Story
Pyry, Tulta Pelkäävä Lohikäärme
15 minAges 5-7
This is the start of the story. The whole story plays in the Sonacast app.
The story
Johdanto
Aloitetaan tarinamme siinä, missä sumu lepäsi hiljaa vuorenrinteillä. Siellä asui pieni lohikäärme nimeltä Pyry, jolla oli salaisuus. Pyry oli kyllä lohikäärme, mutta hänellä oli yksi suuri huoli sydämessään. Hän pelkäsi tulta yli kaiken. Kuvittelepa lohikäärmettä, joka ei pidä liekeistä. Miten hän voisi koskaan olla uljas lohikäärme? Se oli iso kysymys Pyryn mielessä, joka kaipasi vastausta. Hän mietti sitä joka päivä.
Pyry, Tulta Pelkäävä Lohikäärme (1/3)
Pyry istui usein kaukana muiden lohikäärmeiden luolista. Hän suosi mieluummin vihreitä sammalia ja puiden varjoja laaksossa. Muiden luolista kantautui usein lämmintä hehkua. Ne olivat täynnä leikkisiä liekkejä ja iloista naurua kaikkialla. Pyry tunsi olonsa aina hieman ulkopuoliseksi näiden takia. Hän toivoi salaa, että hänkin voisi puhaltaa tulta kuten muut. Ajatuskin kuumasta liekistä sai hänet kuitenkin värisemään. Hänellä oli ikävä, kylmä tunne vatsassaan. Hän ei pitänyt siitä yhtään. Eräänä aamuna Pyry keräili kasteisia marjoja metsän reunasta. Hänen ystävänsä Myrsky laskeutui suoraan hänen eteensä. Myrsky oli isompi lohikäärme, jolla oli kirkkaanpunaiset suomut. Hän oli aina täynnä energiaa ja vauhtia. "Pyry, mikä sinua vaivaa tänään?" Myrsky kysyi äänekkäästi ja uteliaana. Pyry nyökkäsi hiljaa vastaukseksi. "Olet taas melankolinen. Tiedätkö, mitä se tarkoittaa? Se on kun olet surullinen ja hieman alakuloinen ilman selvää syytä, niin kuin sinä juuri nyt olet." Pyry katsoi Myrskyyn ja mietti. "Minä vain mietin," Pyry vastasi, "miksi meidän lohikäärmeiden täytyy ehdottomasti puhaltaa tulta?" Myrsky räpytteli suuria silmiään ihmeissään ja hämmästyneenä. "Miksi? Sehän on meidän paras taito! Tule katsomaan harjoituksia. Opit ehkä jotain tärkeää." Pyry epäröi pitkään. Lohikäärmeiden harjoitusalue oli aina täynnä kipinöitä. Siellä oli myös voimakkaita tulipurkauksia. "En tiedä, Myrsky," Pyry sanoi ja katseli maahan. "Minä vain en pidä siitä kuumuudesta lainkaan." Hän tunsi pienen kylmän tunteen vatsassaan. Se oli epämiellyttävää. Myrsky huokaisi pitkään ja syvään. "Mutta kuinka me lämmitämme luolamme talvella? Kuinka paistamme marjat herkullisiksi ja kypsiksi? Tuli on tärkeä meille kaikille. Ilman tulta emme olisi oikeita lohikäärmeitä. Miten sinä lämmität luolasi yksin?" Myrsky kysyi, hän todella halusi tietää vastauksen. Pyry selitti, että hänen luolansa oli aina viileä. Siellä kasvoi valoisia sammalia, jotka hehkuivat pehmeästi. Hän käytti niitä valona ja lämpönä. Pyrylle se oli tarpeeksi. Lohikäärmeiden laakson ilmasto oli tosin muuttunut viileämmäksi. Eräänä päivänä lohikäärmeiden laaksossa alkoi tapahtua outoja asioita. Aurinko alkoi paistaa heikommin kuin yleensä. Ilma muuttui harmaaksi ja raskaaksi kaikkialla. Marjat eivät kypsyneet kunnolla pensaissa. Joet virtasivat yhä hitaammin ja hitaammin. Lohikäärmeet alkoivat tuntea olonsa heikoiksi ja kylmiksi. Heidän oma tulensa heikkeni heti. He eivät tienneet, miksi niin tapahtui yhtäkkiä. He olivat turhautuneita ja vähän surullisia. Vanha Viisas Lohikäärme, nimeltään Ukko, asui korkealla vuoren huipulla. Hän oli vanhin ja viisain lohikäärme koko laaksossa. Hänellä oli syvänvihreät suomut ja viuhkamaiset siivet. Ukon luola oli täynnä muinaisia kiviä. Sieltä levisi maanläheinen tuoksu. Siellä oli kimaltavia kristalleja, jotka valaisivat luolan hämärää. Kivet hehkuivat monin eri värein. Pyry päätti rohkaistua ja mennä. Hän halusi kysyä Ukolta neuvoa. Ehkä Ukko tietäisi, miksi kaikki oli muuttunut. "Ukko, miksi aurinko on niin heikko?" Pyry kysyi, kun hän saapui Ukon luolaan. Ukko huokaisi. "Pieni Pyry," Ukko sanoi, "Laakson sydän on kylmenemässä. Sen oma sisäinen tuli on hiipumassa. Tarvitsemme jonkun, joka voi sytyttää sen uudelleen." Pyry oli ymmällään. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. "Mutta minä pelkään tulta," Pyry ajatteli mielessään. Kuinka hän voisi auttaa laaksoa?
Pyry, Tulta Pelkäävä Lohikäärme (2/3)
Ukko katsoi Pyryä lempeästi ja ymmärtäväisesti. "Totta, liekki voi pelottaa sinua. Mutta lohikäärmeen tuli on myös sisäistä voimaa. Se on lämmintä ja syvää tunnetta sisälläsi. Se ei ole aina vain ulospäin syöksyvää liekkiä." Pyry mietti Ukon sanoja. Mikä voisi olla hänen sisäinen tulensa? Hän ei ollut koskaan ajatellut asiaa niin. Hänelle tuli tarkoitti vain kuumuutta. Myrsky tuli kiireisenä Ukon luolaan seuraavana päivänä. "Ukko!" Myrsky huudahti. "Marjat ovat jäässä! Joet ovat jäätyneet! Lohikäärmeiden voima on lähes kokonaan poissa." Myrsky oli hyvin turhautunut. Ukko nyökkäsi hitaasti. "Niin tapahtuu, kun laakson sydän on sammunut. Se tarvitsee lämmintä kipinää herätäkseen." Myrsky katsoi Pyryä. Pyry tunsi piston sydämessään. Hän tiesi, että hänen pitäisi tehdä jotain. Mutta mitä? "Laakson syvin kohta, Syvänne, on jäässä," Ukko jatkoi. "Sen keskellä on kristalli, joka odottaa lämpöä. Se on laakson sydämen avain. Kuka uskaltaa viedä sille lämpöä?" Kaikki lohikäärmeet olivat hiljaa. He pelkäsivät jäätynyttä syvännettä. Pelko oli todellinen. He eivät pystyneet puhaltamaan paljoa tulta juuri nyt. "Mitä sinä tekisit, jos olisit tilanteessa, jossa kaikki on jäässä?" Pyry mietti omassa mielessään. Pyry astui varovasti esiin. "Minä menen," Pyry sanoi, mutta päättäväisesti. Myrsky katsoi Pyryyn hämmästyneenä. "Sinä? Mutta sinä pelkäät tulta!" Pyry nyökkäsi. "Tiedän, mutta minä löydän tien. Minulla on pieni toivo." Ukko hymyili. "Muista, Pyry, että tie ei aina ole suorin. Kuuntele omaa sydäntäsi. Se voi kertoa, mitä pitää tehdä. Se on tärkein. Se on totuus." Pyry lähti matkaan kohti Syvännettä. Se oli paikka, jonne ei usein menty. Maasto muuttui yhä karummaksi. Kylmä ilma nipisteli hänen suomujaan. Jää kimalteli kaikkialla, kuin tuhannet pienet timantit. Hän kulki ohi jäätyneiden puiden. Niiden oksat olivat kuin lasista tehtyjä. Tuuli ujelsi hänen korvissaan. Hän oli yksin ja vähän peloissaan. Hän mietti, mitä hän tekisi perillä. Hänellä ei ollut tulta. Pyry saapui Syvänteeseen. Se oli suuri, syvä kuoppa maassa. Syvänteen pohjalla oli valtava jäälohkare. Sen sisällä hehkui himmeästi kaunis sininen kristalli. Koko paikka oli aivan hiljainen. Vain tuuli liikkui. Jää oli paksua ja vahvaa. Hän kokeili puhaltaa sitä kohti. Vain pieni lämmin henkäys tuli. Se ei sulattanut jäätä ollenkaan. Pyry tunsi itsensä. Hän ei tiennyt, miten jatkaa tästä eteenpäin. Hänellä oli tosi paha mieli. Hän kokeili uudestaan. Sama.
Pyry, Tulta Pelkäävä Lohikäärme (3/3)
Pyry istui jäälohkareen vieressä. Hän oli aivan neuvoton. Kaikki oli toivotonta. Hän tunsi olonsa hyvin pieneksi ja voimattomaksi. Silloin hän muisti Ukon sanat: "Lohikäärmeen tuli on myös sisäistä voimaa. Se ei ole aina vain ulospäin syöksyvää liekkiä." Pyry sulki silmänsä syvänteessä. Hän keskittyi omaan sydämeensä. Hän etsi sitä lämpöä, jota hänellä aina oli. Hän mietti ystäviään ja laaksoaan. Hän tunsi suurta rakkautta heitä kohtaan. Hän halusi auttaa heitä. Pyry avasi silmänsä. Hän ei puhaltanut tulta. Sen sijaan hän laittoi tassunsa jäälohkareen päälle. Hän keskitti kaiken sisäisen lämpönsä tassujensa kautta. Se oli kuin lämmin ajatus. Pieni, pehmeä hehku alkoi levitä hänen tassuistaan. Jäälohkareen pinta alkoi sulaa hitaasti. Se suli ensin pienenä lammikkona. Lammikko kasvoi. Jäälohkareen ympärille levisi lempeä lämpö. Se ei ollut kuumaa tulta. Se oli juuri oikeanlaista lämpöä. Se oli todellista lämpöä, jonka Pyry löysi sisältään. Pyry tunsi pienen hymyn kasvoillaan. Kristalli alkoi hehkua kirkkaammin. Sen sininen valo täytti koko Syvänteen. Valo levisi ylöspäin. Se levisi koko laaksoon saakka. Jää alkoi sulaa kaikkialla. Joet virtasivat taas. Marjat alkoivat kypsyä pensaissa. Aurinko alkoi paistaa kirkkaammin. Lohikäärmeet tunsivat voimansa palaavan. Heidän tulensa syttyi. He tiesivät, että jotain suurta oli tapahtunut. He näkivät sen heti. Pyry palasi laaksoon. Myrsky juoksi häntä vastaan. "Pyry! Laakso heräsi! Miten se tapahtui?" Myrsky kysyi uteliaana. Pyry hymyili. "Minä löysin oman tuleni. Se ei ollutkaan sellaista, mitä muut puhaltavat. Se oli lämpöä sisältäpäin." Pyry oli onnellinen. Ukko tuli heidän luokseen. "Nyt laakso tietää, että on olemassa monenlaista voimaa. Kaikki ovat tärkeitä," Ukko sanoi. Pyry ei enää pelännyt tulta niin paljon. Hän tiesi, että hänen oma, ainutlaatuinen lämpönsä oli yhtä arvokasta. Hän oli löytänyt sen.
Lopetus
Ja niin pieni Pyry-lohikäärme opetti kaikille tärkeän asian. Jokaisella meistä on oma erityinen voima sisällämme. Se ei aina näy ulospäin samalla tavalla kuin muilla. Joskus paras voima onkin se, joka löytyy juuri omasta sydämestä. Mitä luulet, mikä voisi olla sinun sisäinen voimasi? Ehkä se on ystävällisyys tai vaikka ilo. Palataan huomenna, kun uusi tarina odottaa meitä kaikkia.
