SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Virvon varvon – noita kolkuttaa ovelle

10 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Hei pieni ystävä! Tiedätkö, että keväällä tapahtuu kaksi aivan ihanaa ja hieman taianomaista asiaa? Yhtenä päivänä pikkuruiset noidat ja velhot kolkuttavat oviin pajunoksien kanssa, ja toisena päivänä kello tekee pienen hypyn eteenpäin! Tänään sukellamme Palmusunnuntain iloisiin perinteisiin ja selvitämme, miksi kellot siirtyvät. Valmistaudu kuulemaan tarina virpomisesta ja kesäajan salaisuudesta. Se on jännittävää!

Palmusunnuntain taikaa

Se on jännittävää! Ja tiedättekö, mikä tekee siitä vielä jännittävämpää? Se, että Palmusunnuntai on ihan oma, todella erityinen päivänsä. Se on päivä, jolloin pikkunoidat ja -velhot heräävät eloon ympäri Suomen, täynnä iloa ja odotusta! Kuvitelkaa mielessänne: kevät tekee jo tuloaan, ja aurinko lämmittää poskia. Lapset ovat pukeutuneet hassuihin asuihin – ehkä heillä on nenällään musta piste, poskella tähti, tai heidän päässään keikkuu hauska huivi. Kädessä heillä on kauniita, värikkäillä höyhenillä ja kreppipapereilla koristeltuja pajunoksia. Nämä ovat taikaoksia, joilla voi loihtia onnea! He kolkuttavat oviin ja sanovat iloisella äänellä: "Virvon varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks; vitsa sulle, palkka mulle!" Tämä vanha lorun pätkä ei ole pelkkä loru, se on samalla taikatoivotus! Se toivottaa onnea ja terveyttä talon asukkaille koko tulevaksi vuodeksi. Ja arvatkaa mitä? Vastineeksi tästä hyvästä toivotuksesta, talonväki antaa noidille pienen palkkion – usein makeisia tai pienen kolikon! Se on todella hauska tapa juhlistaa kevään tuloa ja levittää hyvää mieltä ympäri kyliä ja kaupunkeja. Jokainen virpoja tuntee itsensä tärkeäksi, kun saa tuoda iloa ja onnea.

Kellojen salaisuus

Mutta hei, kevät tuo mukanaan monenlaisia muutoksia. Aurinko paistaa jo korkeammalla, linnut laulavat iloisemmin, ja kukatkin kurkistelevat hangen alta. Ja tiedättekö, samalla kun palmusunnuntain pörröiset pajunoksat koristavat koteja, tapahtuu jotain vieläkin salaperäisempää! Se liittyy aikaan, ja niihin laitteisiin, jotka tikittävät seinillämme ja ranteissamme. Puhun tietenkin kelloista! Kelloilla on tärkeä tehtävä. Ne kertovat meille, milloin on aika herätä, milloin syödä aamupuuroa, milloin leikkiä ja milloin mennä nukkumaan. Ne ovat ikään kuin näkymättömiä oppaita, jotka auttavat meitä elämään päivät järjestyksessä. Mutta kelloillakin on oma salaisuutensa, varsinkin keväisin. Aivan kuten virpojat tuovat iloa, keväisin kellotkin tekevät jotain erityistä. Ne hyppäävät! Ei niin kuin sammakko, vaan ne siirtyvät eteenpäin. Kuvitelkaa, yksi ilta, kun nukahdatte, kellot päättävätkin, että ne haluavat nukkua vähän vähemmän ja herätä tuntia aikaisemmin! Ja niin ne tekevät. Yhtäkkiä, kun aamulla heräätte, kello onkin jo tunnin edempänä kuin se oli illalla. Tämä tunti, jonka kellot "ottavat" itselleen, on nimeltään kesäajan aloitus. Se tapahtuu ihan pian palmusunnuntain jälkeen, yleensä juuri sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Miksi kellot sitten tekevät näin? Se on vanha keksintö, jonka ihmiset ovat tehneet. He ajattelivat, että kun kevät saapuu ja päivät pitenevät luonnostaan, olisi kivaa hyödyntää sitä auringonvaloa vielä enemmän. Jos aurinko paistaa pidempään illalla, voimme leikkiä pihalla pidempään, tai aikuiset voivat hoitaa puutarhaa tai tehdä muita kivoja asioita ulkona vielä valoisassa. Se on kuin pieni lahja auringolta – ylimääräinen tunti valoa iltoihin! Monet maat tekevät näin, jotta ihmiset voivat nauttia valoisista illoista ja säästää sähköä, koska valoja ei tarvitse sytyttää niin aikaisin. Aikuiset kutsuvat tätä 'kesäaikaan siirtymiseksi'. Oletko koskaan katsonut isoa seinäkelloa tai sitä pientä kelloa äidin tai isän puhelimessa? Ne näyttävät numeroita ja usein niissä on kaksi tai kolme viisaria, jotka liikkuvat ympäriinsä. Pieni viisari kertoo meille tunnit – esimerkiksi milloin on aamupalan aika tai milloin on aika lähteä päiväkotiin tai kouluun. Ja iso viisari kertoo minuutit – ne pienet pätkät tuntien sisällä. Kun ne yhdessä näyttävät oikeaa aikaa, tiedämme tarkasti, mitä teemme tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Ajatelkaa, että aika on kuin näkymätön joki, joka virtaa eteenpäin. Ja kellot ovat pieniä veneitä siinä joessa, jotka näyttävät meille, missä kohtaa jokea olemme juuri nyt. Ne auttavat meitä pysymään yhdessä ja sopimaan asioista. Ilman kelloja olisikin aika vaikeaa sopia ystävän kanssa leikkitreffeistä tai tietää, milloin pääsee syömään sitä herkullista iltapalaa! Kuvitelkaa, että olette leikkimässä piilosta ulkona, ja aurinko paistaa vielä kirkkaasti, vaikka kello näyttääkin jo iltaa. Eikö olekin kivaa? Juuri sitä kesäaika tekee – se antaa meille lisää aikaa nauttia valosta, ennen kuin täytyy mennä nukkumaan. Se on erityisen ihanaa kun ilmat lämpenevät ja puut pukeutuvat uusiin lehtiin. Silloin ulkona voi touhuta vaikka kuinka pitkään. Vaikka se yksi yö saattaa tuntua vähän lyhyemmältä, kun kellot siirtyvät, se on pieni uhraus kaikkien niiden valoisien iltojen edestä, jotka ovat tulossa. Ajatelkaa sitä niin, että kellot ovat vähän kuin pienet taikurit, jotka muuttavat aikaa juuri sopivasti, jotta meillä olisi enemmän valoa ja iloa elämässämme. Se tuntuu jännittävältä, eikö vain? Että ihan oikeasti voimme siirtää aikaa! Joitkut ihmiset saattavat miettiä, miksi meidän täytyy siirtää kelloja edestakaisin. Eikö olisi helpompaa, jos aika pysyisi aina samana? Se on hyvä kysymys! Mutta tämä kesäajan siirto on ollut käytössä jo pitkään monissa maissa, ja se on tapa, jolla monet ovat tottuneet elämään. Se on osa kevään perinteitä ja odotuksia – aivan kuten virpominenkin. Joten kun ensi kerralla kuulet vanhempiesi puhuvan siitä, että "nyt siirretään kellot kesäaikaan", voit muistaa, että se tarkoittaa pidempiä, valoisia iltoja, joita me kaikki odotamme innolla. Se tarkoittaa enemmän aikaa leikeille, seikkailuille ja ulkona olemiselle. Se on osa kevään ihmettä, aivan kuten ne pörröiset pajunoksat ja pienet noidat, jotka koputtelevat oville toivottaen hyvää ja onnellista uutta kevättä.

Seikkailu ajan ja perinteen kanssa

Niinpä, kevät on tosiaan täynnä taikaa ja pieniä yllätyksiä! Ja arvaatteko mitä? Nämä kaksi asiaa – virpominen ja kellojen siirto – ne ovat vähän kuin kaksi saman seikkailun osaa. Kaksi erilaista, mutta yhtä jännittävää merkkiä siitä, että aurinko on heräämässä ja luonto alkaa taas kutsua meitä ulos leikkimään. Kuvitelkaapa, että olette pieni tutkimusmatkailija. Laukussanne on pieni noidan hattu ja virpomisoksa, ja samalla taskussanne tikittää salaperäinen kello, joka muuttuu itsekseen yön aikana. Kuulostaa jännittävältä, eikö? Aivan kuin olisitte astuneet pieneen seikkailuun, jossa ajan ja perinteiden taika kietoutuvat yhteen.

Kiitos kuuntelusta!

Kiitos kun olit mukana tässä pienessä pääsiäisseikkailussa! Toivottavasti virpomisen ilo ja taika tarttuivat myös sinuun. Muista, että maailma on täynnä ihmeitä, jotka odottavat löytäjäänsä. Voit myös itse keksiä omia tarinoitasi noidista, pupuista ja keväisistä taioista. Kerro Sonacastsille, mitä pidit tästä jaksosta, tai jos sinulla on toiveita seuraavista seikkailuista. Nähdään taas pian!

Lisää tarinoita