SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Tuhkimon Taianomainen Tarina

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Hei kaikki pienet unelmoijat! Tänään lähdemme yhdessä matkalle, joka vie meidät kauas, kauas pois, satujen maahan. Siellä elää tyttö, jonka nimi on Tuhkimo. Hän ei aluksi tiedä, että hänen elämäänsä saapuu pian paljon taikuutta ja ihmeitä. Kuvittelepa, kuinka hauskaa se on! Tuhkimo on kiltti ja unelmoi paremmasta elämästä. Ja tiedättekö mitä? Joskus, kun todella toivoo ja on hyväsydäminen, niin taikuus löytää perille. Oletteko valmiina kuulemaan hänen tarinansa? Se on täynnä yllätyksiä ja ehkä jopa vähän taianomaisia hiiriä ja kurpitsoja! Tule mukaan!

Tuhkimon Kurja Elämä

Ja niin, lapset rakkaat, me matkaamme nyt kauas, kauas menneisyyteen, aikaan jolloin sadut tuntuivat olevan totta ja eläimet osasivat puhua. Siellä, vanhan linnan kupeessa, ei ehkä ihan linnassa mutta isossa, vanhassa talossa, asui eräs tyttö, jonka nimi oli Tuhkimo. Hän ei saanut nimeään ihan oikeasti tuhkasta, mutta niin häntä kutsuttiin, koska hän joutui aina istumaan takan ääressä ja hänen vaatteensa olivat usein nuhruiset. Hän oli todella kiltti ja sydämellinen, mutta hänen elämänsä oli, noh, ei kovin helppoa. Hän sai tehdä kaikenlaisia ikäviä töitä. Hän oli kuin pieni aurinko, joka yritti loistaa pimeässä huoneessa. Vaikka hänen ympärillään oli paljon harmautta, hänen sydämessään asui aina kirkas toivon liekki. Hän tiesi, että jossain odotti parempi huominen. Eikä hän ollut yksin. Hänen pörröiset ystävänsä pitivät hänelle seuraa. He olivat uskollisia ja iloisia kavereita, jotka tekivät hänen kurjasta arjestaan hieman valoisampaa. He olivat aina valmiina auttamaan ja piristämään Tuhkimon mieltä. Nämä pienet ystävät olivat todella tärkeitä Tuhkimolle. Ja Tuhkimo oli heille. Heidän ystävyytensä oli yksi kauneimmista asioista, mitä Tuhkimon elämässä oli. Se oli kuin pieni, salainen puutarha, jonne Tuhkimo saattoi paeta arjen harmaudesta. Ja juuri tästä salaisesta puutarhasta me löydämme hänen toivonsa. Hänellä oli paljon toivoa sydämessään. Se teki hänestä vahvan. Se teki hänestä erityisen. Se teki hänestä… Tuhkimon. Mutta, entä sitten ne hankalat siskopuolensa ja äitipuolensa? He eivät olleet yhtä iloisia kuin Tuhkimo. Eivät ollenkaan. He olivat usein kaukana iloisuudesta. He olivat ilkeitä ja itsekkäitä. He eivät ajatelleet muita, kuin itseään. He olivat kuin kaksi myrskyistä pilveä, jotka piilottivat auringon Tuhkimon taivaalta. Mutta Tuhkimo, hän oli vahvempi kuin he osasivat kuvitellakaan. Hänellä oli ystäviä, jotka rakastivat häntä. Ja hänellä oli toivoa, joka teki hänestä ainutlaatuisen. Hän tiesi, että jossain odotti onnellisempi elämä. Ja hän oli valmis odottamaan. Mutta odotus ei ollut helppoa. Se vaati paljon kärsivällisyyttä. Ja paljon toivoa. Ja Tuhkimolla oli molempia. Hän oli pieni tyttö, mutta hän oli vahva kuin tammi. Hän ei koskaan antanut periksi. Ja se oli hänen suurin voimavaransa. Se oli hänen salainen aseensa. Se oli hänen voimansa. Ja hän käytti sitä joka päivä. Hän oli ystävällinen kaikille, vaikka he eivät olleet hänelle. Hän oli kiltti, vaikka he olivat ilkeitä. Hän oli valoisa, vaikka he olivat pimeitä. Hän oli Tuhkimo. Ja hän oli erityinen. Hän oli ainutlaatuinen. Ja hän oli todella kaunis, sisältä ja ulkoa. Hänen äitipuolensa oli ottanut Tuhkimon isän kanssa uuden miehen. Tuhkimon äitipuoli ei ollut ollenkaan kiltti. Hänellä oli kaksi omaa tytärtä, jotka olivat Tuhkimon siskopuolia, ja he olivat aivan samanlaisia kuin äitinsä. He olivat itsekkäitä ja ilkeitä. Kuvitelkaa, heillä oli aina hienot mekot ja kauniit kampaukset, mutta Tuhkimolla oli vain vanhoja, harmaita vaatteita. Hän ei saanut osallistua juhliin tai leikkeihin. Hän oli aina kotona, tekemässä töitä. Siskopuolilla oli aina jotain uutta pyydettävää.

Kutsu Kuninkaallisiin Juhliin ja Taianomainen Apuri

Mutta eräänä kauniina päivänä tapahtui jotain todella ihmeellistä! Koko kuningaskunta kuhisi jännityksestä. Kuninkaanlinnasta lähti kuulutus, suuri kutsu! Prinssi järjesti valtavan tanssiaisen! Kaikki kuningaskunnan nuoret naiset oli kutsuttu juhliin, joissa he saisivat tanssia ja pitää hauskaa. Ajatelkaa, oikeat kuninkaalliset tanssiaiset!

Yksi Unohtumaton Ilta

Mutta voi ei! Kun kuninkaallisten tanssiaisten ilta koitti, Tuhkimon ilkeä äitipuoli ja sisarpuolet olivat hyvin iloisia. He pukeutuivat kauniisiin pukuihinsa ja nauroivat Tuhkimolle. "Sinähän et voi tulla juhliin, Tuhkimo", he sanoivat. "Sinulla ei ole mekkoa eikä kenkiä, ja olet aivan liian likainen!" He lähtivät sitten särkynein sydämin jättäen Tuhkimon yksin taloon, kyyneleet silmissään. Tuhkimo istui takan ääressä ja itki. Hänen pienet hiiriystävänsä, Ville ja Pipsa, yrittivät lohduttaa häntä. "Voi Tuhkimo, älä itke", Pipsa vinkui. "Sinä ansaitset päästä juhliin!" Mutta Tuhkimo vain pudisti päätään. Miten hän voisi päästä sinne? Yhtäkkiä, keskelle huonetta ilmestyi valoisa, hohtava hahmo! Se oli Haltiakummitäti! Hänellä oli yllään kimalteleva viitta ja kädessään taikasauva. Hän hymyili Tuhkimolle. "Älä huoli, rakas lapsi", Haltiakummitäti sanoi. "Sinä pääset tanssiaisiin!" Tuhkimo katsoi Haltiakummitätiä suurilla silmillään. Miten se olisi mahdollista? "Taikuudella tietysti!" Haltiakummitäti kikatti. Ensin Haltiakummitäti näki kurpitsan keittiön pöydällä. "Tuosta tulee täydelliset vaunut!" hän sanoi. Hän heilautti taikasauvaansa ja kurpitsa muuttui hetkessä upeiksi, kultaisiksi vaunuiksi, joissa oli punaiset samettipehmusteet! Tuhkimo haukkoi henkeään. Sitten Haltiakummitäti näki kuusi pientä hiirtä, jotka kurkistelivat nurkasta. "Teistä tulee kauniita hevosia!" Hän kosketti hiiriä sauvallaan, ja ne muuttuivat neljäksi upeaksi, valkoiseksi hevoseksi, joiden harjat ja hännät kimaltelivat. Sitten hän löysi suuren rotan, joka piileskeli roskakorin takana. "Ja sinusta tulee paras vaunujen ajaja!" Ja niin rotta muuttui hienoksi vaunujen ajajaksi, jolla oli tyylikäs hattu. Lopuksi Haltiakummitäti katsoi pihan puolelle, josta löytyi pari liskoja. "Teistä tulee vaunupojat!" Ja niin liskot muuttuivat kahdeksi pikkuruisiksi, vihreään asuun pukeutuneeksi vaunupojaksi, jotka olivat valmiina avaamaan oven. Mutta mikä tärkeintä, Tuhkimolle itselleen tarvittiin asu. Haltiakummitäti heilautti taikasauvaansa vielä kerran, ja Tuhkimon likaiset rätit muuttuivat silmänräpäyksessä häikäisevän kauniiksi tanssiaismekoksi! Se oli tehty taivaansinisestä silkistä ja koristeltu kimaltelevilla helmillä. Ja hänen jalkoihinsa ilmestyivät kaksi pientä, kimaltelevaa lasikenkää, jotka näyttivät olevan tehty puhtaasta jäästä. Tuhkimo tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan. Hän halasi Haltiakummitätiä tiukasti. "Kiitos, kiitos, kiitos!" hän kuiskasi. "Muista yksi asia, rakas Tuhkimo", Haltiakummitäti varoitti, "Taika kestää vain keskiyöhön saakka. Kun kello lyö kaksitoista, kaikki palaa ennalleen. Vaunut muuttuvat takaisin kurpitsaksi, hevoset hiiriksi, ja mekko ryysyiksi. Sinun on oltava takaisin kotona ennen sitä!" Tuhkimo lupasi muistaa. Hän astui kultaisiin vaunuihinsa ja vaunujen ajaja ohjasi hevoset kuninkaalliseen linnaan. Kun Tuhkimon vaunut saapuivat linnaan, kaikki katsoivat. Kuka oli tämä upea, tuntematon nainen? Tuhkimon sisarpuolet ja äitipuoli olivat siellä, mutta he eivät tunnistaneet häntä. He olivat kateellisia hänen kauneudestaan. Prinssi itse näki Tuhkimon ja tuli heti hänen luokseen. Hän pyysi Tuhkimoa tanssimaan. Tuhkimo ja Prinssi tanssivat koko illan. He nauroivat ja juttelivat, ja Prinssi oli aivan lumoutunut Tuhkimon ystävällisyydestä ja kauneudesta. Tuhkimo unohti kaiken muun. Hän unohti äitipuolensa, sisarpuolensa ja jopa Haltiakummitädin varoituksen. Hän oli niin onnellinen. Yhtäkkiä, linnan suuri kello alkoi lyödä! DING! DONG! Yksi... kaksi... Tuhkimo muisti! Keskiyö! Hän irrottautui Prinssin käsistä ja juoksi ulos, niin nopeasti kuin vain pystyi. "Odota!" Prinssi huusi hänen peräänsä. Mutta Tuhkimo ei voinut pysähtyä. Hän juoksi portaat alas, ja kiireessä toinen hänen lasikengistään lipsahti jalasta ja jäi portaiden juurelle. Tuhkimo jatkoi juoksemista tietäen, että taika oli loppumassa juuri nyt. Voi ei, miten käy seuraavaksi?

Onnellinen Loppu

Tuhkimon juostua pois, Prinssi oli aivan ymmällään. Mihin kaunis tyttö oli kadonnut? Hän etsi ja etsi linnan portailta, kutsuen tytön nimeä, mutta ketään ei näkynyt. Yhtäkkiä, aivan portaiden juurelta, Prinssin katse osui johonkin, mikä kimalteli kauniisti kuunvalossa. Se oli pieni, läpinäkyvä lasikenkä! Prinssi nosti sen varovasti käteensä. Se oli uskomattoman kaunis ja herkkä, kuin tehty tähdistä. Prinssi tiesi heti, että tämä kenkä kuului hänen tanssikumppanilleen, tytölle, joka oli varastanut hänen sydämensä. Hän vannoi löytävänsä tytön. 'Minä naisin vain sen tytön, jonka jalkaan tämä pieni lasikenkä sopii!' Prinssi julisti. Niinpä seuraavana aamuna, jo varhain, Prinssi lähetti kaikki hovimiehensä ja palvelijansa etsimään linnaan joka kolkasta, ja joka kylään, ja joka taloon. Heidän tehtävänään oli viedä lasikenkä jokaisen nuoren naisen kokeiltavaksi. Vihdoin, pitkän etsinnän jälkeen, Prinssin hovimiehet saapuivat Tuhkimon kotiin. Tuhkimon ilkeät siskopuolellisat ja heidän äitinsä olivat valtavan innoissaan! 'Prinssi etsii morsianta! Voi kuinka ihanaa!' he hihkuivat. He olivat varmoja, että jompikumpi heistä olisi valittu. Ensin vanhempi siskopuoli yritti. Hän puristi, väänsi ja ähki, mutta hänen jalkansa oli aivan liian iso. 'Minä saan sen mahtumaan! Minun täytyy saada se mahtumaan!' hän huusi, mutta lasikenkä ei vain mahtunut. Se oli liian pieni. Sitten oli nuoremman siskopuolen vuoro. Hänelläkään ei käynyt yhtään paremmin. Hän itki ja valitti, että hänen jalkansa on vain vähän turvonnut tänään, 'Yleensä se on paljon pienempi!' mutta ei auttanut. Lasikenkä ei mahtunut. Tuhkimo seisoi hiljaa nurkassa, katsellen surullisena. Hän muisti, kuinka ihanaa oli tanssia Prinssin kanssa. 'Minäkin haluaisin kokeilla', Tuhkimo kuiskasi. Siskopuoli ja äitipuoli nauroivat ivallisesti. 'Sinäkö? Likainen Tuhkimo? Älä nyt hassuttele! Tuo kenkä ei ikinä mahtuisi sinun jalkaasi!' Mutta hovimies, joka oli ystävällinen mies, sanoi: 'Jokaisen nuoren naisen on saatava kokeilla. Niin Prinssi on käskenyt.' Niinpä Tuhkimo istahti, ja hovimies ojensi hänelle lasikengän. Tuhkimo ojensi jalkansa, ja lasikenkä liukui siihen aivan täydellisesti! Se istui kuin valettu! Siskopuolten suut loksahtivat auki, ja äitipuoli kalpeni. Samalla hetkellä Prinssi saapui, sillä hän oli seurannut hovimiehiään innokkaana. Hän näki Tuhkimon lasikenkä jalassa. Prinssi tunnisti hänet heti! 'Se olet sinä!' hän huudahti iloisesti. 'Minun kaunis tanssikumppanini!' Siskopuolellisat yrittivät vielä kerran valehdella, 'Ei, ei! Tuhkimo on vain palvelija! Hän ei voi olla se neito!' Mutta Tuhkimo hymyili ja ojensi kätensä. 'Minulla on toinenkin kenkä.' Ja esiin ilmestyi toinenkin lasikenkä, joka oli piilotettu hänen taskuunsa. Kun hän laittoi sen toiseen jalkaansa, samalla hetkellä Tuhkimon likaiset vaatteet muuttuivat takaisin kauniiksi juhlavaatteiksi, aivan kuten tanssiaisissa! Se oli kuin taikaa! Prinssi oli aivan haltioissaan. Hän tarttui Tuhkimon käteen. 'Tule, kaunis Tuhkimoni! Sinä olet minun! Menemme heti linnaan!' Tuhkimo nyökkäsi onnellisena, ja Prinssi vei hänet mukanaan kuninkaalliseen vaunuun. He matkasivat takaisin linnaan, missä kaikki odottivat innolla. Pian, suurellisten juhlien ja iloisen musiikin saattelemana, Tuhkimo ja Prinssi menivät naimisiin. He olivat molemmat niin rakastuneita ja onnellisia. Tuhkimosta tuli ihana Prinsessa, ja hän oli aina ystävällinen ja hyväsydäminen kaikille. Ja niin Tuhkimo ja hänen Prinssinsä elivät elämänsä loppuun asti onnellisina yhdessä! Heillä oli paljon iloa ja rakkautta, ja he muistivat aina sen taianomaisen illan, jolloin lasikenkä yhdisti heidän kohtalonsa. Ja he elivät elämänsä loppuun saakka onnellisina, aivan niin kuin vain satukirjoissa voi käydä.

Lopetus

Ja niin päättyy Tuhkimon taianomainen tarina tällä kertaa. Kiitos, että olit mukana tässä jännittävässä seikkailussa! Muista, että satujen maailma jatkuu aina mielikuvituksessasi. Ehkä sinäkin keksit pian oman uuden sadun, jossa on puhuvia eläimiä tai lentäviä mattoja? Kerro Sonacastsille, jos sinulla on ajatuksia tai palautetta. Odotamme innolla, että saamme taas jakaa lisää taikaa kanssasi. Nuku hyvin ja näe kauniita unia, pieni ystävä.

Lisää tarinoita