SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Tassunpohjien salainen saderumpu

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Tervetuloa mukaan puutarhaan, missä asuu pieni ja kovin pehmeä oranssi kissa nimeltä Miuku. Miuku rakastaa aurinkoa, mutta hän pelkää pilviä ja sateen tuomaa märkää vettä enemmän kuin mitään. Tänään taivaalle nousee kuitenkin suuri pilvi, ja Miuku joutuu kohtaamaan suuren pelkonsa aivan yllättävässä paikassa. Lähdetään katsomaan, mitä tapahtuu, kun ensimmäiset vesipisarat alkavat pudota omenapuun lehdille ja kissa joutuu etsimään suojaa.

Tassunpohjien salainen saderumpu (1/3)

Miuku oli oranssi kissa, jolla oli valkoiset tassut ja erittäin pitkät viikset. Hän asui kauniissa talossa, jonka ympärillä kasvoi valtavia keltaisia auringonkukkia ja omenapuita. Miuku rakasti eniten maailmassa lämmintä auringonpaistetta ja kuivaa, pehmeää hiekkaa omien tassujensa alla. Hänestä oli mukavaa maata sinisellä kuistilla ja katsella, kuinka perhoset lensivät kukasta kukkaan. Kuisti tuoksui vanhalta puulta ja kesältä, ja se oli Miukun mielestä maailman turvallisin paikka. Eräänä iltapäivänä kissa makasi selällään ja nautti olostaan, kun aurinko alkoi äkkiä kadota. Taivaalle vyöryi suuria, tummanharmiat pilviä, jotka näyttivät aivan valtavilta ja pehmeiltä villapalloilta. Miuku nousi istumaan ja haistoi ilmaa, joka alkoi tuntua kostealta ja kovin viileältä. Hän tunsi suurta kammoa, joka tarkoittaa sitä, kun pelkää jotain asiaa todella paljon. Miuku pelkäsi sateen tuomaa märkyyttä, koska se sai hänen turkkinsa tuntumaan painavalta. Hän ei halunnut, että hänen kauniit valkoiset sukkansa kastuisivat ja muuttuisivat ikävän tuskaisiksi. Tuuli alkoi puhaltaa kovempaa ja se kuulosti siltä, kuin joku olisi huokaillut puissa. Sitten se alkoi, nimittäin ensimmäinen pieni ja kirkas vesipisara putosi suoraan Miukun nenänpäähän. Kissa hätkähti ja yritti pyyhkiä pisaran pois nopealla liikkeellä oman tassunsa avulla. Hän katseli ympärilleen ja huomasi, että koko puutarha alkoi muuttua hiljalleen harmaaksi ja hämäräksi. Miuku tiesi, että hänen oli löydettävä suoja ennen kuin taivas aukeaisi oikein kunnolla. Hän lähti juoksemaan kohti puutarhan perällä kasvavaa suurta ja leveää raparperin lehteä. Raparperin lehdet olivat niin valtavia, että niiden alle mahtuisi helposti pieni ja pelokas kissa. Miuku sukelsi lehden alle juuri samalla hetkellä, kun sade alkoi ropista oikein kunnolla. Sade kuulosti siltä, kuin tuhannet pienet sormet olisivat rummuttaneet lehteä vasten hyvin nopeasti. Kissa käpertyi tiukaksi palloksi ja toivoi, että aurinko tulisi takaisin mahdollisimman pian. Hän katseli lehden alta, kuinka vesi valui alas pituussuunnassa ja kasteli koko maan. Maasta nousi voimakas tuoksu, joka oli sekoitus märkää multaa, ruohoa ja raikasta ilmaa. Miuku huomasi, että hiekka muuttui tummaksi ja kukat painoivat päänsä alas sateen painosta. Hän tunsi itsensä hyvin pieneksi ja yksinäiseksi sateen keskellä omassa piilossaan. Kissa tarkkaili, kuinka vesipisarat hyppivät maassa ja tekivät pieniä, kirkkaita kuplia lätäkköjen pinnalle. Hänestä tuntui, että maailma oli muuttunut aivan vieraaksi ja pelottavaksi paikaksi tuossa hetkessä. Miuku mietti, loppuisiko sade koskaan ja pääsisikö hän enää takaisin lämpimälle siniselle kuistille. Hän painoi korvansa taaksepäin ja sulki silmänsä tiukasti, jotta ei näkisi salamoita tai vettä. Sitten hän kuuli jotain outoa, joka ei kuulunut sateen ropinaan tai tuulen suhinaan. Se oli matala ja rytmikäs ääni, joka kuulosti aivan siltä kuin joku olisi laulanut.

Tassunpohjien salainen saderumpu (2/3)

Raparperin lehden alla oli hämärää, mutta Miuku huomasi pian jotain pientä ja kirkkaanvihreää liikkuvan. Se oli Loikka-sammakko, jolla oli suuret, keltaiset silmät ja erittäin leveä sekä ystävällinen suu. Loikka näytti nauttivan sateesta valtavasti ja hän teki pienen, tyytyväisen loikan suoraan mutaiseen lätäkköön. Sammakko kääntyi katsomaan Miukua ja hymyili niin laajasti, että hänen suunsa reunat melkein katosivat. Miksi sinä olet täällä piilossa, kun ulkona on näin upea ja virkistävä konsertti menossa. Miuku katsoi sammakkoa ihmeissään ja rypisti pientä nenäänsä, koska vesi näytti hänestä pelottavalta. Minä pelkään kastumista, koska vesi on kylmää ja se saa minut tuntemaan oloni kurjaksi. Loikka naurahti ja alkoi taputtaa eturaajoillaan lätäkön pintaa niin, että vesi roiskui joka puolelle. Kuuntele tätä rytmiä ja huomaa, kuinka vesi puhuu meille omalla kielellään, sammakko sanoi. Miksi vesi tekee noita kauniita renkaita lätäkön pintaan, kissa kysyi uteliaana sammakolta lehden alta. Vesi liikkuu, kun pisara osuu siihen ja tekee pieniä aaltoja, jotka leviävät ympäriinsä. Se on kuin veden omaa tanssia, jota se esittää meille aina, kun pilvet satavat. Miuku katsoi tarkemmin lätäkköä ja huomasi, että renkaat olivat todellakin säännöllisiä ja melkein kauniita. Hän alkoi miettiä, voisiko vesi olla jotain muuta kuin pelkkä ikävä ja märkä asia. Mitä sinä tekisit, jos huomaisit, että sateessa leikkiminen voisikin olla hauskaa ja jännittävää. Miuku ojensi hitaasti yhden valkoisen tassunsa lehden reunan yli ja antoi sateen osua siihen. Pisarat tuntuivat viileiltä, mutta ne eivät purreet tai satuttaneet kissaa, vaan ne vain kutittivat. Hän veti tassunsa takaisin ja huomasi, että se oli vain hieman märkä, ei lainkaan pilalla. Loikka-sammakko alkoi hyppiä lätäköstä toiseen ja teki hienoja piruetteja, jotka näyttivät aivan oikealta tanssilta. Katso minua, minä olen sateen paras tanssija ja lätäköt ovat minun hieno näyttämöni. Miuku alkoi tuntea olonsa hieman rohkeammaksi, vaikka hänen sydämensä tykkytti edelleen hieman rinnassa. Hän katsoi ylös taivaalle ja huomasi, että pilvissä oli pieniä reikiä, joista siivilöityi valoa. Sade ei tuntunut enää niin vihaiselta, vaan se kuulosti nyt enemmänkin iloiselta ja nopealta musiikilta. Mitä sinä luulet, että Miuku tekee seuraavaksi tässä sateisessa ja kovin märässä puutarhassa? Uskaltaako hän tulla ulos turvallisesta piilostaan ja kokeilla tanssimista sammakon kanssa sateen alla? Kissa katsoi omaa pientä ja rakasta Hiiru-leluaan, joka oli jäänyt unohduksissa keskelle nurmikkoa. Hiiru oli harmaa hiiri, jolla oli pitkä pinkki häntä ja se oli nyt aivan märkä. Miuku tunsi suurta huolta ystävästään, joka näytti niin yksinäiseltä ja surulliselta tuolla suuressa sateessa. Hän tiesi, että Hiiru tarvitsi apua ja jonkun, joka kantaisi sen takaisin kuivaan kotiin. Pelko oli edelleen olemassa, mutta huoli lelusta oli tällä hetkellä paljon suurempi ja tärkeämpi. Loikka-sammakko pysähtyi ja katsoi kissaa kannustavasti, odottaen mitä tämä tekisi seuraavaksi siinä tilanteessa. Miuku veti syvään henkeä ja valmistautui ottamaan ensimmäisen oikean askeleen pois raparperin lehden suojasta.

Tassunpohjien salainen saderumpu (3/3)

Miuku nousi pystyyn ja astui päättäväisesti ulos suuren ja vihreän raparperin lehden alta sateeseen. Hän tunsi heti, kuinka vesi kasteli hänen selkänsä, mutta se tuntuikin yllättäen raikkaalta ja hyvältä. Kissa ei välittänyt enää kastumisesta, vaan hänellä oli tärkeä tehtävä pelastaa oma rakas Hiiru-lelunsa. Hän juoksi nurmikon poikki, ja jokainen askel sanoi loiskis, kun tassut osuivat pehmeään ja märkään maahan. Hän pääsi Hiirun luokse, joka makasi keskellä valtavan suurta ja syvää vesilätäkköä nurmikon keskellä. Miuku pysähtyi lätäkön reunalle ja katsoi omaa kuvaansa, joka heijastui veden pinnasta aivan kuin peilistä. Hän näki urhean kissan, jolla oli päättäväiset silmät ja joka ei enää vapissut pelosta sateessa. Miltä sinusta tuntuisi astua ensimmäistä kertaa suureen ja syvään vesilätäkköön aivan kuten Miuku teki? Kissa loikkasi suoraan lätäkköön, ja vesi roiskui korkealle ilmaan hänen ympärillään tehden suuren pilven pisaroita. Hän nappasi Hiirun suuhunsa ja huomasi, että vesi maistui raikkaalta ja puhtaalta hänen pientä kieltään vasten. Miuku ei lähtenytkään heti takaisin kuistille, vaan hän alkoi kokeilla, miltä vedessä liikkuminen oikein tuntui. Hän alkoi hyppiä etutassuillaan lätäkössä ja huomasi, että siitä lähti aivan mahtava ja matala ääni. Loikka-sammakko tuli hänen viereensä ja alkoi kurnuttaa sateen rytmiin, mikä teki Miukun todella iloiseksi. Kissa alkoi tanssia pyörien ympäri ja heiluttaen häntäänsä, jolloin vesipisarat lensivät kuin pienet ja kirkkaat timantit. Hän tunsi itsensä erittäin ylpeäksi, koska hän oli voittanut suuren pelkonsa ja löytänyt jotain uutta. Sade ei ollutkaan hirviö, joka halusi kastella hänet, vaan se oli leikkikaveri, joka kutsui tanssimaan. Miuku huomasi, että hänen turkkinsa oli aivan märkä, mutta se ei haitannut häntä yhtään enää. Hänestä tuntui kevyeältä ja vapaalta, kun hän sai juosta ja loikkia lätäköissä ilman mitään huolia. Lopulta sade alkoi heiketä ja aurinko kurkisti taas pilvien välistä tuoden mukanaan kirkkaan valon. Koko puutarha kimalteli, ja jokainen vesipisara loisti kuin pieni lamppu kukkien ja puiden lehtien päällä. Miuku kantoi Hiiru-lelunsa takaisin siniselle kuistille ja asetti sen kuivumaan pehmeän ja lämpimän pyyhkeen päälle. Hän asettui itsekin lepäämään ja alkoi puhdistaa märkää turkkiaan pitkillä ja rauhallisilla kielen liikkeillä. Hän katseli puutarhaa ja tiesi, että ensi kerralla hän ei enää juoksisi piiloon, kun pilvet tulisivat. Nyt hän tiesi, että sade toi mukanaan salaisen konsertin, johon vain rohkeimmat saivat osallistua mukaan. Miuku sulki silmänsä ja nukahti tyytyväisenä, kun aurinko kuivatti hänen oranssia turkkiaan ja lämmitti hänen tassujaan. Hän näki unta suurista lätäköistä, joissa hän sai tanssia yhdessä parhaan ystävänsä Loikka-sammakon kanssa.

Lopetus

Pieni Hiiru-lelu lepää nyt kuivana pyyhkeen päällä, ja sen vaaleanpunainen häntä on taas aivan pehmeä. Puutarhan raparperin lehdet ovat hiljaa, mutta niiltä putoaa vielä muutama harva pisara suoraan mustaan multaan. Maailma on täynnä tällaisia pieniä hetkiä ja uusia ystäviä, jotka odottavat sopivaa hetkeä tulla nähdyksi. Jossain toisessa puutarhassa saattaa juuri nyt alkaa uusi seikkailu, josta me emme vielä tiedä mitään. Tarinoita on vielä monta kertomatta.

Lisää tarinoita