SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Suuri seikkailu sokeristen hyllyjen välissä

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kun karkkikaupan suuri ovi lukitaan yöksi, alkaa hiljainen ja taianomainen sokerinen juhla. Ilmassa leijuu hopeista sokeripölyä, joka saa purkit säihkymään pehmeässä ja vaaleanpunaisessa hohdossa. Ville Vaahtokarkki on pieni ja todella tahmea sankari, joka asuu ylimmällä hyllyllä. Hän on utelias karkki, joka haluaa nähdä maailman oman lasipurkkinsa lasisen reunan ulkopuolella. Ville on hyvin päättäväinen eli itsepäinen, ja hän päättää lähteä seikkailulle juuri nyt. Karkkikaupan hyllyt tuoksuvat makealta mansikalta, kun Ville kurkistaa varovasti alas kohti lattiaa.

Putoaminen purkista

Ville nojaa eteenpäin ja hänen pienet vaahtokarkkijalkansa alkavat lipsua lasipurkin liukkaalla reunalla. Yhtäkkiä hän menettää tasapainonsa ja horjahtaa pahasti, eikä hän saa mistään kiinni. Ville putoaa läpi ilman ja tuntee, kuinka viileä ilmavirta humisee hänen korvissaan. Hän mätkähtää karkkikaupan kovaan lattiaan ja kuuluu vain pehmeä mutta pelottava tömähdys. Ville on aivan kauhuissaan, sillä kova kolahdus saa hänen koko sokerisen kehonsa tärisevään pelkoon. Hän makaa hiljaa paikallaan ja tuijottaa ylös, missä kaukaiset hyllyt hohtavat vaaleanpunaisina. Lattialla on pimeää ja varjoissa risteilee kummallisia, pitkiä viivoja, jotka näyttävät pelottavilta jättiläisiltä. Ville tärisee hieman ja miettii, onko hän nyt aivan yksin tässä suuressa paikassa. Sitten pimeydestä kuuluu erittäin hidas ja venyvä ääni, joka kuulostaa aivan purukumilta. Varjoista esiin liukuu ruskea ja kiiltävä hahmo, joka liikkuu hyvin verkkaiseen tahtiin. Se on Tomi Toffee, joka on kuuluisa siitä, että hän ei pidä kiirettä. Tomi on hidas eli hän tekee kaiken rauhallisesti ja harkiten ilman hätää. Tomi katsoo Villeä ja hänen kasvonsa vääntyvät ystävälliseen mutta hyvin hitaaseen hymyyn. Ville nousee ylös ja pyyhkii itsestään irti hieman hopeista sokeripölyä, jota tarttui lattialta. Hän tuntee jalkojensa alla jotain outoa ja rypistää pientä otsaansa hyvin ihmeissään. Miksi tämä lattia tuntuu niin kummallisen viileältä ja kylmältä, Ville kysyy ja hytisee. Tomi Toffee venyttää pitkiä käsiään ja vastaa matalalla äänellään, että se johtuu varjoista. Hän selittää, ettei aurinko ikinä paista näin alas, koska hyllyt peittävät valon. Lattialla on aina oma rauhallinen ja viileä maailmansa, jossa karkit voivat levätä. Ville katsoo ympärilleen ja huomaa, että täällä on todella erilaista kuin ylhäällä. Hän on hieman huolissaan, mutta Tomin rauhallisuus saa hänet tuntemaan itsensä hieman rohkeammaksi. Lattia on suuri ja täynnä seikkailuja, joita Ville ei ole koskaan ennen nähnyt. Hän ottaa ensimmäisen askeleen ja tuntee olevansa valmis tutkimaan tätä uutta pimeää paikkaa.

Tahmea lakritsijoki

Ville ja Tomi Toffee kävelevät eteenpäin karkkikaupan viileällä lattialla, kunnes he pysähtyvät hyvin äkisti. Heidän edessään virtaa pimeä ja kiiltävä joki, joka on täynnä mustaa ja sakeaa nestettä. Se on suuri lakritsijoki, joka on läikkynyt lattialle suoraan valtavasta ja kimaltelevasta tynnyristä. Joen pinta välkehtii salaperäisesti ja siitä nousee hyvin voimakas sekä suolainen lakritsin tuoksu. Ville Vaahtokarkki katsoo mustaa virtaa ja hänen pienet kätensä alkavat täristä hieman jännityksestä. Hän haluaa päästä joen toiselle puolelle, missä vaaleanpunainen hohde näyttää paljon kirkkaammalta. Ville miettii hetken ja päättää, että hän voi helposti hypätä tuon virran yli. Hän ottaa muutaman nopean juoksuaskeleen ja ponnistaa ilmaan kaikin voimin mitä hänellä on. Hänen jalkansa kuitenkin osuvat liukkaaseen reunaan ja hän melkein mätkähtää suoraan mustaan mönjään. Ville huutaa ja heiluttaa käsiään villisti ilmassa, jotta hän ei putoaisi tahmeaan veteen. Hän saa viime hetkellä pidettyä tasapainonsa ja peruuttaa takaisin turvalliseen paikkaan kuivalle lattialle. Ville tuntee itsensä hyvin pettyneeksi ja surulliseksi, koska hän ei onnistunut pääsemään joen yli. Hän huokaisee syvään ja katsoo Tomia, joka seisoo edelleen aivan paikoillaan ja rauhallisena. Miten me ikinä pääsemme tästä yli, kun minä olen näin pieni, Ville kysyy. Tomi Toffee hymyilee leveästi ja kertoo olevansa poikkeuksellisen notkea eli hyvin venyvä karkki. Tomi selittää, että hän voi muuttaa muotoaan melkein miksi tahansa, jos hän vain keskittyy. Miksi sinä pystyt venymään niin paljon enemmän kuin minä, Ville ihmettelee ääneen. Tomi vastaa, että se johtuu hänen pehmeästä siirapistaan, joka tekee hänestä erittäin joustavan. Tomi tarttuu tiukasti lattian reunasta ja alkaa venyttää pitkää ja ruskeaa vartaloaan hitaasti. Hän kurottaa itsensä joen yli ja hänen jalkansa tavoittavat vastapäisen rannan kovan pinnan. Nyt Tomi on muodostanut itsestään tukevan ja leveän sillan, jota pitkin voi kulkea. Ville katsoo ystäväänsä suurella ihailulla ja ottaa varovasti ensimmäisen askeleen Tomin selän päälle. Hän tuntee toffeen pehmeyden jalkojensa alla ja kävelee hitaasti mustan lakritsijoen yläpuolella. Hopeinen sokeripöly laskeutuu hiljaa heidän päälleen ja saa tilanteen näyttämään aivan taianomaiselta ja kauniilta. Ville pääsee turvallisesti toiselle puolelle ja hyppää iloisesti tasaiselle maalle ja alkaa nauraa. Tomi vetää itsensä takaisin tavalliseen muotoonsa ja liittyy ystävänsä seuraan hyvin tyytyväisenä itseensä. He katsovat yhdessä taakseen ja näkevät, kuinka lakritsijoki jatkaa hiljaista virtaamistaan karkkikaupan hämärässä.

Paluu korkealle hyllylle

Ville ja Tomi Toffee seisovat kaukana kotoisasta hyllystään ja katsovat ylös korkeuksiin. Silloin jostain hyllyjen välistä kuuluu kovaa suhinaa ja nopeaa, rullaavaa ääntä. Paikalle syöksyy kirkkaanpunainen ja valkoinen karkki, joka pyörii niin kovaa, että hän on melkein sumuinen. Se on Pipsa Piparminttu, joka on koko karkkikaupan nopein ja vauhdikkain asukas. Pipsa pysähtyy niin äkkiä, että hänen ympärillään leijuva hopeinen sokeripöly pölähtää suureksi pilveksi. Pipsa on erittäin energinen eli hän on täynnä voimaa ja liikkuu aina todella vauhdikkaasti. Hei te kaksi, mitä te täällä alhaalla oikein puuhaatte keskellä yötä, Pipsa huutaa. Ville Vaahtokarkki selittää, että he haluavat takaisin ylös omaan purkkiinsa, mutta matka on liian pitkä. Pipsa Piparminttu pyörähtää kerran ympäri ja ilmoittaa, että hän voi auttaa heidät takaisin kotiin. Miten sinä voit auttaa meitä nousemaan noin korkealle, kun sinulla ei ole siipiä, Ville kysyy. Pipsa selittää, että hän aikoo antaa heille valtavan vauhdin ja kovan sysäyksen ylöspäin. Hän pyytää Villeä ja Tomia tarttumaan toisiinsa ja valmistautumaan elämänsä nopeimpaan kyytiin juuri nyt. Ville tuntee vatsassaan pienen kutituksen ja jännityksen, sillä hän ei ole koskaan liikkunut kovin kovaa. Tomi Toffee venyttää itsensä Villen ympärille kuin pehmeä ja turvallinen vyö, jotta he pysyvät yhdessä. Pipsa alkaa pyöriä paikallaan yhä nopeammin ja nopeammin, kunnes hän näyttää pieneltä ja kirjavalta hurrikaanilta. Hän syöksyy heitä kohti ja tönäisee heidät liikkeelle sellaisella voimalla, että ilma vain humisee. Ville ja Tomi lentävät halki ilman suoraan kohti hyllyn reunaa kuin kaksi pientä sokerista palloa. Ville näkee hyllyn reunan lähestyvän kovaa vauhtia ja hän tietää, että nyt on toimittava heti. Hän on hyvin huolissaan siitä, että he saattavat ohi ja pudota takaisin kylmälle lattialle. Ville muistaa, että hän on todella tahmea karkki ja päättää käyttää sitä ominaisuuttaan nyt hyödyksi. Hän ojentaa pienet kätensä ja sormensa aivan suoraksi ja valmistautuu tarttumaan kiinni hyllyn reunasta. Kun he saavuttavat hyllyn, Ville iskee kätensä kiinni kovaan ja mansikalta tuoksuvaan puiseen reunaan. Hänen sormensa tarttuvat pintaan niin tiukasti, että heidän lentonsa pysähtyy yhtäkkiä yhdellä kovalla nykäisyllä. Ville tuntee, kuinka hänen kätensä venyvät, mutta hän ei päästä irti, vaikka se tuntuu raskaalta. Hän käyttää kaiken pienen vaahtokarkkivoimansa ja alkaa vetää itseään ja Tomia hitaasti ylös tasaiselle hyllylle. Hän ponnistelee ja puhisee, kunnes viimein hänen jalkansa saavat otteen hyllyn reunasta ja hän nousee ylös. Ville ja Tomi makaavat hetken hyllyllä aivan hengästyneinä ja katsovat toisiaan suuret silmät pyöreinä hämmästyksestä. He ovat palanneet takaisin ylös ja vaaleanpunainen hohde tuntuu täällä paljon lämpimämmältä kuin alhaalla. Ville nousee pystyyn ja auttaa Tomin takaisin heidän omaan lasipurkkiinsa, joka kiiltää pimeässä huoneessa. Hän tuntee itsensä todella ylpeäksi ja rohkeaksi, koska hän selvisi tästä pelottavasta ja suuresta matkasta. Ville istahtaa alas purkkinsa pohjalle ja tuntee pehmeän sokeripölyn kutittavan mukavasti hänen poskiaan. Hän katsoo ikkunasta ulos ja kuuntelee karkkikaupan hiljaista suhinaa, kun yö jatkuu rauhallisena ympärillä.

Lopetus

Ville Vaahtokarkki ja Tomi Toffee ovat taas turvallisesti omassa kimaltelevassa lasipurkissaan. Karkkikaupan hyllyjen yllä leijuu jälleen erittäin voimakas ja pehmeä mansikan tuoksu. Ville ummistaa silmänsä ja tuntee, kuinka vaaleanpunainen hohde silityttää hänen tahmeita poskiaan. Tomi Toffee venähtää vielä kerran pitkäksi ja asettuu mukavasti purkin pohjalle. Ville on nyt hyvin unelias, mikä tarkoittaa, että häntä nukuttaa todella paljon. Kaupan lattialla kaukana alhaalla lakritsijoki virtaa edelleen aivan hiljaa ja rauhallisesti. Hopeinen sokeripöly laskeutuu hitaasti kaikkien karkkien päälle kuin lämmin ja pehmeä peitto. Ville Vaahtokarkki nukahtaa tyytyväisenä, ja koko karkkikauppa hiljenee odottamaan uutta aamua.

Lisää tarinoita