SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Sininen liekki ja talven henkäys

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kaukana korkeiden vuorten huipulla, missä pilvet tanssivat ja aurinko paistaa kuumasti, asuu pieni lohikäärme. Hänen nimensä on Pyry, ja hän on aivan erilainen kuin muut lohikäärmeet. Useimmat lohikäärmeet rakastavat kuumia liekkejä ja tulisia hiiliä, mutta Pyry ei niistä välitä. Hänestä tuli on pelottavaa, ja hän etsii mieluummin viileitä ja varjoisia paikkoja. Tänään saamme kuulla, miten Pyry löytää oman tiensä ja huomaa uuden voimansa.

Sininen liekki ja talven henkäys (1/3)

Pyry oli pieni ja sininen lohikäärme, joka asui suuren tulivuoren sisällä. Hän ei pitänyt kuumasta laavasta, vaikka kaikki muut hänen perheessään rakastivat sitä. Hänen äitinsä Roihu osasi puhaltaa niin suuria liekkejä, että ne valaisivat koko luolan. Pyry taas halusi aina löytää kaikkein viileimmän ja varjoisimman paikan vuoren uumenista. Hän oli hyvin arka, mikä tarkoittaa, että hän pelkäsi monia asioita kovasti. Erityisesti hän pelkäsi kuumaa tulta, jota muut lohikäärmeet pitivät aivan tavallisena asiana. Tule tänne harjoittelemaan liekkien puhaltamista, Roihu-äiti sanoi ystävällisellä ja pehmeällä äänellään. Pyry kuitenkin vain peruutti kauemmas ja piiloutui suuren, harmaan kivimöhkäleen taakse talteen. Hänen sydämensä pamppaili lujaa, ja hän toivoi olevansa jossain aivan muualla juuri nyt. Siskonsa Kipinä nauroi iloisesti ja lennätti pienen tulisuihkun suoraan kohti luolan pimeää kattoa. Kipinän mielestä tulen kanssa leikkiminen oli parasta, mitä pieni lohikäärme voi ikinä tehdä. Pyry taas katseli omia pieniä tassujaan ja mietti, miksi hän oli niin erilainen. Hän yritti kerran avata suunsa ja puhaltaa, mutta ulos tuli vain pienenpieni lumipallo. Tämä lumipallo suli heti, kun se osui luolan lämpimään ja tasaiseen kivilattiaan. Kipinä katsoi veljeään kummissaan ja mietti, oliko Pyryllä jokin kummallinen ja outo vaiva. Mutta Pyry tiesi, ettei hän ollut sairas, vaan hän vain rakasti kylmää ilmaa. Eräänä päivänä vuorella alkoi valmistelu suuriin Juhliin, joita kutsuttiin Tulen ja Valon päiväksi. Kaikkien lohikäärmeiden piti osallistua ja näyttää upeimmat ja kirkkaimmat liekkinsä koko vuoren väelle. Pyry tunsi olonsa hyvin levottomaksi ja halusi lähteä pois ennen kuin juhlat alkaisivat. Hän hiipi hiljaa ulos luolasta, kun muut olivat kiireisiä keräämässä polttopuita suurta roihua varten. Ulkona aurinko paistoi, mutta vuoren varjoisalla puolella oli onneksi hieman viileämpää ja mukavampaa. Pyry lähti kävelemään alas rinnettä ja katseli ympärilleen uteliaana ja hieman jännittyneenä. Hän ei ollut koskaan ennen mennyt näin kauas kotoaan aivan yksin ilman äitiään. Matkan varrella hän näki pieniä kukkia, jotka hehkuivat purppuran värisinä iltapäivän pehmeässä valossa. Pyry pysähtyi haistelemaan yhtä niistä ja huomasi, että kukka tuoksui makealta ja raikkaalta. Hän toivoi, että voisi jäädä tänne alas pysyvästi eikä palata koskaan takaisin kuumaan luolaan. Mutta sitten hän muisti, että lohikäärmeiden piti aina asua vuoren huipulla tulen lähellä. Hän istahti mättäälle ja alkoi miettiä, mitä hän oikein tekisi elämällään tästä eteenpäin. Mitä sinä tekisit, jos sinua pelottaisi mennä takaisin kotiin asti juuri tuollaisella hetkellä? Pyry katseli kaukaisuuteen ja näki siellä metsän, joka näytti kutsuvalta ja salaperäisen viileältä paikalta. Hän päätti jatkaa matkaansa kohti tuota metsää ja katsoa, mitä sieltä oikein voisi löytyä. Matka alas vuorelta oli pitkä, ja pienet lohikäärmeen tassut alkoivat tuntua hieman väsyneiltä. Mutta Pyry ei halunnut pysähtyä, koska hän halusi päästä pois kuuman vuoren rinteiltä.

Sininen liekki ja talven henkäys (2/3)

Metsä oli täynnä suuria kuusia, joiden oksat olivat peittyneet pehmeään ja vihreään sammaleeseen asti. Pyry hengitti syvään ja tunsi, kuinka metsän viileä ilma täytti hänen pienet ja siniset keuhkonsa. Hänestä tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siltä, että hän oli tullut oikeaan ja hyvään paikkaan. Yhtäkkiä hän kuuli pensaikosta pienen rasahduksen ja pysähtyi paikoilleen odottamaan, mitä sieltä oikein tulisi. Pensaikon suojista kurkisti pieni ja valkoinen jänis, jolla oli suuret ja hyvin pehmeät korvat. Jänis katsoi Pyryä ja vaikutti olevan hyvin hämmästynyt, mikä tarkoittaa todella yllättynyttä ja kummastunutta. Pyry oli hämmästynyt, sillä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt näin pientä ja suloista olentoa. Hei, kuka sinä olet ja miksi sinä olet täällä metsässä yksin, jänis kysyi uteliaana. Minä olen Pyry ja olen lohikäärme, mutta en pidä tulesta yhtään, pieni lohikäärme vastasi. Jänis pyöritti päätään ja mietti, miten lohikäärme voisi pelätä tulta, joka oli niille luonnollista. Minun nimeni on Lumi, ja minä taas rakastan talvea ja kaikkea kylmää, jänis sanoi. Pyry ja Lumi alkoivat jutella, ja he huomasivat pian olevansa hyvin samanlaisia monissa asioissa. He molemmat pitivät kylmästä vedestä ja varjoisista paikoista, joissa oli aina hyvä olla levollinen. Mitä sinä luulet, että tässä suuressa ja jännittävässä metsässä oikein tapahtuu seuraavien tuntien aikana? Lumi kertoi Pyrylle, että metsän kukkaset olivat vaarassa, koska vuorelta virtasi alas kovaa kuumuutta. Lohikäärmeiden suuret juhlavalmistelut olivat saaneet vuoren sisällä olevan laavan kuumenemaan aivan liikaa tänään illalla. Jos metsä tulisi liian kuumaksi, kukkaset kuihtuisivat eivätkä ne enää koskaan voisi kasvaa uudelleen. Miksi sinun hengityksesi on niin kylmää, Lumi-jänis kysyi pieneltä lohikäärmeeltä katsellessaan hänen kuonoaan. Se on kylmää, koska minun sisälläni asuu talven voima tulen ja liekkien sijasta. Pyry tajusi silloin, että hän voisi ehkä auttaa metsän kukkia pysymään viileinä ja terveinä. Mutta hän ei tiennyt, osaisiko hän puhaltaa tarpeeksi kylmää ilmaa pelastaakseen koko laajan metsän. Hän yritti puhaltaa kerran, mutta suusta tuli vain pienenpieni ja vaivainen suikale viileää ilmaa. Lumi katsoi häntä kannustavasti ja sanoi, että Pyryn piti uskoa itseensä ja omaan erilaiseen voimaansa. Sinun pitää yrittää uudelleen ja keskittyä kaikkeen siihen kylmään, mitä tunnet sisälläsi juuri nyt. Pyry sulki silmänsä ja ajatteli korkeiden vuorten jäätiköitä ja lunta, jota satoi talvisin maahan. Hän tunsi kuinka kylmyys alkoi kasvaa hänen vatsassaan ja nousta hitaasti kohti hänen pientä kurkkuaan. Yhtäkkiä hän avasi suunsa ja puhalsi kovaa kohti lähintä kuihtuvaa ja janoista sinistä metsäkukkaa. Kukka peittyi pieneen huurrekasvoon, ja se alkoi hitaasti nostaa päätään kohti taivaan kirkasta sineä. Lumi-jänis hyppi riemusta ja hihkui, että Pyry oli onnistunut auttamaan kukkasta pysymään elossa ja raikkaana. Nyt meidän täytyy löytää kaikki muutkin kukat, jotka kärsivät vuoren tuomasta kaukaisesta ja kovasta kuumuudesta.

Sininen liekki ja talven henkäys (3/3)

Pyry ja Lumi juoksivat pitkin metsän polkuja ja etsivät kaikki paikat, joissa kuumuus tuntui kaikkein pahimmalta. Pyry puhalsi viileää ja raikasta ilmaa jokaisen kukan päälle, jonka hän vain matkallaan onnistui löytämään. Hänen sisällään oleva sininen voima kasvoi koko ajan, ja hän tunsi itsensä vahvaksi ja todella iloiseksi. Yhtäkkiä he kuulivat vuoren suunnalta kovaa jyrinää, joka sai koko metsän maan hieman tärähtelemään pelottavasti. Lohikäärmeiden juhlat olivat alkaneet, ja suuret tulen lieskat loistivat vuoren huipulla asti kirkkaina ja kuumina. Kuumuus alkoi virrata alas rinteitä pitkin kuin näkymätön ja polttava joki, joka uhkasi koko metsää. Pyry tiesi, että hänen piti tehdä jotain suurta ja vaikuttavaa pelastaakseen uuden ystävänsä rakkaan kodin. Hän juoksi metsän reunalle, missä kuuma ilma kohtasi ensimmäisenä vihreät puut ja pienet ja hauraat pensaat. Hän veti keuhkonsa täyteen viileää metsäilmaa ja keskittyi kaikkeen siihen jäähän, jota hän kantoi sisällään. Sitten hän puhalsi valtavan ja hohtavan sinisen pilven, joka peitti koko metsän reunan paksulla ja viileällä huurteella. Se oli kuin suuri ja näkymätön seinä, joka pysäytti kuumuuden ja piti metsän raikkaana ja turvallisena. Samaan aikaan Roihu-äiti ja Kipinä-sisko olivat tulleet vuoren reunalle etsimään kadonnutta ja pientä Pyryä. He näkivät alhaalla valtavan sinisen hohdon ja ihmettelivät, mitä ihmettä metsän reunalla oikein oli tapahtumassa. He lensivät alas ja näkivät Pyryn, joka seisoi ylpeänä ja puhalsi viileää ilmaa kohti taivasta. Roihu-äiti oli todella yllättynyt ja iloinen, kun hän näki poikansa tekevän jotain niin upeaa ja erilaista. Me emme tienneet, että sinulla on talven ja jään voima, äiti sanoi ja halasi Pyryä hellästi. Pyry tunsi itsensä hyvin onnelliseksi, koska hän ei enää tarvinnut pelätä olevansa huono tai vääränlainen. Hän ymmärsi, että maailmassa tarvitaan sekä kuumaa tulta että virkistävää ja puhdasta kylmyyttä joka päivä. Kipinäkin katsoi veljeään ihaillen ja pyysi, että Pyry opettaisi hänellekin, miten tehdään pienenpieniä ja kauniita lumipalloja. Juhlat jatkuivat vuorella, mutta nyt ne olivat Tulen, Valon ja myös Jään suuret ja yhteiset juhlat. Pyry ja Lumi-jänis leikkivät yhdessä viileässä metsässä, kunnes tähdet alkoivat syttyä kirkkaalle ja pimeälle iltataivaalle. Kukaan ei enää pakottanut Pyryä menemään lähelle tulta, jos hän ei sitä itse todella halunnut tehdä. Pyrystä tuli vuoren virallinen viilentäjä, joka piti huolta siitä, ettei laava koskaan päässyt liian lähelle metsää. Hän oppi rakastamaan omaa sinistä liekkiään, joka ei polttanut, vaan toi raikkaan ja hyvän mielen. Lumi-jänis toi hänelle lahjaksi kauneimpia kiviä, joita hän löysi metsän kirkkaan ja kylmän puron pohjalta. Pyry katseli onnellisena ylös vuorelle ja tiesi, että hän oli viimeinkin löytänyt oman paikkansa tästä maailmasta. Kaikki lohikäärmeet oppivat arvostamaan toistensa erilaisia taitoja ja elivät sovussa suuren ja mahtavan vuoren suojissa.

Lopetus

Ja jossain kaukana, korkean vuoren huipulla, pieni lohikäärme puhaltaa hiljaa ilmaan lumisia hiutaleita. Ne leijuvat pehmeästi alas ja laskeutuvat nukkuvien kukkien päälle kuin kevyt ja valkoinen peitto. Metsän suuret puut humisevat hiljaa kertoen omia tarinoitaan kaikille niille, jotka osaavat kuunnella. Maailmassa on vielä paljon muita ihmeellisiä paikkoja, jotka odottavat löytäjäänsä pimeän yön aikana. Uusia ystävyyksiä syntyy joka päivä jossain päin tätä suurta ja kaunista maailmaa.

Lisää tarinoita