SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Sinbad Merenkulkija

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kuvittele elämä täynnä ylellisyyttä, mutta sydän, joka kaipaa jotain enemmän. Tervetuloa Sinbad Merenkulkijan uskomattomaan maailmaan! Tänään sukellamme muinaiseen tarinaan miehestä, joka jätti Bagdadin mukavuudet taakseen etsiessään tuntematonta. Kuulemme seitsemästä uskomattomasta matkasta, jotka veivät hänet vaarallisten merten poikki, kohtaamaan myyttisiä olentoja ja löytämään uskomattomia aarteita. Valmistaudu seikkailuun, joka koettelee rohkeutta ja mielikuvitusta. Oletko valmis purjehtimaan kanssamme?

Ensimmäinen matka ja peto

Sinbad olikin valmis! Hän pakkasi laivan täyteen kauppatavaroita ja purjehti merille ystäviensä kanssa. He matkasivat pitkään, päivästä toiseen, kunnes eräänä kauniina aamuna he näkivät jotain uskomatonta horisontissa. Se näytti ihanalta, vihreältä saarelta, jossa oli paljon puita ja kukkia! Kaikki olivat niin väsyneitä merimatkasta, että he päättivät pitää taukoa ja tutkia tätä uutta paikkaa. He laskeutuivat rantaan, sytyttivät nuotion ja alkoivat kokata. Lapset juoksivat iloisina ympäriinsä, kunnes yhtäkkiä maa alkoi täristä! Vesi ympärillä kuohui ja saari alkoi liikkua! Mutta eihän saari voi liikkua? Sinbad tajusi kauhukseen, että he eivät olleetkaan saarella, vaan jättimäisen, nukkuvan meripedon selässä! Peto heräsi, kun nuotion lämpö poltti sen ihoa, ja sukelsi syvälle mereen. Laiva ehti juuri ja juuri pelastautua, mutta Sinbad ja monet muut putosivat hyiseen veteen. Sinbad tarttui onneksi suureen puunpalaan ja ajelehti pois. Hän oli yksin, keskellä valtavaa merta. Mitä hänelle tapahtuisi?

Toinen ja kolmas matka: timantteja ja jättiläisiä

Sinbad, yksin meren armoilla, ajelehti ja ajelehti. Päivät muuttuivat viikoiksi. Aurinko paahtoi, ja tähdet tuikkivat yötaivaalla. Mutta Sinbad ei luovuttanut. Hän tarttui tiukasti kiinni puunpalaansa ja toivoi. Ja lopulta, kaukaisuudessa näkyi vihreä pilkku! Maa! Kaikella voimallaan Sinbad potki ja ui kohti tuota toivon saarta. Kun hän pääsi rantaan, hän oli uupunut, mutta elossa. Saari oli kaunis, täynnä korkeita puita ja eksoottisia kukkia. Sinbad lähti tutkimaan. Hän käveli ja käveli, kunnes hän näki jotain valtavan suurta. Se oli valkoinen, sileä ja pyöreä, kuin valtava kivi. Mutta ei se ollut kivi. Se oli jättiläismäinen muna! Sinbad oli kuullut tarinoita linnusta nimeltä Ruukki, joka oli niin suuri, että se pystyi nostamaan norsuja. Voisiko tämä olla sen muna? Pian Sinbad piiloutui puun taakse, kun valtava varjo lankesi taivaalta. Jättimäinen Ruukki-lintu laskeutui munan viereen! Sen siivet olivat kuin purjeet, ja sen jalat olivat kuin puiden rungot. Sinbad tajusi, että tämä saari oli vaarallinen, mutta samalla hän näki mahdollisuuden. Hän odotti, kunnes lintu nukahti. Sitten, hyvin varovasti, hän ryömi lähemmäs ja sitoi itsensä tiukasti kiinni linnun jalkaan käyttäen turbaaniaan. Aamunkoitteessa Ruukki-lintu heräsi, levitti valtavat siipensä ja lensi ylös taivaalle! Sinbad puristi kynsin ja hampain kiinni, kun lintu kantoi häntä pilvien yläpuolelle. Maa näytti alta pienenä leikkikenttänä. Lopulta lintu laskiutui laaksoon, joka oli täynnä käärmeitä – mutta ei mitä tahansa käärmeitä. Nämä olivat valtavia, paksuja käärmeitä, jotka olisivat voineet niellä miehen kokonaisena! Sinbad irrottautui Ruukin jalasta ja piiloutui. Hän huomasi, että laakson pohjalla oli jotain, mikä kimalteli. Se oli täynnä timantteja! Mutta miten hän saisi niitä, kun laakso oli täynnä tappavia käärmeitä? Sitten hän näki jotain outoa. Ylhäältä laakson reunoilta alkoi sataa valtavia lihapaloja! Ne putosivat alas laaksoon ja osuivat maahan. Käärmeet alkoivat syödä lihaa. Sinbad ymmärsi pian, mitä tapahtui. Kauppiaat heittivät lihaa laaksoon, ja timantit tarttuivat siihen kiinni. Sitten valtavat kotkat tai Ruukki-linnut, toivat lihapalat takaisin ylös pesiinsä, ja kauppiaat keräsivät niistä timantit. Sinbad sai loistavan idean! Hän keräsi isoja, kiiltäviä timantteja ja piilotti ne vaatteisiinsa. Sitten hän kietoi itsensä yhden ison lihapalan ympärille. Kun kotka laskeutui syömään, se nappasi myös Sinbadin lihakäärön ja lensi hänen kanssaan ylös! Ylhäällä, kun kotka laski lihapalan maahan, kauppiaat olivat yllättyneitä nähdessään miehen! Sinbad kertoi heille tarinansa ja näytti heille timanttinsa. Kauppiaat olivat vaikuttuneita hänen rohkeudestaan ja auttoivat häntä palaamaan kotiin. Niin Sinbad tuli toiselta matkaltaan entistä rikkaampana ja täynnä uusia tarinoita! Mutta kuten tiedämme, Sinbadin sielu oli seikkailijan sielu. Vaikka hän oli kokenut monta vaarallista tilannetta ja vaikka hänellä oli paljon kultaa ja timantteja, hänen sydämensä kaipasi taas merta. Joten ei mennyt kauan, kun hän taas varusti aluksen ja lähti kolmannelle matkalleen. Tällä kertaa hänen mukanaan oli monia rohkeita merimiehiä. He purjehtivat viikkoja ja kuukausia, näkivät upeita maita ja outoja olentoja. Kaikki oli hyvin, kunnes eräänä päivänä valtava myrsky yllätti heidät! Laiva heitettiin sinne tänne kuin leikkikalu. Mastot katkesivat, purjeet repeytyivät. Lopulta he ajelehtivat jollekin saarelle. Saari näytti ensin autiolta, mutta kun he menivät syvemmälle, he löysivät valtavan palatsin. Se oli hylätty ja pelottava. He menivät sisään ja näkivät kaikkialla luita. Ne olivat ihmisen luita. Sinbad ja hänen miehistönsä tajusivat, että tämä paikka oli vaarallinen. Yhtäkkiä, maa alkoi täristä! Valtava, hirviömäinen olento tuli palatsiin. Sillä oli vain yksi silmä, keskellä päätä, ja se oli valtava kuin jättiläismäinen kattila. Se oli niin korkea, että sen pää osui palatsin kattoon. Se haisteli ilmaa ja karjaisi, kun se näki Sinbadin ja hänen miehistönsä. Se sieppasi yhden miehistä ja söi hänet elävältä! Sitten toisen! Hirviö laittoi loput miehistöstä, myös Sinbadin, häkkiin, kuin varastoisi heitä myöhempää ateriaa varten. Miehet olivat kauhuissaan. Sinbad oli kuitenkin kekseliäs. Hän ei aikonut luovuttaa. Yöllä, kun hirviö nukkui ja sen yksi silmä oli kiinni, Sinbad ja muut merimiehet toteuttivat suunnitelmansa. He löysivät kaksi pitkää, terävää metallivartasta, jotka hirviö oli käyttänyt ruoan paistamiseen. He kuumensivat vartaat nuotiossa ja sitten, Sinbadin johdolla, he työnsivät ne hirviön ainoaan silmään! Hirviö kiljui tuskasta niin, että koko saari tärisi! Se juoksi ympäri palatsia sokeana, yrittäen napata heidät. Sinbad ja hänen miehistönsä käyttivät tilaisuutta hyväkseen. He pakenivat ulos palatsista ja löysivät aluksensa rippeet. He rakensivat nopeasti lautoja ja pakenivat saarelta, soutaen niin lujaa kuin jaksoivat. He selvisivät hirviöstä, mutta meri oli täynnä uusia vaaroja. He ajelehtivat taas pitkään, kunnes he löysivät toisen saaren, jossa oli suuri käärme. Mutta he olivat oppineet paljon. Sinbad ja hänen jäljellä olevat miehistönsä onnistuivat lopulta pääsemään takaisin kotiin, mukanaan taas tarinoita ja rikkauksia. Ja niin päättyi Sinbadin kolmas matka.

Neljäs ja viides matka: merenneitoja ja vanha merimies

Sinbad oli palannut kotiin kolmannelta matkaltaan, mukanaan tarinoita ja rikkauksia. Voisit ehkä ajatella, että hän olisi pysynyt turvallisesti Bagdadissa, mutta eihän se olisi Sinbad! Hänen sydämensä kaipasi taas merta ja uusia seikkailuja. Niinpä hän osti uuden laivan ja kokosi miehistön. Hän oli valmis neljännelle matkalleen. Tällä kertaa hänen laivansa purjehti kauas, kunnes eräänä päivänä taivaalle kerääntyi tummia pilviä. Myrsky iski. Voi, miten tuuli ulvoi ja aallot löivät laivaa vasten! Laiva hajosi pirstaleiksi, ja Sinbad ajautui jälleen yksin tuntemattomalle rannalle. Hän oli taas yksin, mutta ei antanut periksi. Hän käveli eteenpäin tutkien saarta, joka näytti kauniilta, mutta oli myös hieman outo. Tällä saarella Sinbad löysi ihmisiä, jotka olivat ystävällisiä, mutta heillä oli hyvin kummallisia tapoja. He antoivat Sinbadille ruokaa, mutta se oli erikoista kasviruokaa, joka sai hänet tuntemaan olonsa oudoksi ja heikoksi. Kaikki saaren asukkaat olivat samannäköisiä, kalpeita ja hiljaisia. Pian saaren kuningas halusi, että Sinbad menisi naimisiin kauniin, mutta myös hiljaisen tytön kanssa. Sinbad ei voinut kieltäytyä. Hän ymmärsi, että heidän oli pakko totella kuningasta. Mutta sitten tapahtui jotain todella surullista. Sinbadin vaimo sairastui ja kuoli. Saaren tapa oli, että kun toinen puolisosta kuoli, toinenkin haudattiin hänen kanssaan. Niinpä Sinbad vietiin syvään, pimeään luolaan vaimonsa ruumiin ja pienen määrän ruokaa ja vettä kanssa. Luolan suu suljettiin. Sinbad oli kauhuissaan, mutta hän ei lakannut etsimästä pakotietä. Hän tutki luolaa taskulampun valossa. Päivien ajan hän kuunteli, ja lopulta hän kuuli outoa raapimista. Se oli villieläin, joka oli kaivanut tunnelin ulos! Sinbad seurasi tunnelia, ja pääsi ulos pimeästä. Hän oli vapaa! Hän käveli pitkin rantaa, kunnes hän näki laivan kaukana merellä. Hän heilutti ja huusi niin kovaa kuin jaksoi. Laiva näki hänet ja pelasti hänet. Sinbad kertoi heille saaren kammottavista tavoista, ja laivan kapteeni lupasi, ettei koskaan pysähtyisi tällä saarella. Sinbad palasi jälleen Bagdadiin, mukanaan uusia tarinoita ja paljon aarteita, joita hän oli löytänyt luolasta. Hän oli oppinut, että outoihin paikkoihin ei aina kannata jäädä liian pitkäksi aikaa. Kuten arvata saattaa, Sinbad ei pysynyt kotona kauaa. Sydän seikkaili taas! Hän päätti lähteä viidennelle matkalleen. Tällä kertaa hänen laivansa purjehti kauas, kauniiden saarien ja kirkkaansinisten vesien ohi. Mutta sitten taas, myrsky! Laiva särkyi pirstaleiksi, ja Sinbad ajelehti taas yksin. Tällä saarella oli jotain erikoista. Hän näki valtavan linnunpesän. Se oli niin suuri, että se peitti kokonaisen kukkulan! Se oli todellakin myyttisen Ruh-linnun pesä, josta hän oli kuullut tarinoita. Pesässä oli jättimäinen muna, suurempi kuin koskaan Sinbad oli nähnyt. Kun Sinbad käveli eteenpäin, hän näki vanhan miehen istuvan puun alla. Mies näytti hauraalta ja avuttomalta. Hän pyysi Sinbadia nostamaan hänet selkäänsä ja kantamaan hänet joen yli. Sinbad oli ystävällinen ja ajatteli auttaa vanhusta. Mutta kun vanha mies pääsi Sinbadin selkään, hän ei suostunutkaan laskeutumaan! Hän kietoi jalkansa tiukasti Sinbadin kaulan ympärille ja puristi niin kovaa, ettei Sinbad voinut hengittää kunnolla. Tämä oli

Kuudes ja seitsemäs matka: elefantteja ja viimeinen paluu

Sinbad oli pahassa pulassa! Vanhus puristi häntä yhä tiukemmin, ja Sinbadin voimat alkoivat ehtyä. Mitä hän oikein tekisi? Hän kulki metsässä, kunnes huomasi viiniköynnöksen, josta roikkui valtavia rypäleterttuja. Sinbad muisti, että vanha mies oli joskus mutissut pitävänsä makeasta. Sinbad poimi rypäleitä ja puristi niistä isoon kurpitsaan makeaa mehua. Hän tarjosi sitä sitten vanhukselle. Vanhus joi ahneesti, hörppien kaiken mehun. Pian hänen puristuksensa alkoi hellittää, ja vanhus nukahti syvään uneen Sinbadin selkään. Sinbad sai vihdoin karistettua hänet olkapäiltään! Hän oli vapaa! Hän löysi laivan, joka vei hänet turvallisesti takaisin Bagdadiin. Mutta kuten tiedätte, Sinbadin seikkailunhalu ei koskaan sammunut pitkäksi aikaa. Niinpä hän lähti kuudennelle matkalleen. Hän toivoi, että tämä olisi rauhallinen matka. Mutta kuinka väärässä hän olikaan! Merellä puhkesi hirvittävä myrsky, joka oli pahempi kuin yksikään aikaisempi. Laiva hajosi kappaleiksi, ja Sinbad tempautui jälleen kerran aaltojen vietäväksi. Hän tarttui isoon laudanpalaan ja ajelehti päiväkausia, kunnes aallot heittivät hänet outoon paikkaan. Tämä ei ollut mikään tavallinen saari. Se oli täynnä valtavia norsuja! Norsut olivat lempeitä jättiläisiä, joilla oli pitkät syöksyhampaat. Sinbad seurasi niitä syvälle metsään ja huomasi, että ne menivät paikkaan, jossa oli paljon norsunluuta. Norsut olivat jättäneet vanhat syöksyhampaansa sinne. Saarella asui myös ystävällisiä ihmisiä, jotka opettivat Sinbadille, kuinka he keräsivät norsunluuta vahingoittamatta norsuja. He käyttivät norsunluuta kauniisiin kaiverruksiin ja kaupankäyntiin. Sinbad auttoi heitä ja sai vastineeksi paljon norsunluuta ja muita aarteita. Hän rakensi itselleen lautan norsunluusta ja arvokkaasta puusta, ja ajelehti sillä, kunnes pelastuslaiva löysi hänet. Sinbad palasi Bagdadiin tavaroidensa kanssa ja hänestä tuli jälleen rikas mies. Hän luuli, että nyt hän jäisi kotiin nauttimaan rauhasta. Mutta seikkailut kutsuivat vielä kerran! Sinbad päätti lähteä seitsemännelle ja viimeiselle matkalleen. Tälläkin kertaa merellä oli omat vaaransa. Myrsky iski, laiva hajosi, ja Sinbad ajelehti tuntemattomalle saarelle. Siellä hän näki jotain uskomatonta: valtavan linnun, Roc-linnun, joka oli juuri muninut! Sen munat olivat jättimäisiä! Saarella asui myös ystävällisiä ihmisiä, joita johti viisas kuningas. Kuningas oli kuullut Sinbadin seikkailuista ja pyysi häneltä apua. Saarella asui valtava ja pelottava käärme, joka terrorisoi asukkaita ja oli kaapannut kuninkaan tyttären! Kukaan ei ollut uskaltanut kohdata tätä hirviötä. Sinbad, rohkea merenkulkija, päätti auttaa. Hän valmisteli suunnitelman ja lähti kohti käärmeen luolaa. Pitkän ja jännittävän taistelun jälkeen, Sinbad onnistui voittamaan käärmeen ja pelastamaan kuninkaan tyttären! Kuningas oli ikionnellinen ja kiitollinen. Hän tarjosi Sinbadille paljon rikkauksia ja myös tyttärensä käden. Sinbad rakastui prinsessaan ja jäi asumaan saarelle. Hänestä tuli prinssi ja hän eli onnellisena vuosia. Hänellä oli kaunis vaimo ja lapsia, ja hän nautti rauhallisesta elämästä. Mutta jossain syvällä sydämessään Sinbad tunsi yhä kutsun kotiin, takaisin Bagdadiin. Niinpä, pitkän ajan kuluttua, hän päätti palata. Kuningas ja prinsessa ymmärsivät ja antoivat Sinbadille suuren laivan täynnä upeita lahjoja. Sinbad palasi Bagdadiin, mukanaan vaimonsa ja lapsensa, sekä tarinoita, jotka olivat ihmeellisempiä kuin koskaan. Tällä kertaa Sinbad tiesi, että hänen seikkailunsa olivat ohi. Hän eli loppuelämänsä rauhassa ja vauraudessa, jakaen tarinoitaan kaikille, jotka halusivat kuunnella. Ja näin päättyy tarina Sinbad Merenkulkijan seitsemästä ihmeellisestä matkasta.

Lopetus

Kiitos, että olit mukana tällä uskomattomalla seikkailulla! Toivottavasti nautit Sinbadin rohkeudesta ja kaikista niistä ihmeellisistä asioista, joita hän kohtasi. Ehkä sinäkin voit mielikuvituksessasi lentää korkealle ja sukeltaa syvälle, löytää uusia ystäviä ja ratkaista jännittäviä pulmia. Muista, että jokaisessa päivässä on uusi seikkailu odottamassa! Kerro Sonacastille, jos sinulla on palautetta tai vaikka oma tarinasi ja seikkailuidesi ideat. Nähdään taas pian!

Lisää tarinoita