SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Sateen tanssi

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Piparminttu-kissa asui pörröisessä korissaan. Se rakasti auringon lämpöä ikkunalaudalla. Värilliset perhoset leijailivat kesäpäivinä kevyesti. Silloin Piparminttu pyydysti niitä hellästi. Mutta oli yksi asia, jota Piparminttu pelkäsi kovasti. Se oli viileä ja märkä sade. Sateen tullessa Piparminttu piiloutui nopeasti. Se katseli pisaroita lasin takaa. Miten joku voisi pitää siitä?

Sateen tanssi (1/3)

Piparminttu-kissa oli pörröinen ja raidallinen. Hänellä oli mustia ja oransseja raitoja. Hän asui viihtyisässä pikkumökissä. Mökki sijaitsi keskellä vehreää puutarhaa. Puutarha oli täynnä korkeita kukkia. Punaiset ruusut ja siniset orvokit kukoistivat. Kukkien makea tuoksu leijaili avoimista ikkunoista sisään. Piparminttu nukkui usein auringon lämpimässä. Hän venytteli pitkään aamuisin herättyään. Aurinko kutitti hänen pörröistä nenäänsä hellästi. Hän rakasti katsella pöriseviä mehiläisiä. Ne keräsivät mettä kukista ahkerasti. Mutta oli yksi asia, jota hän syvästi pelkäsi. Se oli kylmä ja hyytävä sade. Sateen saapuessa Piparmintun maailma muuttui. Taivas muuttui nopeasti harmaaksi verhoksi. Sitten alkoi tihkua ensin hiljaa. Sade tippui tasaisesti mökin katolta. Jokainen pisara kuulosti pieneltä rummulta. Piparminttu kurtisti karvaisia kulmiaan huolestuneena. Hän hyppäsi nopeasti koristaan ylös. Sen pörröiset tassut koskettivat viileää lattiaa. Hän juoksi keittiön ikkunan luo katselemaan. Harmaat pilvet peittivät taivaan kokonaan nyt. Sade rummutti voimakkaasti ikkunalasia vasten. Se valui pitkin lasia ohuina noroina alas. Piparminttu tunsi pienen ikävän pistoksen. Hän halusi ulos puutarhaan tutkimaan. Mutta sade oli liian kylmää ja märkää. Sen kaunis turkki kastuisi aivan läpimäräksi. Vesi tarttuisi inhottavasti hänen pieniin tassuihinsa. Hän ei voinut ajatellakaan moista asiaa. Sateen pelko oli Piparmintun suurin murhe. Hän oli usein pohtinut sitä yksinään. Miksi sade tuntui niin pelottavalta hänelle? Hän ei ollut koskaan ollut sateen alla. Hän oli vain kuullut sen äänen. Ääni kuulosti vähän uhkaavalta melulta. Se sai hänen selkänsä karvat nousemaan pystyyn. Päivät kuluivat hitaasti sateen kestäessä. Piparminttu nukkui paljon. Hän leikki yksinään villalangan kerällä. Välillä hän tuijotti ulos ikkunasta. Puutarha näytti sumealta verhon läpi. Linnut eivät laulaneet tuttuja lauluja enää. Perhoset olivat kaikki piilossa kukissa. Piparminttu pitkästyi aivan hirveästi. Sen mieliala oli hyvin apea. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi sisällä. Hän toivoi auringonpaistetta takaisin kovasti. Hän huokasi syvään useita kertoja peräkkäin. Piparminttu oli todella turhautunut nyt. Se ei päässyt ulos lainkaan leikkimään. Sade tuntui kestävän ikuisuuden ajan. Yksi aamu koitti kuitenkin erilaisena. Sade oli juuri tauonnut lyhyeksi ajaksi. Aurinko kurkisti ujosti pilvien välistä. Taivas oli edelleen harmaa ja pilvinen. Mutta maa oli märkä ja kimmeltävä. Sana "kimmeltävä" tarkoittaa kiiltävää. Se heijasti valoa hyvin kauniisti. Piparminttu meni varovasti ovelle. Hän raotti ovea vain hieman. Kosteaa, raikasta ilmaa virtasi sisään. Se tuoksui mullalta ja vastasateelta. Tuoksu oli jotenkin jännittävä ja uusi. Piparminttu astui ulos ensimmäistä kertaa. Sen pienet tassut koskettivat märkää maata. Hän tunsi pienen pelon tunteen. Mutta uteliaisuus oli paljon suurempi. Hän asteli varovasti eteenpäin pihalla. Hän väisteli suurimpia vesilätäköitä. Hän piti turkkinsa kuivana parhaansa mukaan. Se oli hyvin pieni askel eteenpäin. Mutta se oli kuitenkin tärkeä askel. Hän oli ottanut ensimmäisen pienen askeleen kohti uutta.

Sateen tanssi (2/3)

Piparminttu käveli hitaasti puutarhassa. Hän haisteli kosteaa ilmaa uteliaana. Kastepisarat roikkuivat vihreillä lehdillä. Ne kimaltelivat pieninä timantteina auringossa. Yhtäkkiä Piparminttu kuuli äänen. Se oli iloinen loiskahdus jostain. Hän kulki äänen perässä eteenpäin. Pensaiden takaa ilmestyi jotain vihreää. Se oli pieni sammakko nimeltään Konna. Konna istui suuren vesilätäkön reunalla. Se sukelsi sukeltelemaan iloisesti. Vesi roiskui joka puolelle. Konna nauroi iloisesti koko ajan. "Hei siellä!" Konna sanoi iloisesti. "Etkö sinä pidä sateesta?" Piparminttu nyökkäsi varovasti. "Se on niin märkää ja kylmää", hän vastasi. "Miksi sinä pidät siitä?" Konna katsahti yllättyneenä. "Miksi en pitäisi siitä?" Konna kysyi takaisin. "Se tekee kaiken hauskaksi. Kokeile tätä!" Konna loikkasi lätäkön keskelle. Se potki vettä kauniisti jaloillaan. Vesi nousi korkealle ilmaan. Se putosi sitten Konnaa kohti. Konna nautti siitä todella paljon. Piparminttu katsoi Konnan leikkiä. Hän näki Konnan ilon selvästi. Konna heitti vettä ylöspäin. Piparminttu mietti Konnaa katsellen. Miten Konna pystyi leikkimään niin iloisesti? Mitä luulet, miksi Konna rakasti vettä niin kovasti? Konna selitti asiaa hänelle. "Sade tekee lätäköitä. Lätäköt ovat kuin pieniä tanssilattioita. Voit hyppiä niissä vapaasti. Voit roiskuttaa vettä ylös. Se tuntuu niin jännittävältä." Piparminttu oli hieman epäilevä. Hän ei ollut varma tästä asiasta. Konna näki Piparmintun epäilyksen. "Tule, kokeile edes varovasti!" Konna kannusti ystäväänsä. "Kävele reunaa pitkin aluksi." Piparminttu astui hitaasti lätäkön luo. Hän kurkisti alas veteen. Se oli syvempi kuin hän odotti. Hänen sydämensä löi nopeasti. Hän tunsi pientä jännitystä. Mutta pelko oli edelleen vahva. "Minä en uskalla", Piparminttu sanoi hiljaa. "Minä pelkään, että kastun." Konna ymmärsi Piparmintun tunteet. "Se on ihan okei", Konna vastasi. "Voit vain katsella minua." Konna jatkoi iloista roiskumistaan. Piparminttu katsoi Konnaa pitkään. Hän ihmetteli Konnan rohkeutta. Mitä sinä olisit tehnyt hänen tilallaan? Olisitko hypännyt lätäkköön? Piparmintun uteliaisuus kasvoi koko ajan. Hän halusi tietää, miltä se tuntuisi. Hän halusi kokeilla sitä itse. Mutta hänen turkkinsa oli niin pehmeä. Hän ei halunnut, että se kastuisi. Hän tunsi pienen ristiriidan sisällään. Hän halusi, mutta ei uskaltanut tehdä sitä. Hän mietti pitkään mitä tehdä. Lopulta hän päätti yrittää jotain pientä. Hän astui lätäkön aivan reunalle. Yksi tassu kosketti varovasti vettä. Se oli kylmää ja yllättävää.

Sateen tanssi (3/3)

Piparminttu veti tassunsa heti pois. Vesi tuntui todella viileältä. "Se on kylmää!" hän sanoi Konnalle. Konna nauroi iloisesti vastaukseksi. "Kyllä on! Se on virkistävää!" Konna vastasi. Piparminttu katseli lätäkköä. Hän tunsi pienen pettymyksen. Hän halusi olla rohkea. Hän halusi tanssia kuten Konna. Hän otti syvän henkäyksen. Sitten hän päätti yrittää uudestaan. Tällä kertaa hieman eri tavalla. Hän ei hypännyt suoraan sisään. Hän astui reunaan uudestaan. Hän laitti tassunsa varovasti veteen. Se tuntui taas kylmältä. Mutta nyt hän piti sitä siinä. Hän antoi sen tottua tunteeseen. Hän liikutti tassuaan vedessä hiljaa. Vesi lainehti pieninä aaltoina. Se tuntui oudolta, mutta ei pahalta. Sitten hän kokeili toista tassua. Hän laittoi molemmat etutassunsa veteen. Piparminttu tunsi pienen ilon kipinän. Se ei ollutkaan niin pahaa. Se oli vain erilaista. Hän katsoi Konnaa hymyillen. Konna kannusti häntä iloisesti. "Hyvä Piparminttu!" Konna huusi. "Rohkea kissa!" Piparminttu otti pienen askeleen eteenpäin. Nyt kaikki neljä tassua olivat vedessä. Hän oli lätäkön matalassa kohdassa. Vesi ylsi vain hänen tassuihinsa. Se ei kastellut turkkiaan paljoa. Hän alkoi liikutella tassujaan. Hän teki pieniä askeleita vedessä. Hän tunsi itsensä kevyeksi ja vapaaksi. Se oli kuin tanssia vedessä. Hän roiskutti vettä pienesti. Se tuntui jännittävältä ja hauskalta. Yhtäkkiä Piparminttu unohti pelkonsa. Hän unohti kylmän ja märkänä olemisen. Hän tanssi lätäkössä iloisesti. Hän hyppi ja pyöri vedessä. Vesi roiskui joka puolelle. Konna taputti tassuillaan iloisesti. "Sinä tanssit!" Konna huusi innoissaan. Piparminttu nauroi onnellisena. Hän tunsi suurta iloa. Se oli vapauttava tunne. Hän oli voittanut pelkonsa. Hän oli löytänyt uuden leikin. Hän oli löytänyt uuden ystävän. Aurinko kurkisti esiin pilvien takaa. Se paistoi kirkkaasti lätäkköön. Vesi kimalteli nyt kauniisti. Piparmintun turkki oli hieman märkä. Mutta hän ei välittänyt siitä lainkaan. Hän oli löytänyt vesileikin ilon. Hän tiesi nyt, että sade ei ollutkaan paha. Se oli vain erilainen tapa leikkiä. Hän oli nyt sateen tanssija. Piparminttu vilkutti Konnalle. "Kiitos Konna!" hän sanoi sydämellisesti. "Nähdään seuraavalla sateella!" Konna nauroi ja kumarsi. "Toki!" Konna sanoi. Piparminttu käveli takaisin mökkiinsä. Hän oli väsynyt, mutta onnellinen. Hänen sydämensä oli täynnä iloa. Hän odotti jo seuraavaa sateista päivää. Se oli ollut upea seikkailu. Hän oli oppinut jotain tärkeää. Hän oli rohkeampi kuin luuli. Hän tiesi, että kaikki pelottava ei ole pahaa. Välillä kannattaa kokeilla rohkeasti.

Lopetus

Ja niin Piparminttu löysi uuden ilon. Hän oppi rakastamaan sadetta. Hän oppi tanssimaan vesilätäköissä. Sen jälkeen jokainen sateinen päivä oli juhla. Piparminttu odotti niitä malttamattomana. Kenties sinäkin löydät uuden tanssin. Maailmassa on paljon löydettävää. Myös monia muita tarinoita odottaa sinua.

Lisää tarinoita