SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Sateen salainen ja suuri tanssi

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Tervetuloa mukaan puutarhaan, jossa kukkien tuoksu ja pehmeät tassut kohtaavat jännittävän seikkailun. Tapaamme pienen Miuku-kissan, joka rakastaa aurinkoa mutta pelkää kovasti harmaita ja märkiä sadepilviä. Tänään taivaalla tapahtuu kuitenkin jotain sellaista, mikä muuttaa Miukun maailman aivan uudenlaiseksi. Valmistaudu kuulemaan, miten pelko voi muuttua suureksi riemuksi, kun uskaltaa kokeilla jotain uutta. Sulje silmäsi ja kuvittele pehmeä turkki ja ensimmäiset sateen pisarat puutarhan yllä.

Sateen salainen ja suuri tanssi (1/3)

Miuku oli pieni oranssi kissa, jolla oli valkoiset tassut ja hyvin pitkät viikset. Hän asui kauniissa keltaisessa talossa, jonka ympärillä oli suuri ja todella vehreä puutarha. Miuku rakasti kuivia ja lämpimiä paikkoja enemmän kuin mitään muuta tässä koko maailmassa. Hänen lempipaikkansa oli vanha nojatuoli, joka tuoksui hieman pölyltä ja makealta vaniljalta. Eräänä iltapäivänä taivaalle alkoi kuitenkin kerääntyä paksuja ja harmaita pilviä kuin suuria villalampaita. Tuuli muuttui viileäksi ja se toi mukanaan kostean tuoksun, jota Miuku todella inhosi. Hän rypisti pientä vaaleanpunaista nenäänsä ja katseli hyvin levottomana ikkunasta ulos puutarhaan. Miuku tiesi, että pian tapahtuisi jotain sellaista, joka saisi hänen turkkinsa nousemaan pystyyn. Hän oli vastahakoinen poistumaan sisältä, eli hän ei todellakaan halunnut mennä ulos. Vastahakoinen tarkoittaa sitä, kun joku ei halua tehdä jotain, vaikka ehkä vähän pitäisi. Miuku oli kuitenkin unohtanut lempilelunsa, punaisen pienen lankapallon, keskelle puutarhan suurta ja vihreää nurmikkoa. Hän tiesi, että jos se kastuisi, lanka menisi pilalle ja tulisi aivan märkää. Miuku hiipi varovasti ulos ovesta ja tunsi tassujensa alla terassin kylmän ja kovan puun. Sitten se alkoi, ensimmäinen pieni pisara putosi suoraan Miukun pienen ja herkän nenän päähän. Miuku säpsähti ja perääntyi heti takaisin kohti oven suojaisaa ja turvallista reunaa. Taivaalta alkoi pudota yhä enemmän ja enemmän pieniä, kirkkaita ja todella märkiä pisaroita. Nurmikko alkoi kiiltää vedestä ja ilmassa tuoksuivat märät koivunlehdet ja kostea tumma multa. Miuku tunsi suurta huolta, koska hän pelkäsi kovasti, että kastelee hienon oranssin turkkinsa. Mitä sinä tekisit, jos pelkäisit jotain asiaa yhtä paljon kuin pieni Miuku-kissa? Miuku katseli nurmikolla lojuvaa punaista palloa ja tunsi itsensä hyvin surulliseksi ja neuvottomaksi. Hän ei halunnut kastua, mutta hän halusi lankapallonsa takaisin talonsa lämpöön ja suojaan. Sitten hän huomasi jotain liikettä suuren ja vanhan tammen oksien alla olevassa varjossa. Sieltä hyppäsi esiin pieni ja kirkkaanvihreä sammakko, jolla oli suuret ja keltaiset silmät. Sammakon nimi oli Kurnu, ja hän näytti nauttivan sateesta enemmän kuin kukaan muu. Kurnu hyppi riemullisesti ja teki hienoja voltteja suoraan pienten ja kirkkaiden vesilätäköiden yli. Miuku katsoi Kurnua ja ihmetteli, miten kukaan voi olla noin iloinen märässä säässä. Kurnu huomasi Miukun ja pysähtyi hetkeksi suuren ja ruskean kiven päälle istumaan rauhassa. Sammakko katseli Miukua ja kysyi, miksi kissa näytti niin kovin pelokkaalta ja surulliselta. Miuku selitti hiljaa, että vesi on pelottavaa ja se tekee turkin painavaksi ja kylmäksi. Kurnu nauroi ystävällisesti ja sanoi, että vesi on itse asiassa sateen omaa musiikkia. Miuku ei uskonut sammakkoa, sillä hänestä sade kuulosti vain kovalta ja hyvin pelottavalta ropinalta. Hän jäi istumaan terassin reunalle ja mietti, miten hän voisi ikinä hakea pallonsa.

Sateen salainen ja suuri tanssi (2/3)

Kurnu hyppäsi lähemmäs terassia ja katsoi Miukua suoraan hänen suuriin ja vihreisiin silmiinsä. Sammakko kysyi Miukulta, onko hän koskaan todella kuunnellut, miltä sateen suuret pisarat kuulostavat. Miuku kallisti päätään ja yritti keskittyä kuuntelemaan ääniä, joita sade sai aikaan puutarhassa. Hän kuuli, kuinka vesi rummutti rytmikkäästi peltistä kastelukannua, joka oli jäänyt pihalle tyhjänä. Se kuulosti aivan siltä, kuin joku olisi soittanut pientä ja kirkasta hopeista rumpua. Miuku otti yhden askeleen eteenpäin, mutta perääntyi heti, kun vesi kosketti hänen tassuaan. Hän yritti uudestaan ja ojensi tassunsa kohti pientä lätäkköä, mutta veti sen takaisin. Esteen ylittäminen tuntui Miukusta mahdottomalta tehtävältä, vaikka hän yritti kerätä kaiken pienen rohkeutensa. Mitä luulet, uskaltaako Miuku kokeilla vettä uudestaan vai juokseeko hän heti takaisin kotiin? Kurnu ehdotti, että Miuku voisi kokeilla koskettaa vettä vain yhdellä pienellä kynnen kärjellä. Miuku kokeili tätä varovasti, mutta vesi tuntui edelleen liian kylmältä ja oudon märältä. Sitten hän huomasi, että lankapallo alkoi hitaasti rullata kohti puutarhan syvempää ja märempää osaa. Miuku tunsi piston sydämessään, sillä se pallo oli hänen kaikkein rakkain ja tärkein lelunsa. Hän kysyi Kurnulta, miksi lätäköt syntyvät juuri noihin tiettyihin paikkoihin puutarhan polun varrelle. Kurnu selitti, että maa on siellä hieman alempana ja se haluaa tarjota sateelle kylpypaikan. Kissa katsoi sammakkoa ja näki, kuinka hienosti vesi kimalteli Kurnun kirkkaanvihreällä ja liukkaalla iholla. Miuku alkoi miettiä, voisiko vesi olla sittenkin jotain muuta kuin pelkkää inhottavaa ja kylmää kastumista. Hän otti kaksi askelta terassilta alas ja tunsi pehmeän ja märän ruohon varpaidensa välissä. Se ei tuntunutkaan niin pahalta kuin hän oli kuvitellut, vaan se tuntui oikeastaan raikkaalta. Miuku huomasi, että hän ei sulanutkaan pois, vaikka muutama pisara kasteli hänen oranssia turkkiaan. Kurnu alkoi laulaa matalalla ja rytmikkäällä äänellä, joka sopi täydellisesti sateen tasaiseen ropinaan. Miuku alkoi hitaasti heiluttaa häntäänsä musiikin tahdissa ja unohti hetkeksi pelkonsa ja pahan mielensä. Hän näki, kuinka sadepisarat tekivät pieniä renkaita lätäköiden pintaan, ja se näytti todella kauniilta. Miuku tunsi itsensä hieman ylpeäksi, koska hän oli uskaltanut astua ulos suojaisalta ja kuivalta terassilta. Hän ei ollut enää varma, halusiko hän juosta takaisin sisälle vai jäädä katsomaan Kurnua. Sade tuntui nyt vähemmän viholliselta ja enemmän joltain sellaiselta asialta, jota voisi kokeilla ymmärtää. Kurnu hyppäsi suoraan suuren lätäkön keskelle ja sai aikaan valtavan ja todella hienon loiskahduksen. Miuku hätkähti hieman, mutta tällä kertaa hän ei juossutkaan karkuun vaan jäi seisomaan paikoilleen. Hän katsoi punaista palloaan, joka oli nyt aivan lähellä suurta ja syvää vesilätäkköä polun mutkassa. Miuku tiesi, että hänen oli tehtävä päätös ja toimittava ennen kuin pallo olisi liian kaukana.

Sateen salainen ja suuri tanssi (3/3)

Miuku hengitti syvään ja tunsi, kuinka raikas ja puhdas ilma täytti hänen pienet keuhkonsa kokonaan. Hän katsoi punaista lankapalloa ja päätti, että hänen rakkain lelunsa oli kaiken tämän rohkeuden arvoinen. Miuku otti vauhtia ja juoksi suoraan kohti lätäkköä, jonka keskellä hänen punainen pallonsa nyt kellui. Kun hänen tassunsa osuivat veteen, hän ei tuntenutkaan pelkoa, vaan outoa ja kutittavaa riemua. Vesi roiskui korkealle ilmaan ja kasteli Miukun vatsan, mutta hän vain jatkoi matkaansa eteenpäin. Hän nappasi pallon suuhunsa ja huomasi samalla, että veden päällä liikkuminen oli oikeastaan aika hauskaa. Miuku alkoi hypähdellä lätäköstä toiseen ja tunsi, kuinka jokainen loiskahdus teki hänet entistäkin iloisemmaksi. Hän ei ollut enää vain kissa sateessa, vaan hän oli sateen oma ja taitava tanssija. Kurnu sammakko hyppi Miukun rinnalla ja he yhdessä loivat puutarhaan aivan omanlaisen ja hienon tanssin. Miuku huomasi, että sateessa tanssiminen sai hänet tuntemaan itsensä vahvaksi ja todella suureksi ja rohkeaksi. Hän pyöri ympäri ja katsoi, kuinka hänen oranssi häntänsä piirsi kaaria harmaata ja kosteaa ilmaa vasten. Miuku oli todella ylpeä itsestään, koska hän oli voittanut pelkonsa ja löytänyt jotain aivan uutta. Hän tajusi, että sade ei ollutkaan tullut pilaamaan hänen päiväänsä, vaan tuonut uuden leikin. Kun sade viimein alkoi heiketä ja aurinko pilkisti pilvien välistä, puutarha kimalteli kuin täynnä timantteja. Miuku seisoi keskellä pihaa, turkki märkänä mutta sydän täynnä suurta ja lämmintä onnea ja iloa. Hän vei punaisen pallonsa takaisin terassille ja alkoi hitaasti ja huolellisesti puhdistaa omaa pehmeää turkkiaan. Kurnu istui edelleen kiven päällä ja vilkutti Miukulle ennen kuin katosi takaisin suuren tammen suojiin. Miuku tiesi, että seuraavan kerran, kun sade alkaisi ropista kattoon, hän ei enää piiloutuisi nojatuoliin. Hän odottaisi sateen musiikkia ja valmistautuisi uuteen tanssiin, joka odottaisi häntä heti ulkona ovella. Kissa nukahti terassin lämpöön ja näki unta hopeisista pisaroista, jotka soittivat hänelle omaa kaunista lauluaan. Puutarha oli taas hiljainen, mutta Miuku tiesi, että hän oli oppinut jotain sellaista, mitä ei unohda. Hän oli kissa, joka ei enää pelännyt vettä, vaan rakasti jokaista pientä ja suurta loiskahdusta. Miuku kehräsi onnellisena, ja hänen viiksensä värähtivät pehmeästi, kun hän muisteli sateen tarjoamaa suurta seikkailua. Kaikki puutarhan kukat nousivat pystyyn ja kiittivät sateesta, joka oli antanut niille uutta voimaa ja elämää. Miuku oli löytänyt ystävän ja uuden tavan katsoa maailmaa, joka oli täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Aurinko laski hitaasti keltaisen talon taakse, ja ilta muuttui hiljaiseksi ja rauhalliseksi puutarhan syleilyssä. Miuku tiesi olevansa kotona, ja hän tiesi, että hän oli valmis mihin tahansa uuteen seikkailuun. Hän ei enää koskaan katsoisi pilviä samalla tavalla, vaan hän odottaisi aina seuraavaa suurta tanssiaan. Pieni oranssi kissa oli löytänyt sisäisen rohkeutensa ja se tuntui paremmalta kuin mikään nojatuoli maailmassa koskaan voisi.

Lopetus

Nyt Miuku nukkuu tyytyväisenä, ja hänen tassunsa saattavat vielä hieman nypätä unessa, aivan kuin hän tanssisi yhä. Puutarhan lätäköt tyyntyvät ja heijastavat kirkasta iltatähteä keltaisen talon yllä. Hopeinen lankapallo on kuivumassa kuistilla, valmiina huomisen uusiin leikkeihin ystävien kanssa. Ja tuolla jossain, puiden ja pensaiden suojissa, on vielä monta muuta tarinaa, jotka odottavat hiljaa heräämistään. Maailma on täynnä pieniä ihmeitä niille, jotka uskaltavat katsoa.

Lisää tarinoita