SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Sammaleen alla asuva hiljainen kuiskaus

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Tänään lähdemme Leon kanssa aurinkoiseen puutarhaan, missä omenapuut kuiskailevat ja ruoho on pehmeää. Leo löytää jotain hyvin erikoista aivan tavallisen raparperinlehden alta piilosta. Se ei ole leppäkerttu eikä sammakko, vaan pieni ja harmaa kivi, jolla on salaisuus. Valmistaudu kuulemaan, mitä tapahtuu, kun luonnon hiljaisimmat asiat alkavat kertoa omia jännittäviä tarinoitaan. Astutaan nyt yhdessä perunamaiden ohi suoraan seikkailuun.

Sammaleen alla asuva hiljainen kuiskaus (1/3)

Leo käveli hitaasti puutarhan perälle, missä ruoho oli pitkää ja hyvin pehmeää jalkojen alla. Aurinko paistoi lämpimästi ja ilmassa tuoksui tuore multa sekä makea, villinä kasvava minttu. Puutarhan kaukaisimmassa nurkassa kasvoi suuri omenapuu, jonka nimi oli kotoisasti herra Mutka. Leo istahti puun juurelle ja huomasi suuren raparperinlehden, joka heilui hiljaa tuulessa. Hän kurkisti varovasti lehden alle ja näki siellä pienen, pyöreän ja harmaan kiven. Kivi näytti tavalliselta, mutta siinä oli kapea halkeama, joka muistutti pientä suuta. Leo poimi kiven käteensä ja se tuntui yllättävän lämpimältä auringon paisteen jälkeen. "Tervehdys sinulle, pieni poika", kuului yhtäkkiä hyvin hiljainen ja hieman karhea kuiskaus. Leo pelästyi niin kovasti, että oli melkein pudottaa kiven takaisin pehmeään multaan. Hän katsoi kiveä tarkasti ja huomasi, että sen pieni suu todella liikkui. "Oletko sinä kivi, joka osaa puhua?" Leo kysyi ja piti kiveä aivan nenänsä edessä. Kivi värähti hieman ja vastasi sitten syvällä, mutta hyvin vaimealla ja heikolla äänellä. "Nimeni on Muru, ja olen odottanut jotakuta juttelemaan kanssani jo monta sataa vuotta." Leo oli hyvin hämmästynyt eli hän oli todella yllättynyt näkemästään asiasta juuri nyt. Mitä sinä tekisit, jos löytäisit puutarhasta kiven, joka osaisi puhua juuri sinulle? Leo päätti olla rohkea ja kysyi Muru-kiveltä, miksi sen ääni kuulosti niin kovin väsyneeltä. Muru selitti, että kivet saavat voimaa puutarhan kaikujen avulla, mutta nyt kaiku oli kadonnut. "Ilman puutarhan kaikua minä muutun pian aivan tavalliseksi ja hiljaiseksi kiveksi", Muru sanoi surullisena. Leo halusi auttaa uutta ystäväänsä ja lupasi etsiä tuon kadonneen kaiun jostakin puutarhan kätköistä. Muru kertoi, että kaiku asui yleensä vanhassa, ontossa tammenrungossa, joka oli puutarhan toisella puolella.

Sammaleen alla asuva hiljainen kuiskaus (2/3)

Matka puutarhan poikki oli pitkä, ja Leo joutui kulkemaan monen vaikean esteen läpi. Ensimmäiseksi hän kohtasi suuren ja tiheän vadelmapensaikon, joka oli täynnä teräviä ja pistäviä piikkejä. Leo yritti ensin juosta pensaikon läpi, mutta piikit tarttuivat heti hänen hienoon paitaansa. Hän peruutti takaisin ja mietti hetken, miten voisi päästä eteenpäin rikkomatta vaatteitaan tai itseään. Sitten hän huomasi maassa vanhan, leveän laudan, jonka joku oli unohtanut sinne kauan sitten. Leo nosti laudan ja asetti sen varovasti pensaikon päälle pieneksi sillaksi itselleen. Hän tasapainotteli laudan päällä ja pääsi turvallisesti pensaikon toiselle puolelle ilman yhtäkään naarmua. Leo tunsi rinnassaan lämpimän läikähdyksen ja oli hyvin ylpeä itsestään juuri nyt. Pian hän saapui suuren, mutaisen lätäkön luo, joka peitti koko kapean ja hiekkaisen polun. Mitä sinä luulet, että Leo aikoo tehdä seuraavaksi päästäkseen tuon suuren esteen yli? Leo katsoi ympärilleen ja näki pinon vanhoja tiiliä, jotka olivat jääneet isoisän remontista. Hän kantoi tiilet yksi kerrallaan lätäkköön ja rakensi niistä itselleen tukevan polun mudan keskelle. Hän asteli tiilien päällä varovasti ja piti Muru-kiveä tiukasti ja hellästi oman kätensä sisällä. Keskellä polkua Leo tapasi suuren, harmaan sammakon, joka istui kivellä ja näytti hyvin murehtivalta. Sammakon nimi oli Kustaa, ja hän oli kadottanut hienon, vihreän lehtihattunsa tuulen viemänä. Leo huomasi hatun olevan korkealla pensaan oksalla, minne sammakko ei millään pystynyt itse hyppäämään. Leo oli hyvin neuvokas, mikä tarkoittaa, että hän keksi hienoja tapoja ratkaista vaikeita asioita. Hän otti pitkän oksan ja kurkotti sillä varovasti ylös poimiakseen pehmeän lehden takaisin. Kustaa-sammakko tuli hyvin iloiseksi ja lupasi kertoa Leolle, missä päin suuri ja vanha tammi sijaitsi. "Seuraa tuota pientä, keltaista perhosta, sillä se lentää aina tammen luokse nukkumaan", Kustaa neuvoi. Leo seurasi perhosta läpi kukkaniityn, missä punaiset unikot ja siniset kissankellot heiluivat kauniisti tuulessa. Lopulta hän näki valtavan tammen, jonka runko oli paksumpi kuin mikään muu puu koko puutarhassa. Tammen rungossa oli suuri ja pimeä kolo, joka näytti aivan puun omalta suulta. Leo astui lähemmäs ja kuuli kolon sisältä vaimeaa huminaa, joka kuulosti aivan kaukaiselta mereltä. "Miten puu voi pitää tällaista ääntä?" Leo kysyi ääneen ja katsoi tammen lehtien väliin. Muru-kivi vastasi, että tammi kerää talteen kaikki puutarhan äänet ja muuttaa ne hiljaiseksi kaiuksi. Tuuli puhaltaa koloihin ja saa puun sisällä olevan ilman värähtelemään ja soimaan kauniisti.

Sammaleen alla asuva hiljainen kuiskaus (3/3)

Leo nosti Muru-kiven koloon ja toivoi, että kivi saisi sieltä tarvitsemansa voiman takaisin. Tammen sisällä humina muuttui voimakkaammaksi ja kivi alkoi hehkua himmeää, sinertävää ja pehmeää valoa. Kivi imi itseensä puutarhan kaikki äänet, kuten linnunlaulun ja lehtien suhinan sekä sateen ropinaa. Leo odotti hiljaa ja kuunteli, kuinka tammi ja kivi juttelivat keskenään kummallista, salaista kieltään. Hetken kuluttua kiven pinta tuntui taas sileältä ja se oli muuttunut paljon painavammaksi. Leo otti kiven takaisin syliinsä ja tunsi, kuinka se tärisi innosta ja uudesta voimasta. "Kiitos Leo, nyt minun ääneni on taas vahva ja voin kertoa sinulle tarinoita", Muru sanoi. Kiven ääni ei ollut enää heikko, vaan se kuulosti selkeältä ja iloiselta kuin kirkas puro. Leo ja Muru kävelivät yhdessä takaisin puutarhan perälle herra Mutka -omenapuun suojaisaan ja lämpimään varjoon. Muru alkoi kertoa tarinoita ajoista, jolloin puutarha oli vielä suuri metsä ja lohikäärmeet lensivät siellä. Leo makasi nurmikolla ja kuunteli lumoutuneena, kun kivi puhui kaikesta siitä, mitä se oli nähnyt. Aurinko alkoi hitaasti laskea puiden taakse ja taivas muuttui kauniin oranssiksi ja purppuraiseksi. Leo oli hyvin uupunut, mikä tarkoittaa, että hän oli todella kovin väsynyt päivän seikkailuista. Hän asetti Murun takaisin pehmeälle sammalpedille raparperinlehden alle, jotta kivi saisi levätä rauhassa yön yli. "Tulethan taas huomenna katsomaan minua ja kuulemaan uusia seikkailuja?" kivi kysyi ennen nukahtamistaan. Leo lupasi palata heti aamulla, kun ensimmäiset auringonsäteet osuisivat puutarhan kasteiseen ja kimaltelevaan ruohoon. Hän silitti kiven pintaa viimeisen kerran ja lähti sitten kävelemään kohti omaa kotiaan. Puutarha jäi taakse, mutta Leo tiesi, että jokainen kivi ja puu saattoi kantaa suurta salaisuutta.

Lopetus

Leo muistaa ikuisesti sen, miltä sileä ja lämmin Muru-kivi tuntui hänen omassa kämmenessään. Raparperinlehdet heilahtivat vielä kerran iltatuulessa, kun puutarha hiljeni odottamaan uutta ja kirkasta aamua. Ehkä sinunkin pihallasi on kivi, joka vain odottaa oikeaa hetkeä kertoakseen jotain hyvin ihmeellistä. Maailma on täynnä pieniä ja suuria tarinoita, jotka odottavat löytäjäänsä puiden siimeksessä. Ja jossain siellä, toiset suuret seikkailut alkavat juuri nyt heräillä unestaan.

Lisää tarinoita