SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Pihan pyöreä kuiskaaja

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kuvittele lämmin kesäpäivä, jolloin aurinko paistaa ja puutarhassa tuoksuu makea minttu. Siellä on kukkia, jotka heiluvat tuulessa, ja vanhoja puita, joiden oksilla linnut laulavat. Mutta puutarhan kätköissä on myös jotain hyvin erityistä ja hiljaista. Tänään kuulemme tarinan pienestä tytöstä nimeltä Eevi, joka löytää pihan perältä ystävän. Se ei ole koira tai kissa, vaan jokin aivan muu. Astutaan nyt hiljaa puutarhan vihreyteen.

Pihan pyöreä kuiskaaja (1/3)

Eevi asteli hitaasti ja hiljaa paljain varpain pehmeällä ja hieman viileällä nurmikolla. Aurinko paistoi jo korkealla, ja sen säteet tuntuivat iholla lämpimältä ja hyvältä. Puutarhan laidalla kasvoi vanhoja omenapuita, joiden lehdet kahisivat hiljaa kevyessä kesätuulessa. Hän rakasti kotipihansa tutkimista, sillä jokainen kivi ja kanto kätki pieniä salaisuuksia. Vieressä kukkivat kauniit siniset lemmikit, ja niiden tuoksu oli todella makea ja ihana. Eevi kumartui suuren raparperinlehden puoleen, joka heilui verkkaiseen tahtiin lämpimässä tuulessa. Nuo lehdet olivat niin valtavia, että ne muistuttivat kirkkaanvihreitä ja leveitä sateenvarjoja. Hän halusi nähdä, asuiko suuren lehden alla jokin pieni eläin tai sammakko. Hän kumartui varovasti ja nosti hitaasti lehden multaisesta ja hieman kosteasta reunasta. Alta ei kuitenkaan löytynyt vihreää sammakkoa tai hitaasti liikkuvaa harmaata pientä etanaa. Hän näki siellä vain pyöreän kiven, joka oli puoliksi hautautunut mustaan multaan. Kivi oli todella ikiaikainen, mikä tarkoittaa, että se oli oikein valtavan vanha. Eevi ojensi kätensä ja silitti kiven pintaa, joka tuntui tytöstä yllättävän lämpimältä. Yhtäkkiä kuului kova ja pärisevä ääni, joka kuulosti aivan isolta aivastukselta. Atsiu, kivi huusi niin lujaa, että multa pölähti ilmaan sen harmaalta pinnalta. Eevi hätkähti kovasti ja veti kätensä nopeasti takaisin oman rintansa päälle suojaan. Hän katsoi harmaata kiveä silmät pyöreinä, eikä hän ollut uskoa omia korviaan. Hän oli hyvin hämmästynyt, eli hän koki suurta kummastusta ja yllätystä tapahtuneesta. Eevi odotti siinä aivan hiljaa ja pidätti hengitystään monen pitkän sekunnin ajan. Kivi liikahti hitaasti ja kääntyi sitten verkkaiseen tahtiin kohti pientä ja ihmettelevää tyttöä. Sillä ei ollut silmiä, mutta Eevistä tuntui siltä, että kivi katsoi häntä. Anteeksi vain, kivi sanoi matalalla äänellä, joka kuulosti aivan rouskuvalta ja kuivalta soralta. Hienon hieno multa taisi kutittaa nenääni, vaikka minulla ei sellaista oikeasti olekaan. Eevi nielaisi kerran ja kysyi hyvin hiljaisella kuiskaavalla äänellä, kuka sinä oikein olet. Minä olen Sammal, kivi vastasi ja hytkähti niin, että vihreä sammal värähti. Olen asunut tässä puutarhassa siitä asti, kun isoisäsi oli vielä pieni poika. Eevi istui alas pehmeälle nurmikolle ja kietoi kätensä omien polviensa ympärille tiukasti. Hän ei ollut koskaan kuullut puhuvaa kiveä, mutta Sammal tuntui hänestä ystävälliseltä. Eevi tunsi olonsa todella onnelliseksi, koska hän oli löytänyt uuden ja erikoisen ystävän. Kivi alkoi kertoa tarinoita ajasta, jolloin pihalla kasvoi vain yksi suuri tammi. Se kertoi, kuinka se oli nähnyt satoja perhosia ja kuunnellut sateen tasaista ropinaa. Eevi kuunteli lumoutuneena kiven verkkaista puhetta ja sulki välillä silmänsä tiukasti kiinni. Sammal kertoi, että kivet puhuvat vain niille, jotka osaavat olla todella hiljaa. Puhuminen on kivelle raskasta, se selitti, ja siksi me lepäämme paikallamme lähes aina. Eevi mietti, kuinka monta muuta puhuvaa kiveä maailmassa mahtoi oikein olla olemassa. Mitä sinä tekisit, jos löytäisit puhuvan kiven omasta pihan perältäsi tänään? Eevi ja Sammal juttelivat pitkään auringon laskiessa hitaasti korkeiden puiden taakse piiloon. Se oli ehdottomasti koko päivän paras hetki siellä hiljaisen puutarhan lämpimässä syleilyssä.

Pihan pyöreä kuiskaaja (2/3)

Seuraavana aamuna Eevi juoksi heti aamupalan jälkeen takaisin suuren raparperipenkin luokse odottamaan. Hänellä oli mukanaan pehmeä harja, jolla hän aikoi puhdistaa ystävänsä pölystä ja mullasta. Huomenta Sammal, Eevi hihkaisi ja alkoi varovasti harjata kiven sileää ja harmaata selkää. Sammal päästi pienen ja tyytyväisen murinan, joka kuulosti aivan kaukaiselta ja vaimealta ukkoselta. Se tuntuu todella hyvältä, pieni ihminen, Sammal sanoi ja kiitti tyttöä ahkerasta huolellisuudesta. Eevi kysyi kiveltä, miksi se oli jäänyt juuri siihen paikkaan asumaan niin pitkäksi. Sammal selitti, että tässä kohdassa maa on vakaa ja täältä näkee hyvin pihan. Kivi kysyi puolestaan Eeviltä, miksi ihmiset liikkuvat aina niin kovaa vauhtia paikasta toiseen. Eevi nauroi ja kertoi, että ihmisillä on usein kiire leikkimään tai syömään puuroa. Minä en kiirehdi koskaan, Sammal sanoi viisaasti, sillä kivellä on aikaa odottaa aina. Eevi huomasi, että Sammalen pinnassa oli kauniita valkoisia viiruja kuin pieniä tähdenlentoja yöllä. Miksi kivi pysyy viileänä jopa kuumana päivänä, Eevi kysyi ja kokeili kiven pintaa. Sammal vastasi, että se imee viileyttä syvältä maan uumenista asti itselleen joka päivä. Me kivet olemme kuin pieniä jääkaappeja, Sammal vitsaili ja hytkyi naurusta tytön edessä. Eevistä oli hauskaa, että kivi osasi laskea leikkiä omasta merkillisestä ja hitaasta luonnostaan. Hän kertoi Sammalelle koulusta ja siitä, kuinka hän tykkäsi kerätä värikkäitä syksyn lehtiä. Sammal kuunteli tarkasti ja tuntui ymmärtävän kaiken, mitä Eevi sille kertoi tarinoissaan. Yhtäkkiä kiven ääni muuttui hyvin vakavaksi ja se sanoi tytölle hiljaa ja hitaasti. Kuuletko sinä tuon pelottavan äänen, joka kuuluu tuolta vanhan autotallin suunnalta juuri nyt? Eevi käänsi päätään ja kuuli matalaa pörinää, joka voimistui hetki hetkeltä pihan puolella. Se oli isoisän suuri ja keltainen ruohonleikkuri, joka teki työtään pihan toisella laidalla. Sammal alkoi täristä hieman, ja sen puhe muuttui nopeasti hyvin levottomaksi ja kireäksi. Tuo kone on kauhea, se sanoi ja yritti painautua syvemmälle pehmeään ja pimeään multaan. Se syö ruohon ja liikkuu kovaa, enkä minä pääse karkuun sitä pahaa ääntä. Eevi näki, kuinka isoisä ohjasi leikkuria lähemmäs ja lähemmäs suuria raparperien leveitä lehtiä. Hän tunsi itsensä todella huolestuneeksi, koska hän tiesi, ettei isoisä nähnyt pientä kiveä. Jos leikkuri osuisi Sammaleen, molemmat voisivat mennä pahasti rikki siinä kamalassa rytäkässä. Eevi tiesi, että hänen oli tehtävä jotain todella nopeasti auttaakseen ystäväänsä pois alta. Mitä luulet, että Eevi keksii suojellakseen puhuvaa kiveä tuolta suurelta ja meluisalta koneelta? Hän seisoi paikallaan ja mietti kovasti, sillä Sammal oli aivan liian painava nostettavaksi. Hänen oli löydettävä jokin työkalu tai keksittävä viisas suunnitelma hyvin pian ennen leikkuria. Ruohonleikkurin ääni oli jo niin kova, että maa tärrisi tytön jalkojen alla pelottavasti.

Pihan pyöreä kuiskaaja (3/3)

Eevi tiesi, ettei hän voisi vain huutaa isoisälle kovaa ja jylisevää ääntä vasten. Hän vilkaisi ympärilleen ja näki vanhan puisen lautapätkän nojaamassa harmaaseen ja kuluneeseen vajaan. Hän sai idean ja juoksi noutamaan laudan sekä pienen pyöreän puunpalan vajan luota. Hän aikoi rakentaa vahvan vivun, joka auttaisi häntä siirtämään raskaan kiven pois vaarasta. Vipu on laite, jolla voi nostaa painavia asioita helpommin kuin pelkillä pienillä käsillä. Eevi asetti puunpalan Sammalen viereen ja laittoi laudan sen päälle varovasti ja vakaasti. Hän painoi lautaa koko painollaan, mutta Sammal ei hikahtanutkaan mustan mullan keskeltä minnekään. Kivi oli uppoutunut syvälle tiiviiseen multaan, eikä se halunnut nousta ylös helpolla tavalla. Älä luovuta Eevi, kivi kuiskasi hiljaa laudan alta tytön jalkojen juuressa puutarhan mullassa. Yritä vielä kerran, mutta tällä kertaa hae isoveljesi vanha punainen kärry valmiiksi tähän. Eevi hoksasi, että jos hän saisi kiven ylös, se täytyisi viedä kauas turvaan heti. Hän haki kärryn ja asetti sen aivan laudan viereen valmiiksi odottamaan kiven tuloa. Sitten hän kokeili uudelleen, mutta tällä kertaa hän hyppäsi varovasti laudan päälle jaloillaan. Nyt kivi alkoi vihdoin liikahtaa, ja multa antoi periksi pienellä narskahduksella ja rahinalla. Sammal nousi hieman ilmaan, mutta se kierähti laudan päältä suoraan takaisin pehmeään kuoppaan. Eevi huokaisi syvään ja pyyhki hikeä otsaltaan pienen kätensä selkäpuolella hitaasti ja hartain. Hän oli hieman turhautunut, koska ystävän pelastaminen oli vaikeampaa kuin hän oli aluksi luullut. Mutta hän ei voinut antaa periksi nyt, kun leikkuri oli jo todella lähellä häntä. Hän asetti laudan uudelleen ja laittoi sen alle kasan pienempiä kiviä tueksi ja avuksi. Nyt Sammal, pidä tiukasti kiinni, Eevi sanoi ja painoi lautaa hyvin tasaisesti ja voimakkaasti. Hitaasti kivi nousi ylös ja kierähti pehmeästi suoraan vanhaan punaiseen kärryyn kukkien viereen. Eevi tarttui kärryn kahvaan ja veti sen nopeasti turvaan suureen kukkaispenkkiin pihan reunalle. Siellä kasvoi korkeita auringonkukkia ja piikkisiä ruusuja, jotka suojasivat sitä paikkaa muilta ihmisiltä. Isoisä ajoi leikkurilla juuri raparperien ohi, mutta Sammal oli jo täysin turvassa kukkapenkin suojassa. Eevi istahti kärryn viereen ja hengitti syvään nauttien puutarhan raikkaasta ja lämpimästä ilmasta. Hän oli ylpeä itsestään, koska oli onnistunut pelastamaan ystävänsä omalla keksinnöllään ja vaivallaan. Sammal kiitti Eeviä ja sanoi, että tässä paikassa oli vielä paremmat näkymät koko pihaan. Eevi rakensi kiven ympärille pienen suojan valkoisista simpukoista ja kauniista kirkkaista lasinpaloista kotiin. Nyt Sammal ei ollut vain kivi muiden joukossa, vaan puutarhan upea ja hienoin asukas. Kivi lupasi kertoa Eeville uuden tarinan joka päivä, kunhan tyttö muistaisi tulla käymään. Eevi lupasi tulla, ja niin puutarhaan laskeutui iltapäivän levollinen ja hiljainen ja lämmin rauha. Leikkurin ääni vaimeni kauas, ja vain lintujen laulu täytti koko suuren puutarhan ilman uudestaan. Sammal nukahti tyytyväisenä uuteen kotiinsa, ja Eevi tiesi, että heidän ystävyytensä kestäisi ikuisesti. Puutarha oli täynnä taikaa niille, jotka osaavat katsoa tarkasti pienten ja vihreiden lehtien alle. Se oli seikkailu, jota hän ei unohtaisi, ja kivi pysyi vartijana kukkien keskellä hiljaa.

Lopetus

Siellä Sammal nyt lepää, simpukoiden ja auringonkukkien suojassa, tuntuen auringon lämmön pinnallaan. Voit melkein kuulla sen matalan ja rauhallisen äänen, if suljet silmäsi ja kuuntelet puutarhan huminaa. Eevin punainen kärry odottaa vajan seinustalla uusia leikkejä. Ja jossain toisessa puutarhassa, aivan lähellä, saattaa toinen kivi juuri nyt valmistautua aivastamaan. Maailma on täynnä hiljaisia ystäviä, jotka odottavat löytäjäänsä.

Lisää tarinoita