SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Pienten tassujen suuri vesitanssi

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Tämä tarina kertoo Mausta, joka on pieni ja hyvin oranssi kissa. Mau rakastaa aurinkoa, mutta hän pelkää sadetta enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Eräänä päivänä taivas muuttuu harmaaksi ja suuria pisaroita alkaa pudota alas katolta. Mau huomaa pian, että sateisessa päivässä voi piillä salaisuus, jota hän ei osannut odottaa. Lähdetään nyt yhdessä katsomaan, mitä keltaisen talon puutarhassa oikein tapahtuu.

Pienten tassujen suuri vesitanssi (1/3)

Mau asui mukavassa keltaisessa talossa, joka sijaitsi aivan suuren ja vihreän puiston laidalla. Hän oli pieni oranssi kissa, jolla oli valkoiset tassut ja erittäin pitkät viikset. Mau rakasti eniten maailmassa niitä hetkiä, kun aurinko paistoi kirkkaasti ikkunasta sisään. Silloin hän saattoi käpertyä pehmeälle matolle ja nukkua pitkät unet lämpimässä valossa. Eräänä tiistaiaamuna taivas ei kuitenkaan näyttänyt lainkaan siltä kuin se yleensä näytti. Suuret ja harmaat pilvet peittivät koko taivaan, ja ne näyttivät todella raskailta ja märiltä. Mau katseli ulos ja tunsi pienen värinän kulkevan koko pitkän selkärankansa läpi asti. Hän tiesi, että pian tapahtuisi jotain sellaista, mitä hän pelkäsi kaikkein eniten maailmassa. Tuuli alkoi puhaltaa puiden oksissa, ja lehtien välistä kuului kummallista, suhisevaa ääntä. Mau ryntäsi heti olohuoneen sohvan alle piiloon, missä oli pimeää ja aivan kuivaa. Hän ei halunnut kastua, sillä vesi oli hänen mielestään todella inhottava ja kylmä asia. Ensimmäinen suuri pisara osui ikkunalasiin ja piti kovan äänen, joka kuulosti aivan pieneltä koputukselta. Mau painoi korvansa tiukasti vasten päätään ja toivoi, että harmaat pilvet menisivät pian pois. Pian sade kuitenkin yltyi, ja veden ropina kattoa vasten muuttui tasaiseksi ja voimakkaaksi kohinaksi. Minttu-tyttö tuli huoneeseen ja yritti kutsua Mauta esiin pehmeällä ja hyvin iloisella äänellä. "Tule pois sieltä, Mau, ei sateessa ole mitään pelättävää", Minttu sanoi ja hymyili. Mau ei kuitenkaan hievahtanutkaan, vaan hän tuijotti pimeydestä Mintun paljaita jalkoja ja huokaisi. Hän ajatteli, että sade oli pelkkä suuri ja märkä hirviö, joka halusi pilata päivän. Sohvan alla oli turvallista, mutta sieltä ei nähnyt kunnolla puutarhaan tai tuttuihin puihin. Mau mietti, miksi ihmeessä kukaan haluaisi mennä ulos, kun taivaalta putosi satoja pieniä palloja. Hän tunsi olonsa hieman surulliseksi, koska koko päivä näytti menevän pilalle sateen takia. Puutarhan kukat huojuivat tuulessa, ja hiekka alkoi muuttua tummaksi ja kovin pehmeäksi mudaksi. Mau sulki silmänsä ja yritti kuvitella, miltä aurinko tuntui hänen lämpimässä ja pehmeässä turkissaan. Sitten hän kuuli ulkoa kummallisen äänen, joka ei kuulostanut lainkaan pelottavalta tai surulliselta. Se oli iloista loiskintaa, joka toistui aina uudelleen ja uudelleen puutarhan pienten pensaiden luona.

Pienten tassujen suuri vesitanssi (2/3)

Mau hiipi varovasti ulos sohvan alta ja kulki hitaasti kohti takapihan suurta lasiovea. Hän pysähtyi kuistille, missä katto suojasi häntä vielä kokonaan taivaalta putoavalta vedeltä. Ulkona hän näki naapurin vanhan Viiru-kissan, joka seisoi keskellä suurta ja syvää vesilätäkköä. Viiru ei näyttänyt lainkaan pelokkaalta, vaan hän hyppi lätäkössä niin että vesi roiskui korkealle. Mau oli hyvin epäluuloinen, eli hän ei oikein uskonut, että kissa voisi nauttia vedestä. Hän katsoi Viirua silmät pyöreinä ja ihmetteli, oliko vanha kissa tullut ehkä hieman hassuksi. "Miksi ihmeessä sinä teet tuota, Viiru?" Mau kysyi ja kurkisti varovasti kuistin reunalta. Viiru pysähtyi ja katsoi Mauhun silmät loistaen keltaisina ja kovin tyytyväisinä sateen keskellä. "Koska sade saa maailman tuoksumaan raikkaalta ja herättää kaikki kukat taas unestaan", Viiru vastasi. Mau kysyi Viirulta, miksi taivaalta täytyy tulla tällaista märkää vettä, joka kastelee kaiken. Viiru selitti, että vesi on kuin mehua, jota puut ja kukat juovat kasvaakseen suuriksi. "Ilman tätä sadetta meidän puutarhamme olisi vain kuivaa ja harmaata pölyä", vanha kissa jatkoi. Mitä sinä luulet Maun tekevän seuraavaksi tässä tilanteessa, kun hän kuulee Viirun vastauksen? Mau katseli, kuinka janoiset ja värikkäät kukat nostivat päätään kohti harmaita ja pehmeitä pilviä. Hän huomasi, että ilma todella tuoksui erilaiselta, vähän samalta kuin multa ja tuore ruoho. Se ei ollutkaan enää niin pelottavaa, kun hän ymmärsi, miksi vettä tuli taivaalta alas. Mau otti pienen askeleen eteenpäin, mutta hänen tassunsa osui kuivaan lautaan aivan portaiden reunalla. Hän pelkäsi vieläkin sitä tunnetta, kun vesi osuu turkkiin ja tekee siitä raskaan tuntuisen. Viiru teki hienon hypyn ja pyörähti ilmassa ympäri, ennen kuin laskeutui takaisin märkään maahan. "Tule mukaan, Mau, minä opetan sinulle tarvittaessa maailman parhaan ja hauskimman vesitanssin", Viiru huusi. Mau katsoi omia pieniä ja valkoisia tassujaan ja mietti, miltä vesi mahtaisi oikeasti tuntua. Mitä sinä tekisit, jos jokin pieni ja uusi asia pelottaisi sinua kovasti ulkona? Mau halusi olla rohkea, mutta hänen sydämensä tykytti vielä hieman nopeasti rinnassa olevan jännityksen takia. Hän katsoi ylös taivaalle ja näki, kuinka pilvet liikkuivat hitaasti suuren ja vanhan tammen yllä. Maailma näytti sateessa kiiltävältä ja puhtaalta, aivan kuin joku olisi pesemässä sitä juuri nyt.

Pienten tassujen suuri vesitanssi (3/3)

Viiru näytti Maulle, miten tassuilla saattoi tehdä rytmikkäitä liikkeitä veden pinnalla aivan hiljaa. "Katso tarkkaan, miten minä teen tämän pienen kierroksen ja hyppään sitten ilmaan", Viiru sanoi. Mau yritti ensin vain koskettaa vettä varovasti yhdellä kynnellään, mutta vesi tuntui kovin kylmältä. Hän vetäytyi takaisin ja meinasi jo luovuttaa, koska pelko tuntui vieläkin aika suuren kokoiselta. Sitten hän muisti Viirun sanat siitä, kuinka sade on elämän lähde ja puhdasta iloa. Mau veti syvään henkeä ja otti suuren loikan suoraan keskelle pihapolun suurinta vesilätäkköä. Hänen turkkinsa kastui heti, mutta se ei tuntunutkaan enää niin kamalalta kuin hän luuli. Vedestä syntyi hienoja renkaita, jotka levisivät lätäkön reunalle asti jokaisella pienellä ja kevyellä hyppäyksellä. Mau alkoi liikuttaa tassujaan Viirun perässä, ja pian he molemmat tanssivat sateen tahdissa pihalla. Hän huomasi, että vesi lätäkössä olikin lämpimämpää kuin ilma, joka puhalsi hiljaa puutarhan läpi. Mau tunsi olonsa hyvin ylpeäksi, koska hän oli uskaltanut kokeilla jotain uutta ja pelottavaa. Hänen oranssi turkinsa oli aivan märkä, mutta se ei haitannut häntä enää lainkaan siinä hetkessä. Minttu-tyttö tuli kuistille ja näki kissansa tanssivan iloisesti keskellä puutarhan suurinta ja syvintä lätäkköä. Hän ei voinut uskoa silmiään, vaan hän alkoi taputtaa käsiään yhteen Maun hienon esityksen tahdissa. Mau teki vielä yhden todella korkean hypyn ja roiskautti vettä suoraan Viirun harmaalle ja paksulle kyljelle. Molemmat kissat nauroivat ja jatkoivat leikkiään, kunnes pilvet alkoivat pikkuhiljaa rakoilla ja aurinko tuli esiin. Sade lakkasi ja maailma alkoi taas kimaltaa kultaisena, kun auringon säteet osuivat märkiin puiden lehtiin. Mau ja Viiru istuivat vierekkäin kuistilla ja puhdistivat märkiä tassujaan pitkillä ja vaaleilla kielillään rauhassa. Mau ei enää pelännyt sadetta, vaan hän odotti jo hieman, milloin pilvet palaisivat takaisin puutarhaan. Hän tiesi nyt, että jokainen lätäkkö oli uusi mahdollisuus pitää hauskaa ja oppia uusi tanssi. Minttu toi Maulle pienen ja pehmeän pyyhkeen, jolla hän kuivasi kissan turkin aivan kuivaksi asti. Mau kehräsi kovaa ja tunsi olonsa todella onnelliseksi, kun hän makasi taas tutulla ja lämpimällä matolla. Hän sulki silmänsä ja nukahti, mutta hänen tassunsa liikahtelivat vielä hieman unessa, kuin hän tanssisi yhä.

Lopetus

Maun pienet ja märät tassunjäljet näkyivät vielä pitkään puisella kuistilla, kun sade oli jo loppunut kokonaan. Puutarhan kukat nuokkuivat tyytyväisinä täynnä vettä, ja ilma tuoksui raikkaalta ja puhtaalta auringon lämmössä. Maailmassa on monta pientä polkua, jotka johtavat uusiin seikkailuihin ja mielenkiintoisiin paikkoihin keltaisen talon takana. Ehkä jossain muualla toinen pieni ystävä katselee pilviä ja odottaa omaa vuoroaan tanssia.

Lisää tarinoita