SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Pienet tassut ja suuri loiske

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Pieni ja pehmeä Tahvo-kissa asuu keltaisessa talossa, jossa tuoksuu aina lämmin kaneli. Hän on oikein taitava kiipeämään puihin, mutta yhtä asiaa hän pelkää kovasti. Kun taivaalta alkaa pudota vettä, Tahvo juoksee nopeasti piiloon pehmeän sängyn alle. Tänään on kuitenkin aivan erityinen päivä, jolloin Tahvo saattaa kohdata suuren ja märän pelkonsa. Lähdetään mukaan kuulemaan, kuinka pieni kissa löytää jotain ihmeellistä sateen keskeltä.

Pienet tassut ja suuri loiske (1/3)

Tahvo oli oranssi kissa, jolla oli valkoiset sukat ja hyvin pitkät viikset. Hän asui Mummon kanssa suuressa talossa, jonka pihalla kasvoi paljon korkeita omenapuita. Tahvo rakasti nukkua ikkunalaudalla, kun aurinko paistoi ja lämmitti hänen pehmeää vatsaansa. Eräänä aamuna hän kuitenkin huomasi, että taivas oli muuttunut aivan harmaaksi ja paksuksi. Aurinko oli kadonnut jonnekin pilvien taakse, ja ilma tuntui hieman kostealta ja viileältä. Tahvo nuuhkaisi ilmaa ja tunsi märän mullan sekä pölyisen tien tuoksun leviävän. Pian hän kuuli ensimmäisen äänen, kun pieni sadepisara putosi rämähtäen peltiselle ikkunalaudalle. Tuo ääni sai Tahvon korvat kääntymään taaksepäin ja hänen häntänsä heilumaan hermostuneesti. Hän oli hyvin arka, mikä tarkoittaa sitä, että hän pelästyi uusia asioita helposti. Tahvo hyppäsi alas ikkunalta ja juoksi suoraan olohuoneen suuren ja sinisen sohvan alle. Sieltä hän katseli ulos ja näki, kuinka vesi alkoi valua pitkin ikkunan pintaa. Mummo tuli huoneeseen ja laittoi jalkaansa kirkkaan keltaiset saappaat ja otti suuren sateenvarjon. Mummo pyysi Tahvoa tulemaan mukaan ulos katsomaan puutarhaa, mutta kissa vain naukui hiljaa. Tahvoa pelotti, että vesi tekisi hänen turkistaan painavan ja hän muuttuisi aivan kylmäksi. Hän painautui tiukasti lattiaa vasten ja sulki silmänsä, jotta ei näkisi sateen piiskaavan ikkunaa. Sohvan alla oli kuitenkin hieman tylsää, kun siellä ei ollut mitään muuta kuin pölypalloja. Tahvo mietti, miksi Mummo ja kaikki muut eläimet tuntuivat pitävän sateesta niin paljon. Hän kuuli naapurin koiran haukkuvan iloisesti ulkona, vaikka vesi lankesi taivaalta aivan valtoimenaan. Tahvon sydän tykytti hieman, kun hän mietti, miltä vesi mahtaisi tuntua hänen tassuissaan. Hän ojensi yhden tassun esiin sohvan alta, mutta veti sen heti takaisin sisään. Ulkona sade jatkoi tasaista ropinaansa, ja se kuulosti aivan kuin joku olisi soittanut rumpuja. Tahvo alkoi hiljaa pohtia, voisiko sade olla jotain muuta kuin pelkkä ikävä ja märkä asia. Hän päätti siirtyä sohvan alta lähemmäs ovea, jotta hän näkisi paremmin puutarhaan saakka. Ovi oli raollaan, ja sieltä virtasi sisään raikasta ilmaa ja sateen tuomaa uutta tuoksua. Tahvo istahti kynnykselle ja katsoi, kuinka vesi muodosti pieniä puroja hiekkaiselle pihalle.

Pienet tassut ja suuri loiske (2/3)

Sade ei tauonnut, vaan se tuntui muuttuvan entistä kovemmaksi ja jännittävämmäksi musiikiksi pihalla. Tahvo katseli oven raosta, kun naapurin suuri musta kissa, Kalle, käveli pihalla rauhallisesti. Kalle ei näyttänyt pelkäävän vettä lainkaan, vaan hän nuuhki märkiä pensaita ja hyppi lätäköissä. Tahvo ihmetteli suuresti, miten Kallen turkki ei näyttänyt haittaavan häntä, vaikka se oli märkä. Silloin pieni ja kirkkaanvihreä sammakko loikkasi suoraan Tahvon eteen portaalle ja jäi siihen istumaan. Sammakon iho kiilsi sateessa, ja se näytti oikein tyytyväiseltä ja onnelliselta siinä veden keskellä. Tahvo kysyi sammakolta hyvin hiljaa, miksi ihmeessä se halusi olla ulkona tuossa märässä säässä. Sammakko vastasi, että vesi tuntuu iholla kuin virkistävä kylpy ja se tekee hyppimisestä hauskaa. Tahvo katsoi sammakon suuria ja kultaisia silmiä ja mietti, puhuiko tuo pieni olento totta. Mitä sinä tekisit, jos jokin asia tuntuisi sinusta oikein pelottavalta, mutta muut nauttisivat siitä? Tahvo halusi olla rohkea, mutta sade näytti yhä kovin kylmältä ja vieraalta hänen silmissään. Sammakko kysyi Tahvolta, haluaisiko tämä nähdä, kuinka lätäköissä voi tanssia ja pitää oikein hauskaa. Tahvo oli hyvin epäluuloinen, eli hän ei oikein uskonut, että kissa voisi tanssia sateessa. Mitä luulet, uskaltaako Tahvo astua ulos sateeseen ja kokeilla tanssimista yhdessä sammakon kanssa? Tahvo otti yhden pienen askeleen eteenpäin, niin että hänen etutassunsa kosketti portaalla olevaa vettä. Vesi tuntui aluksi hyvin kylmältä, mutta samalla se kutitti mukavasti hänen pieniä ja pehmeitä polkuanturoitaan. Hän ei kastunutkaan kokonaan, vaan vesi vain kasteli hänen valkoisen sukkansa ja tuntui oikeastaan raikkaalta. Sammakko loikkasi alas pihalle suureen lätäkköön, josta lensi iloisesti vettä joka puolelle Tahvon ympärille. Tahvo säpsähti ja perääntyi kynnykselle, mutta hän huomasi, ettei vesi tehnyt hänelle mitään pahaa. Kalle-kissa tuli lähemmäs ja naukui kutsuvasti, kertoen että sade on vain vettä pilvien sisältä. Tahvo mietti, miksi vesi oikeastaan putoaa taivaalta, ja sammakko selitti sen kastelevan kaikki janoiset kukat. Ilman sadetta kukat eivät voisi kasvaa suuriksi ja värikkäiksi, vaan ne muuttuisivat kuiviksi ja ruskeiksi. Tämä selitys sai Tahvon ajattelemaan, että sade oli itse asiassa hyvin tärkeä ja hyvä asia. Hän nousi seisomaan ja heilutti häntäänsä, tuntenen pienen jännityksen muuttuvan hiljalleen suureksi ja uudeksi uteliaisuudeksi.

Pienet tassut ja suuri loiske (3/3)

Tahvo päätti vihdoin ottaa suuren askeleen ja hyppäsi portaalta suoraan alas pehmeälle ja märälle nurmikolle. Nurmikko tuntui tassujen alla aivan erilaiselta kuin tavallisesti, se oli pehmeää ja hieman liukasta vettä. Hän käveli varovasti kohti puutarhan suurinta lätäkköä, joka heijasti harmaan taivaan ja vihreät omenapuiden oksat. Kun Tahvo saavutti lätäkön reunan, hän katseli omaa kuvaansa vedestä ja huomasi näyttävänsä oikein urhealta. Sammakko sanoi, että nyt on aika aloittaa suuri sateen tanssi, ja alkoi hyppiä lätäkössä ympäriinsä. Tahvo alkoi liikuttaa tassujaan hitaasti, ensin oikeaa ja sitten vasenta, tehden pieniä renkaita veden pintaan. Pian hän huomasi, että lätäkköön hyppääminen sai aikaan upean loiskeen, joka lensi korkealle ilmaan asti. Tahvo alkoi hypähdellä ja pyöriä ympäriinsä, ja hänen oranssi turkkinsa heilui sateen ja tanssin rytmissä. Hän ei enää miettinyt olevansa märkä, vaan hän nautti jokaisesta pisarasta, joka putosi hänen nenälleen. Kalle-kissa liittyi mukaan leikkiin, ja yhdessä he juoksivat ympäri puutarhaa ja hyppivät jokaisessa lätäkössä. Tahvo huomasi, että pelko oli kadonnut kokonaan ja tilalle oli tullut valtava määrä puhdasta iloa. Hän teki suuren loikan suoraan keskelle syvintä lätäkköä, ja vesi roiskui upeasti hänen korviinsa saakka. Mummo tuli kuistille katsomaan ja nauroi nähdessään Tahvon tanssivan sateessa niin onnellisena ja vapaana kissaherrana. Kun sade alkoi hiljalleen hiipua, Tahvo tunsi itsensä hyvin väsyneeksi mutta samalla todella tyytyväiseksi itseensä. Hän oli voittanut pelkonsa ja löytänyt uuden tavan nauttia maailmasta, vaikka se olisi välillä märkä. He menivät takaisin sisälle, missä Mummo kuivasi Tahvon turkin suurella ja pehmeällä pyyhkeellä takan edessä. Tahvo kehräsi kovaa, kun lämmin ilma kuivatti hänen turkkiaan ja teki siitä jälleen pörröisen ja puhtaan. Hän tiesi nyt, ettei sateessa ole mitään pahaa, vaan se on täynnä mahdollisuuksia uusiin seikkailuihin. Sammakko vilkutti hänelle vielä kerran ikkunan takaa ennen kuin se loikki takaisin omenapuun suojiin lepäämään. Tahvo nukahti pian Mummon syliin, ja hän näki unta suurista lätäköistä ja upeista tanssiaskelista sateen alla. Huomenna hän voisi ehkä opettaa Kallelle uuden tanssiliikkeen, jos taivaalta sattuisi putoamaan taas muutama vesipisara. Mutta juuri nyt oli hyvä olla vain tässä, lämpimässä kodissa, kuunnellen sateen viimeistä ja vaimeaa kopinaa. Tahvo oli oppinut, että rohkeus on sitä, että kokeilee jotain uutta, vaikka se aluksi hieman jännittäisi.

Lopetus

Nyt Tahvo nukkua porskuttaa lämpimässä takan loisteessa, ja hänen tassunsa tärisevät unessa aivan kuin hän tanssisi yhä. Lattialla on vielä yksi pieni ja märkä tassunjälki muistona päivän suuresta ja upeasta seikkailusta pihalla. Sade on lakannut, ja hiljaisuus laskeutuu keltaisen talon ympärille. Maailma on täynnä pieniä ja suuria tarinoita, jotka odottavat löytäjäänsä. Jossain toisessa puutarhassa saattaa juuri nyt alkaa aivan uusi ja ihmeellinen kertomus.

Lisää tarinoita