SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Pienen loikan suuri suunta

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Keskellä suurta ja meluisaa kaupunkia asuu pieni jänis nimeltään Nuutti. Hänen maailmansa on täynnä harmaata kiveä ja kiireisiä ihmisiä, mutta hän unelmoi jostain aivan muusta. Nuutti on kuullut tarinoita paikasta, jossa maa on pehmeää ja ilma tuoksuu seikkailulta. Tänään on se päivä, jolloin hän päättää lähteä etsimään tuota salaista ja vihreää valtakuntaa pienen toivon turvin.

Pienen loikan suuri suunta (1/3)

Nuutti oli pieni ja ruskea jänis, joka asui suuren kaupungin keskellä olevassa kolossa. Hänen kotinsa sijaitsi pienen kerrostalon takana olevan piikkisen pensasaidan alla olevassa suojaisassa paikassa. Kaupunki oli täynnä harmaita katuja ja autoja, jotka pitivät kovaa ja pelottavaa meteliä joka päivä. Nuutti haaveili usein paikasta, jossa hän voisi juosta vapaana ilman jatkuvaa pelkoa ja kovia ääniä. Eräänä aamuna hän löysi pensaan juurelta kirkkaanvihreän lehden, joka ei näyttänyt kaupungin saasteiselta ruoholta. Lehti tuoksui raikkaalta ja vieraalta, mikä sai Nuutin nenän nystyrät värähtelemään innostuksesta ja uteliaisuudesta. Pian paikalle lensi Pulla, lihava ja harmaa kyyhky, joka tunsi kaupungin jokaisen katon ja rännin. Pulla katseli Nuuttia hetken ja kertoi, että tuo lehti oli varmasti peräisin suuresta metsästä kaukana. Nuutti kysyi heti, miten hän voisi löytää tiensä tuohon ihmeelliseen ja vihreään paikkaan asti. Pulla selitti, että metsä on siellä, missä aurinko laskee suuren ja korkean kellotornin taakse. Nuutti oli hyvin innostunut, mutta samalla häntä hieman pelotti lähteä tutusta ja turvallisesta kotikolostaan. Hän pakasi pieneen mieleensä kaikki neuvot, joita kyyhky suostui hänelle siinä hetkessä antamaan. Pulla varoitti, että matka olisi pitkä ja täynnä monia outoja esteitä ja kovia ääniä. Nuutti oli kuitenkin päättäväinen ja halusi nähdä ne suuret puut, joista kyyhky oli kertonut. Hän oli hyvin sinnikäs jänis, mikä tarkoittaa, ettei hän luovuttanut helposti vaikka asiat olisivat vaikeita. Nuutti otti ensimmäisen loikkansa pois suojaisasta pensasaidasta ja astui kovan asfaltin päälle ensimmäistä kertaa. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta se heijastui lasisista rakennuksista suoraan pienen jäniksen suuriin ja herkkiin silmiin. Hän tunsi olonsa hyvin pieneksi suuren ja kolkon kaupungin keskellä, mutta hän ei kääntynyt takaisin. Nuutti seurasi kyyhkyn antamia ohjeita ja suuntasi kohti kaupungin korkeinta ja vanhaa kellotornia kohti. Matkan varrella hän näki monia ihmisiä, jotka kiirehtivät ohi huomaamatta pientä ja ruskeaa kulkijaa. Jokainen suuri askel ja kova ääni sai hänen sydämensä lyömään nopeasti kuin pieni rumpu. Hän muisti kuitenkin Pullan sanat ja jatkoi matkaansa kohti laskevaa aurinkoa ja vihreää unelmaa.

Pienen loikan suuri suunta (2/3)

Matka jatkui ja kaupunki muuttui koko ajan vilkkaammaksi ja täynnä olevaksi monenlaisia erilaisia vaaroja. Nuutti saapui suuren tien reunaan, jota hän kutsui mielessään leveäksi ja harmaaksi ja pelottavaksi joeksi. Autot suihkivat ohi niin kovaa, että tuuli melkein heitti pienen jäniksen takaisin päin katukiveykselle. Nuutti istahti alas ja pohti hetken, miten hän voisi ikinä selvitä tämän vaarallisen tien ylitse. Sitten hän näki vanhan ja viisaan pöllön nimeltään Mauri, joka istui korkean ja ruosteisen lyhtypylvään päällä. Mauri kysyi Nuutilta, miksi pieni jänis vaelsi niin kaukana kotoaan keskellä kaikkea tätä suurta meteliä. Nuutti selitti etsivänsä metsää ja kysyi pöllöltä, miksi ihmiset pitivät niin kovaa ja pelottavaa ääntä. Mauri kertoi, että ihmisillä on kiireellisiä koneita, jotka auttavat heitä liikkumaan paikasta toiseen hyvin nopeasti. Nuutti ihmetteli tätä kovasti, sillä hänestä tuntui, että hiljaa liikkuminen oli paljon mukavampaa ja parempaa. Mauri neuvoi Nuuttia odottamaan, kunnes valo muuttuu vihreäksi, jolloin autot pysähtyvät ja tie on turvallinen. Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa, jos olisit pieni jänis suuren ja pelottavan tien reunalla? Nuutti odotti kärsivällisesti ja seurasi tarkasti, miten kirkkaat valot vaihtuivat punaisesta keltaisen kautta kirkkaan vihreäksi. Kun autot viimein pysähtyivät, hän loikki niin lujaa kuin hänen pienet ja vahvat takajalkansa suinkin kantoivat. Hän pääsi onneksi tien toiselle puolelle ja tunsi itsestään suurta ylpeyttä ja myös helpotusta. Nyt hän oli jo lähempänä kellotornia ja ilma alkoi tuoksua hieman enemmän mullalta ja raikkaalta. Nuutti huomasi, että rakennukset eivät olleet enää niin korkeita ja harmaita kuin hänen vanhan kotinsa lähellä. Hän näki pienen puiston, jossa kasvoi muutama puu, mutta ne eivät vielä olleet sitä suurta metsää. Nuutti pysähtyi hetkeksi lepäämään puun juurelle ja sulki silmänsä kuunnellakseen kaupungin monia kaukaisia ääniä. Mitä luulet, että tapahtuu seuraavaksi, kun aurinko alkaa jo hiljalleen laskea puiden ja talojen taakse? Nuutti tiesi, että hänen oli oltava nopea, jotta hän ehtisi perille ennen pimeän ja kylmän yön tuloa. Hän nousi ylös ja ravisteli pölyt turkistaan ja tarkisti suunnan uudelleen kohti tornin huippua ja aurinkoa. Hänen jalkojaan hieman särki, mutta halu löytää oikea ja suuri metsä antoi hänelle uutta voimaa. Hän alkoi huomata, että katukivien välistä kasvoi enemmän ruohoa ja pieniä keltaisia kukkia kuin aiemmin matkalla. Tämä oli merkki siitä, että hän oli menossa juuri oikeaan suuntaan ja metsä oli lähellä.

Pienen loikan suuri suunta (3/3)

Lopulta Nuutti saapui kaupungin reunalle, missä asfaltti loppui ja alkoi leveä ja pehmeä hiekkainen polku kulkea eteenpäin. Hänen edessään kohosi valtava silta, joka ylitti suuren joen ja johti suoraan kohti tiheitä ja tummia puita. Sillan toisella puolella näkyi niin paljon vihreää väriä, ettei Nuutti ollut ikinä ennen nähnyt sellaista määrää. Hän alkoi navigoida tiensä sillan yli, mikä tarkoittaa, että hän etsi parhaan ja turvallisimman reitin kulkea. Sillan alla vesi virtasi hiljaa ja piti rauhoittavaa solinaa, joka sai Nuutin tuntemaan olonsa hyvin levolliseksi. Hän loikki sillan yli ja tunsi, miten tassujen alla oleva alusta muuttui kovasta kivestä pehmeäksi neulaskatoksi. Ilma oli täällä viileää ja se tuoksui kostealta sammaleelta ja vanhoilta suurilta männyiltä ja raikkaalta pihkalta. Nuutti pysähtyi ja veti keuhkoihinsa syvään tätä uutta ja ihmeellistä tuoksua, jota hän oli etsinyt niin kauan. Hän oli viimein löytänyt suuren metsän, josta kyyhky Pulla oli hänelle kertonut siellä kaupungin kolossa. Nuutti näki muita metsän eläimiä, kuten oravan, joka hyppi oksalta toiselle ja heilutti ystävällisesti tuuheaa häntäänsä hänelle. Hän tunsi olonsa onnelliseksi ja kotoisaksi, sillä täällä ei ollut autoja eikä kukaan pitänyt kovaa meteliä. Nuutti löysi itselleen uuden ja hienon kodin suuren ja vanhan kuusen juurella olevasta kolosta, joka oli lämmin. Hän päätti, että hän voisi vierailla kaupungissa moikkaamassa Pullaa, mutta hänen sydämensä kuuluisi tästä lähtien metsään. Nuutti kokeili loikkia korkeassa ruohikossa ja huomasi, miten helppoa ja hauskaa se oli ilman pelkoa autoista. Hän löysi metsästä makeita marjoja ja pehmeitä versoja, jotka maistuivat paljon paremmalta kuin kaupungin kuiva ja pölyinen ruoho. Pieni jänis katseli, miten tähdet alkoivat syttyä puiden latvojen yläpuolelle ja tunsi olevansa osa tätä suurta luontoa. Hän tiesi nyt, että pienikin kulkija voi löytää tien perille, jos vain uskoo itseensä ja on riittävän rohkea. Nuutti käpertyi nukkumaan pehmeälle sammalpedilleen ja nukahti kuunnellen metsän hiljaista ja rauhoittavaa suhinaa ympärillään. Hänen suuri matkansa oli tullut päätökseen, ja uusi elämä täynnä vihreitä seikkailuja oli juuri alkanut silloin. Nuutti ei enää pelännyt kovia ääniä, sillä metsän rauha suojeli häntä ja piti hänet turvassa kaikkina aikoina. Hän oli löytänyt oman paikkansa ja tien perille, ja se oli hienointa, mitä pieni jänis voi ikinä kokea. Nuutti tiesi, että jokainen loikka oli ollut vaivan arvoinen, ja hän oli vihdoin saavuttanut oman unelmiensa vihreän valtakunnan. Seikkailu oli opettanut hänelle paljon maailmasta ja siitä, miten kaunis ja suuri metsä todella voikaan olla lapsen silmin katsottuna. Nuutti sulki silmänsä ja uneksi seuraavan päivän leikeistä uusien ystäviensä kanssa tässä ihmeellisessä ja hiljaisessa metsässä, joka oli nyt hänen kotinsa. Jänis tunsi olevansa todella vapaa ja onnellinen täällä puiden alla, missä aurinko siivilöityi oksien läpi maahan asti leikkimään varjoillaan pienen matkalaisen iloksi. Nuutti oli viimeinkin tullut kotiin ja se tuntui paremmalta kuin mikään muu asia koko maailmassa koskaan ennen tätä hetkeä ja matkaa.

Lopetus

Nuutti nukahti sammaleen päälle, ja pienten tassujen alla tuntui metsän pehmeä syke. Kaupungin kellotorni näkyi kaukana takana, mutta täällä puiden alla tuoksui vain raikas pihka ja hiljaisuus. Nuutti tiesi, että metsä on täynnä polkuja, jotka johtavat uusiin seikkailuihin joka päivä. Ja täällä maailman laidalla on vielä monta muuta tarinaa, jotka odottavat löytäjäänsä puiden siimeksessä.

Lisää tarinoita