SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Pienen Lohikäärmeen Suuri Seikkailu

5 min3-5-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Hei lapset! Tervetuloa jännittävään tarinaan pienenpienestä lohikäärmeestä, jonka nimi oli Trina. Trina ei ollut mikään tavallinen lohikäärme, ei sinne päinkään! Hän asui korkeiden vuorten suojassa, missä pilvet hipoivat usein hänen pientä nenäänsä. Kuvitelkaa, Trina oli vain hieman suurempi kuin iso koira, ja hänen suomunsa kimaltelivat sateenkaaren kaikissa väreissä aivan kuin taikuutta! Mutta Trinan suurin salaisuus ei ollut hänen värikkäissä suomuissaan. Se oli jotain paljon, paljon erikoisempaa. Mitä se mahtoi olla? Se selviää pian!

Trinan salaisuus

Niinpä, Trinan suurin salaisuus! Kaikilla muilla Pikkulohikäärmemetsän lohikäärmeillä oli tapana puhaltaa suustaan valtavia, lämpimiä liekkejä. Ne osasivat sytyttää nuotioita ja lämmittää kalliita luoliaan. Mutta Trina... Trina ei osannut. Ei sitten millään. Hän yritti ja yritti, mutta mitään ei tapahtunut. Ei pientäkään kipinää. Trina oli aluksi vähän surullinen. Hän pelkäsi, ettei ollut ”oikea” lohikäärme. Mutta sitten, eräänä aurinkoisena aamuna, kun Trina oli yrittänyt erityisen kovaa ja huokaissut syvään pettymyksestä, jotain aivan uskomatonta tapahtui! Hänen suustaan leijaili ulos... ei tulta, vaan pieni, hohtava kupla! Se oli kaunis, sateenkaaren väreissä kimalteleva, ja se leijui ilmassa hetken ennen kuin poksahti hiljaa. Trina oli aivan ällistynyt! Hän yritti uudelleen, ja tällä kertaa ulos tuli kaksi kuplaa! Ja sitten kolme! Pian Trina pystyi puhaltamaan kokonaisen pilven kuplia, jotka tanssivat ilmassa kuin pienet, läpikuultavat jalokivet. Nämä eivät olleet tavallisia saippuakuplia, ei ei! Trinan kuplat olivat taianomaisia. Ne tuntuivat iholla pehmeältä kuin höyhen ja tuoksuivat miedosti metsän kukilta. Joillakin kuplilla oli sisällään pieni kimmeltävä tähti. Trina rakasti kupliaan! Hän ei enää ollutkaan surullinen siitä, ettei osannut puhaltaa tulta. Hänen kuplansa olivat paljon hauskempia! Niillä pystyi tekemään niin monia asioita. Joskus hän puhalsi niitä ystävilleen, ketuille ja oraville, jotka innostuivat ja yrittivät napata kuplia tassuillaan. Toisinaan hän teki niistä pitkän kuplivan sillan pienen puron yli. Kuplat olivat Trinan oma, erityinen taika. Ja tiedättekö mitä? Nämä kuplat eivät olleet vain kauniita. Niillä oli myös uskomattomia salaisuuksia. Ne saattoivat kantaa viestejä tuulen mukana, tai jopa näyttää kuvia kaukaisista paikoista. Trina ymmärsi pian, että hänen salaisuutensa oli ihana lahja. Hän oli ainutlaatuinen, juuri sellaisena kuin oli, kuplineen kaikkineen. Tämä oli vasta alkua Trinan kuplaseikkailuille! Mitä kaikkea hän mahtoikaan tehdä seuraavaksi näillä taianomaisilla kuplilla? Se selviää...

Kuplien taika

Ja sehän selvisi pian! Seuraavana aamuna Trina heräsi intoa täynnä. Hän muisti eiliset kuplansa ja mietti, mitä kaikkea niillä voisi tehdä. Trina kiemurteli ulos luolastaan ja suuntasi metsän aukealle. Hän otti syvän henkäyksen ja puhalsi. Vau! Trina huudahti, kun pieni, hohtava kupla leijaili ilmaan. Hän puhalsi lisää, ja kuplat olivat erilaisia kuin kenenkään muun lohikäärmeen. Ne olivat vahvempia, ja ne pysyivät ilmassa pidempään. Trina huomasi pienen, pudonneen marjan maassa. Hän kokeili puhaltaa kuplan marjan ympärille. Ja kas kummaa! Kupla nosti marjan kevyesti ilmaan! Se leijaili ylöspäin, kunnes Trina napsautti sormiaan ja kupla puhkesi, ja marja tippui takaisin maahan. "Tämä on aivan uskomatonta!" hän hihkaisi. Hän jatkoi harjoittelua, ja pian koko aukea oli täynnä kauniita, leijailevia kuplia. Jotkut hehkuivat sateenkaaren väreissä, toiset kimaltelivat kuin pienet tähdet. Kun ilta hämärtyi, Trina huomasi jotain vieläkin ihmeellisempää. Ne kuplat, jotka olivat ilmassa, alkoivat hohtaa pehmeää, lämmintä valoa! Pieni sininen kupla valaisi polkua, ja oranssi näytti tien kotiin. "Voin tehdä valoa!" hän kuiskasi. Seuraavana päivänä Trina oli tutustumassa metsään, kun hän kuuli pientä itkua. "Vink vink", se kuului. Trina hiipi lähemmäs ja näki pienen oravanpoikasen, joka oli jäänyt kiinni oksanhaarukkaan korkealla puussa. Äiti-orava hyppeli levottomana alhaalla, mutta ei päässyt poikasensa luo. Trina tiesi, että hänen kuplistaan voisi olla apua. Hän keskittyi kovasti ja puhalsi suuren, vahvan kuplan. Se oli tarpeeksi iso kantaakseen oravanpoikasen. Kupla leijaili hitaasti ylöspäin, kohti oravanpoikasta. Trina ohjasi sitä varovasti hännällään. Kupla kosketti oravanpoikasta, ja pieni karvainen kaveri kiipesi sen sisään! Oravanpoikanen katsoi Trinaa suurilla, pelokkailla silmillään, mutta Trina hymyili lempeästi. Sitten kupla laskeutui hitaasti ja turvallisesti äiti-oravan luokse. Äiti-orava pörrötti poikasensa turkkia onnellisena ja kiitti Trinaa iloisella sirkutuksella. Trina tunsi sydämessään lämpimän tunteen. Hänen kuplansa eivät olleetkaan vain hassuja! Ne olivat taianomaisia, ja niillä pystyi auttamaan muita. Maailma oli täynnä seikkailuja, joihin hänen ainutlaatuiset kuplansa veisivät hänet.

Lopetus

Kiitos sydämellisesti, että olit mukana Pienen Lohikäärmeen Suurella Seikkailulla! Toivottavasti nautit jokaisesta hetkestä ja löysit mielikuvituksesi siivet. Ehkäpä voit itsekin keksiä nyt jännittävän matkan tai uuden ystävän? Muista kertoa meille Sonacastille, mitä mieltä olit tästä tarinasta, sillä palautteesi on meille tärkeää. Lämpimät kiitokset kuuntelusta, ja toivottavasti tapaamme taas pian seuraavan seikkailun parissa! Hei hei!

Lisää tarinoita