SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Nuutti ja sateen suuri tanssi

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Nuutti-kissa rakastaa aurinkoa enemmän kuin mitään muuta koko suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Hän nauttii siitä, kun aurinko kutittaa hänen korviaan ja tekee hiekasta lämpimän tassujen alla. Mutta eräänä päivänä taivaalle ilmestyy suuri, harmaa pilvi, joka näyttää aivan valtavalta ja pehmeältä karhulta. Pian alkaa tapahtua jotakin, mitä Nuutti pelkää kaikkein eniten. Lähdetään yhdessä katsomaan, miten pieni kissa selviää tästä märästä ja jännittävästä seikkailusta kotipihallaan.

Nuutti ja sateen suuri tanssi (1/3)

Nuutti oli pieni kissa, jolla oli pehmeä, oranssi turkki ja aivan valkoiset tassut. Hän asui kauniissa talossa, jonka ympärillä oli suuri puutarha täynnä kukkia ja puita. Nuutti piti kaikesta, mikä oli kuivaa, pehmeää ja ennen kaikkea todella lämmintä. Eräänä aamuna hän loikoili kuistilla ja katseli, kuinka aurinko yritti kurkistaa pilvien takaa. Sitten hän huomasi, että taivas alkoi muuttua oudon väriseksi, aivan kuin joku olisi maalannut sen harmaalla. Ilma alkoi tuoksua raikkaalta ja mullalta, mikä oli Nuutin mielestä yleensä merkki jostakin ikävästä. Hän tunsi pienen, kylmän pisaran osuvan suoraan hänen vaaleanpunaisen nenänsä päähän ja säpsähti kovasti. Nuutti ei pitänyt sateesta, koska se teki hänen hienosta turkistaan painavan ja kovin märän. Hän päätti lähteä etsimään suojaa suuren tammen alta, joka kasvoi pihapiirin laidalla. Tammen lehdet olivat niin suuria, että ne toimivat kuin luonnon oma vihreä sateenvarjo. Matka tammen alle oli kuitenkin pitkä pienelle kissalle, jonka tassut olivat vielä aivan kuivat. Nuutti juoksi niin kovaa kuin pystyi, vaikka nurmikko alkoi jo tuntua hieman liukkaalta. Kun hän pääsi tammen alle, hän istui alas ja alkoi puhdistaa tassujaan hyvin huolellisesti. Sade yltyi ja alkoi kuulua kovaa ropinaa, kun vesi osui tammen paksuihin lehtiin. Nuutti katsoi ulos suojastaan ja näki, kuinka piha täyttyi nopeasti pienistä, kimaltelevista vesilammikoista. Hän oli hyvin vastahakoinen astumaan takaisin ulos, mikä tarkoittaa, ettei hän todellakaan halunnut tehdä sitä. Nuutti tarkkaili ympäristöään hyvin valppaasti, eli hän katsoi ja kuunteli kaikkea todella tarkasti. Hän huomasi jotakin vihreää ja pyöreää, joka liikkui hitaasti lähellä olevaa suurta kiveä. Se oli Sulo-sammakko, joka näytti nauttivan sateesta enemmän kuin kukaan muu tässä koko maailmassa. Sulo hyppäsi suoraan suureen lammikkoon ja teki iloisen loiskauksen, joka lennätti vettä joka puolelle. Nuutti hätääntyi ja perääntyi syvemmälle puun juurelle, jotta ei saisi yhtään ylimääräistä pisaraa päälleen. ”Miksi sinä oikein teet tuota?” Nuutti kysyi ja ääni kuulosti hieman tärisevältä ja hämmentyneeltä. Sulo pysähtyi ja katsoi Nuuttia suurilla, keltaisilla silmillään ja hymyili niin leveästi kuin sammakko voi. ”Tämä on parasta aikaa päivästä, sillä sade tekee ihoni pehmeäksi ja erittäin virkeäksi.”

Nuutti ja sateen suuri tanssi (2/3)

Nuutti mietti tätä hetken, mutta ei silti ymmärtänyt, miten kukaan voisi nauttia märkyydestä. ”Miten sinä et tule kylmäksi, kun vesi kastelee sinut kokonaan?” pieni kissa kysyi uteliaana. Sulo vastasi, että hänen ihonsa on tehty sellaiseksi, että vesi tuntuu vain mukavalta ja virkistävältä. Sammakko selitti, että sade on kuin luonnon oma kylpy, joka puhdistaa kaiken pölyn pois. Nuutti katsoi omia tassujaan ja mietti, miltä vesi mahtaisi tuntua, jos se ei olisikaan pelottavaa. Mitä sinä tekisit, jos kengässäsi olisi kylmää vettä ja koti olisi vielä kaukana? Nuutti päätti kokeilla jotakin uutta, vaikka häntä jännitti niin paljon, että hännänpää hieman väpätti. Hän ojensi yhden valkoisen tassunsa hitaasti tammen lehvän alta ja antoi parin pisaran pudota siihen. Se tuntui ensin kylmältä, mutta pian tunne muuttui jollakin tavalla mielenkiintoiseksi ja uudeksi. Sulo-sammakko kannusti häntä ja sanoi, että lätäköissä voi tehdä jopa oikeita ja hienoja tanssiliikkeitä. Nuutti ei uskonut tätä, sillä hän oli aina ajatellut, että vesi on vain este tiellä. Hän yritti ottaa pienen askeleen eteenpäin, mutta hänen tassunsa lipsahti mutaisella maalla ja hän horjahti. Nuutti tunsi itsensä hyvin turhautuneeksi, koska hänen kaunis oranssi turkkinsa oli nyt takaa hieman kurainen. Hän aikoi jo kääntyä takaisin suojan alle, mutta silloin hän näki jotakin todella tärkeää. Hänen suosikkilelunsa, kirkkaan sininen lankapallo, oli jäänyt pihalle keskelle nurmikkoa suuren lammikon viereen. Tuuli alkoi kuljettaa palloa lähemmäs syvää vesivakoa, joka johti puutarhan laidalla olevaan suureen viemäriin. Jos pallo joutuisi sinne, Nuutti ei saisi sitä enää koskaan takaisin leikkeihinsä sisälle taloon.

Nuutti ja sateen suuri tanssi (3/3)

Nyt Nuutin oli tehtävä tärkeä valinta, ja hän tiesi, ettei voisi enää vain odottaa puun alla. Mitä luulet, uskaltaako Nuutti yrittää hakea pallonsa, vai jääkö hän turvaan sateen pitäessä taukoa? Nuutti otti syvän henkäyksen ja juoksi suoraan sateeseen, vaikka vesi roiskui hänen vatsaansa asti. Hän saavutti lankapallon juuri ennen kuin se ehti vieriä alas syvään ja pimeään vesiväylään. Nuutti nappasi pallon suuhunsa ja tunsi, kuinka vesi valui hänen kasvojaan pitkin kuin pienet purot. Hän huomasi yllätyksekseen, ettei se tuntunutkaan niin pahalta kuin hän oli aina kuvitellut. Hän alkoi liikkua lammikossa ja huomasi, että vesi teki hauskoja ääniä jokaisella hänen ottamallaan askeleella. Sulo-sammakko alkoi kurnuttaa rytmikkäästi, ja Nuutti alkoi hyppiä lammikosta toiseen pallonsa kanssa aivan innoissaan. Hän huomasi, että jokainen loiskaus teki kauniita renkaita veden pintaan, jotka kimaltelivat harmaasta säästä huolimatta. Nuutti kokeili pyörähtää ympäri ja huomasi, että hänen häntänsä teki veteen pitkiä ja hienoja viivoja. Hän ei enää muistanut ollenkaan pelkäävänsä kastumista, sillä hänellä oli aivan liian hauskaa. Sade alkoi pikkuhiljaa hellittää, ja pilvien välistä alkoi pilkistää pieni suikale kirkasta ja keltaista aurinkoa. Nuutti oli yltäpäältä märkä, mutta hän tunsi olonsa vahvaksi ja erittäin ylpeäksi itsestään ja teostaan. Sulo-sammakko hyppäsi Nuutin viereen ja sanoi, että hän oli nähnyt hienoimman kissatanssin koko elämänsä aikana. Nuutti kehräsi kovaa ja kantoi sinisen pallonsa takaisin kuistille, missä hän voisi kuivata itsensä rauhassa. Hän tiesi nyt, että sade ei ollut vihollinen, vaan se tarjosi aivan uudenlaisen tavan leikkiä. Maailma näytti sateen jälkeen niin puhtaalta ja värit olivat kirkkaampia kuin ne olivat olleet aamulla. Kun Nuutti pääsi sisälle taloon, hän ravisti itseään niin kovaa, että vesipisarat lensivät joka puolelle huonetta. Hän asettui pehmeälle matolle takan eteen ja alkoi nuolla turkkiaan taas aivan sileäksi ja puhtaaksi. Hän katseli ikkunasta ulos ja näki, kuinka viimeiset pisarat putosivat alas ränneistä tehden pienen helisevän äänen. Nuutti tiesi, että ensi kerralla, kun sade alkaisi, hänellä olisi jo valmiina uudet tanssiaskeleet. Hän nukahti tyytyväisenä ja uneksi suurista lammikoista, jotka olivat täynnä kimaltelevia tähtiä ja sinisiä palloja. Piha oli taas hiljainen, ja vain märän mullan tuoksu muistutti siitä, mitä oli juuri tapahtunut.

Lopetus

Nuutti makaa nyt lämpimällä matolla, ja hänen korvansa liikahtavat vielä kerran unessa sateen rytmiin. Sininen lankapallo on turvassa hänen tassujensa välissä, ja sen pieni kello kilahtaa hiljaa ja vaimeasti. Ulkona puutarhassa suuri tammi seisoo hiljaa, ja Sulo-sammakko on löytänyt mukavan paikan paksun lehden alta. Maailma on täynnä pieniä seikkailuja, jotka odottavat vain oikeaa hetkeä herätäkseen eloon. Ja jossain muualla, toinen tarina alkaa juuri nyt avata lehtiään.

Lisää tarinoita