SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Neptunus – sininen myrskyplaneetta

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Hei kaikki avaruusmatkaajat! Oletteko koskaan miettineet, mikä on kaikkein kaukaisin ja salaperäisin planeetta aurinkokunnassamme? Se on valtava, syvän sininen ja siellä tuulee kovemmin kuin missään kuviteltavissa. Tänään lähdemme jännittävälle seikkailulle Neptunukseen, tähän myrskyisään jättiläiseen. Millaista siellä mahtaa olla? Onko se jopa pelottava? Hypätkäämme avaruusalukseen ja ottakaamme selvää!

Matka alkaa!

Niinpä niin! Kaikki kyytiin, pienet avaruusmatkustajat! Tämä ei ole mikä tahansa avaruusalus, vaan ihan erityinen alus, joka osaa lentää todella, todella kauas. Kiinnittäkää turvavyönne tiukasti, sillä kohta lähdemme. Vups! Tuntuuko vatsassa hassulta? Se johtuu siitä, että olemme nousussa! Maapallo pienenee ja pienenee alapuolellamme, ja pian näemme vain tähdet. Katso, miten ne tuikkivat! Jokainen tähti on kuin pieni timantti mustassa samettipeitossa. Matkamme on pitkä, sillä Neptunus on aurinkokuntamme kahdeksas ja kaukaisin planeetta. Se on niin kaukana, että joudumme lentämään hurjan kauan. Mutta ei hätää, meillä on täällä matkaeväitä ja hauskoja leikkejä! Voimme leikkiä tähtitaivaan piilosta tai etsiä pieniä uusia galakseja ikkunan läpi. Sitten, kun olemme lentäneet todella, todella kauan, alkaa horisontissa näkyä jotain sinistä… jotain valtavaa ja salaperäistä. Mitä se mahtaakaan olla? Kyllä, se on Neptunus!

Sininen jättiläinen

Kyllä, se on Neptunus! Meidän uusi ystävämme, kaukainen sininen jättiläinen! Vau, katsokaa sitä! Se on aivan valtava! Ensin se näytti vain pieneltä, kaukaiselta pisteeltä, mutta nyt se täyttää melkein koko avaruusaluksemme ikkunan. Se on kuin suuri, hohtava sininen marmorikuula, joka leijuu elegantisti avaruudessa. Oletteko koskaan nähneet sellaista uskomatonta sinistä väriä? Se on syvän sininen, kuin kaikkein syvin ja salaperäisin valtameri tai ehkä miljoonat kypsät mustikat, jotka on puristettu yhteen! Se on niin kiehtova, että sitä voisi tuijottaa ikuisuuden. Ja se on niin, niin suuri! Muistatteko, miten maapallo näytti ihanalta vihreältä ja siniseltä pallolta, kun katselimme sitä tähdistä? No, Neptunus on paljon, paljon suurempi kuin meidän oma kotimme. Se on niin jättimäinen, että sinne mahtuisi monta, monta maapalloa sisälle, ihan kuin pieniä herneitä isoon kulhoon! Se on todellinen jättiläinen, jättiläinen planeettojen perheessä, ja se on neljänneksi suurin aurinkokunnassamme. Miettikääpä sitä! Ja tiedättekö mitä? Se ei ole sellainen kova planeetta kuin maapallo, jossa on kiviä ja maaperää, jolla voi juosta ja leikkiä. Ei, Neptunus on erilainen. Se on tehty enimmäkseen kaasuista, kuten vedystä ja heliumista, ja sillä on paksuja, sinisiä pilviä, jotka verhoavat sen salaisuuksia ja piilottavat, mitä syvemmällä on. Se on kuin suuri, pehmeä untuvapeitto, joka kietoo koko planeetan. Kuvitelkaa, että yrittäisitte laskeutua Neptunukselle. Se olisi kuin yrittäisi kävellä hattaran tai pehmeän pilven päällä. Ette voisi seisoa siinä! Uppoisitte vain syvemmälle ja syvemmälle, läpi pilvien ja kaasujen, kohti sen keskustaa. Mutta juuri se tekee siitä niin jännittävän ja erilaisen. Sen pinnalla ei ole vuoria tai laaksoja niin kuin meillä täällä. Sen sijaan siellä on pyöriviä pilviä ja uskomattomia värejä, jotka vaihtuvat jatkuvasti. Vaikka se on kaukana auringosta ja todella kylmä, se on myös todella, todella kaunis. Meidän avaruusaluksemme leijuu nyt aivan Neptunuksen vieressä. Voimme kurkistaa ikkunoista ja ihmetellä sen sinistä loistoa. Näettekö? Siellä on vaaleampia sinisiä raitoja ja tummempia sinisiä alueita, aivan kuin joku olisi maalannut sen suurilla siveltimillä taivaansinisellä ja tummansinisellä. Nämä raidat ja alueet eivät ole tavallisia pilviä, vaan valtavia pilvimuodostelmia, jotka tanssivat ja pyörivät planeetan ympärillä uskomattomalla nopeudella. Ne ovat kuin suuria, pörröisiä, sinisiä pilviä, jotka elävät omaa, villiä elämäänsä avaruudessa. Ja mikä tekee Neptunuksesta vieläkin erikoisemman, on sen värin salaisuus. Miksi se on niin sininen? Se johtuu siitä, että Neptunuksessa on paljon erästä kaasua, jota kutsutaan metaaniksi. Metaani on vähän kuin taianomainen suodatin: se imee itseensä punaisen valon auringosta ja heijastaa takaisin sinistä valoa. Siksi Neptunus näyttää meille niin kauniin ja syvän siniseltä. Se on kuin planeetta olisi pukeutunut lempiväriinsä, aina valmiina juhliin. Mutta tiedättekö, Neptunus on paitsi kaunis, myös hieman salaperäinen. Se on niin kaukana auringosta, että sinne pääsee vain harvoin. Me olemme todella onnekkaita, että olemme täällä tänään! Ja tämä etäisyys tarkoittaa myös sitä, että siellä on todella, todella kylmä. Vaikka olemme turvallisesti lämpimässä aluksemme sisällä, voimme kuvitella, kuinka jäätävää siellä ulkona on. Mutta kylmyys on vain yksi sen monista salaisuuksista, ja me olemme täällä ottamassa selvää niistä kaikista! Pörrökin näyttää aivan innoissaan vilkuttavan ikkunasta.

Myrskytuulien tanssi

Voi Pörrö, sinä olet aivan oikeassa! Täällä on niin paljon ihmeellistä nähtävää. Ja arvaatteko mitä? Nyt me pääsemme kurkistamaan Neptunuksen ehkä kaikkein jännittävimpään ja salaperäisimpään asiaan. Sen myrskyihin ja tuuliin, jotka tanssivat loputonta balettia sen sinisellä pinnalla!

Jääkylmä salaisuus

Myrskyihin ja tuuliin, tosiaan! sanoi Pikku-Orava, ja hänen tuuhea häntänsä heilui jännityksestä. ”Mutta kuinka kovia ne tuulet oikein ovat? Täällä Maassa tuuli saattaa joskus kaataa puita tai viedä hatun päästä!” ”Neptunuksen tuulet ovat jotain aivan muuta”, vastasi professori Pöllö, jonka suuret silmät välähtivät viisaasti. ”Kuvitelkaa, että joku puhaltaisi niin voimakkaasti, että se liikkuisi nopeammin kuin maailman nopein kilpa-auto! Ei vain yksi auto, vaan monta autoa peräkkäin! Täällä tuulet voivat puhaltaa jopa yli kahden tuhannen kilometrin tuntivauhtia. Se on niin nopeaa, että jos täällä olisi puita, ne olisivat lentäneet avaruuteen jo aikoja sitten!” ”Kaksi tuhatta kilometriä tunnissa?” kuiskasi Pupujussi, jonka korvat olivat nousseet pystyyn. ”Se on todella, todella kovaa! Miten mitään voi edes pysyä pystyssä sellaisessa tuulessa?” ”Hyvä kysymys, Pupujussi!” professori Pöllö kehui. ”Ja vastaus on, että Neptunuksessa ei olekaan mitään sellaista kuin meidän puumme tai talomme. Täällä on valtavia myrskyjä, jotka pyörivät ja kiertävät koko planeetan ympäri. Ne ovat kuin suuria, sinisiä pyörremyrskyjä, jotka eivät koskaan väsy. Yksi tunnetuimmista on nimeltään 'Suuri Tumma Pilkku', joka on valtava myrsky, melkein yhtä suuri kuin maapallo!” Pikku-Orava ja Pupujussi katsoivat ulos aluksen ikkunasta. He näkivät valtavia, pyöriviä pilvimuodostelmia, jotka tanssivat ja muuttivat muotoaan. Vaikka he olivat turvallisesti aluksen sisällä, he pystyivät melkein tuntemaan tuulen voiman. Myrskyt olivat kuin jättimäisiä taiteilijoita, jotka maalasivat planeetan pintaa alati muuttuvilla kuvioilla. ”Ja arvata saa, mitä nämä myrskyt myös tuovat mukanaan?” professori Pöllö kysyi arvoituksellisesti. Pikku-Orava mietti hetken. ”Vettä? Tai lunta?” ”Melkein”, professori Pöllö nyökkäsi. ”Mutta täällä ei sada ihan tavallista vettä tai lunta. Täällä on niin kylmää, niin jäätävän kylmää, että kaikki vesi on jäässä. Ja ei vain vesi, vaan myös muita kaasuja, jotka meillä Maassa ovat kaasuja, ovat täällä jäätyneet kivikoviksi.” ”Kylmääkö?” Pupujussi hytisi teeskennellen, vaikka aluksen sisällä oli lämmintä. ”Kuinka kylmää 'kylmää' oikein on?” ”Kuvitelkaa”, professori Pöllö aloitti, ”että ulkona on talvipäivä, ja pakkanen paukkuu niin, että nenä jäätyy ja sormet muuttuvat sinisiksi. No, se on pientä tähän verrattuna! Neptunuksen ilmasto on keskimäärin noin -214 astetta Celsiusta. Se on niin kylmää, että jos täällä olisi joku ilman suojapukua, hän jäätyisi saman tien!” Pikku-Orava ja Pupujussi haukkoivat henkeään. He olivat kuulleet kylmästä, mutta eivät koskaan näin kylmästä. Heidän mielessään Neptunus muuttui entistä salaperäisemmäksi, kuin valtavaksi jääpalaksi, joka kellui avaruudessa. ”Mutta miksi täällä on niin kylmää?” Pikku-Orava kysyi. ”Eikö Aurinko lämmitä sitä?” ”Aurinko lämmittää”, professori Pöllö selitti, ”mutta Neptunus on niin kaukana Auringosta. Se on kahdeksas ja viimeinen planeetta Auringosta, kauempana kuin mikään muu suuri planeetta. Auringon säteet ovat matkanneet miljardeja kilometrejä päästäkseen tänne, ja siinä matkassa ne ovat menettäneet suuren osan lämmöstään. Täällä Aurinko näyttää taivaalla vain pienenä, mutta kirkkaana tähtenä, ei sellaisena suurena, lämpimänä pallona kuin me näemme sen Maasta.” ”Aivan kuin pieni kaukainen kynttilä pimeässä”, Pupujussi mumisi. ”Aivan niin!” professori Pöllö vahvisti. ”Ja tämän valtavan kylmyyden ja myrskyjen alla piilee Neptunuksen suurin salaisuus.” ”Salaisuus?” Pikku-Orava ja Pupujussi kysyivät yhdessä. ”Kyllä, salaisuus, jota kukaan ei ole vielä kunnolla päässyt selvittämään”, professori Pöllö sanoi. ”Neptunus ei ole pelkästään kaasua, kuten vaikkapa Jupiter tai Saturnus. Sen syvällä ytimessä on jotain paljon erikoisempaa. Täällä on valtava määrä jäätä – mutta ei sellaista jäätä, jota me tiedämme. Sen alla on luultavasti sulaa, superkuumaa vettä, joka on puristunut valtavan paineen alle. Ja jopa planeetan keskellä voi olla kiinteä, kivi- ja metalliydin, joka on kuumempi kuin Auringon pinta!” ”Vettä ja jäätä, mutta superkuumaa ja kivikovaa?” Pupujussi mietti. ”Se on kuin taikuutta!” ”Avaruus on täynnä taikuutta, Pupujussi”, professori Pöllö hymyili. ”Ja Neptunuksen yksi suurimmista ihmeistä on, että tutkijat uskovat sen sisällä olevan timanttisateita! Kyllä, kuulitte oikein! Syvällä Neptunuksen ytimessä paine ja lämpötila ovat niin korkeita, että metaanikaasu, jota täällä on paljon, voi muuttua mustiksi, koviksi timanteiksi, jotka sitten sataisivat kohti planeetan keskustaa.” ”Timanttisateita!” Pikku-Orava hypähti ylös. ”Vau! Voisimmeko me kerätä niitä? Voisimmeko me tehdä timanttikaulakoruja avaruudesta?” Professori Pöllö nauroi. ”Voi Pikku-Orava, se olisi varmasti upeaa! Mutta valitettavasti ne ovat niin syvällä ja olosuhteet ovat niin äärimmäiset, että meidän nykyisillä aluksillamme emme pääsisi sinne asti. Mutta on ihana ajatella, että tuolla valtavan, myrskyisän ja kylmän planeetan sisällä sataa kimaltelevia jalokiviä.” He katselivat vielä hetken Neptunuksen sinisiä myrskyjä ja pohtivat sen jäisiä salaisuuksia. Ajatus timanttisateista sai heidän mielensä täyttymään seikkailusta ja ihmeestä. Neptunus oli todellakin jääkylmä salaisuus, täynnä jännittäviä ja uskomattomia asioita. ”Onpa täällä kaikkea outoa ja ihmeellistä”, Pikku-Orava huokaisi. ”En olisi ikinä uskonut, että niin kaukana voi olla näin paljon jännittävää!” ”Avaruus on täynnä yllätyksiä”, professori Pöllö sanoi. ”Ja juuri siksi se on niin kiehtova. Mutta nyt, ystävät, on aika jatkaa matkaamme. Olemme kurkistaneet Neptunuksen syvimpään olemukseen, sen myrskyihin ja jäisiin salaisuuksiin. Mutta vielä on yksi asia, joka tekee Neptunuksesta erityisen – sen uskolliset seuralaiset, jotka kiertävät sitä loputtomalla tanssillaan. Oletteko valmiit tutustumaan niihin?” ”Olemme!” Pikku-Orava ja Pupujussi huusivat yhdessä.

Lopetus

Kiitos paljon, kun olit mukanamme tällä jännittävällä matkalla Neptunuksen sinisellä myrskyplaneetalla! Toivottavasti nautit Pikku-Oravan ja Pupujussin seikkailusta. Jos sinulla on palautetta tai vaikka aivan uusia, hauskoja avaruusideoita, kerrothan Sonacastille! Muistathan, että maailma on täynnä ihmeitä ja jokainen päivä voi olla uusi, jännittävä matka. Uskalla tutkia ja luoda omia tarinoitasi. Nähdään taas pian uudessa seikkailussa, ehkäpä ihan toisella planeetalla! Heippa!

Lisää tarinoita