SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Mies joka kirjoitti ensimmäisen kirjan suomeksi

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kuvittele aikaa, jolloin suomalaiset eivät voineet lukea satuja tai laulaa lauluja omalla kielellään kirjoista! Kuinka outoa se olisikaan? No, kaukaisessa menneisyydessä se oli totta. Mutta sitten tuli yksi aivan erityinen ihminen, rohkea mies, jolla oli suuri unelma. Hän halusi, että kaikki, niin pienet kuin isotkin, voisivat lukea ja oppia suomeksi. Valmistaudu kuulemaan uskomaton tarina Mikael Agricolasta, sankarista, joka antoi meille oman kirjoitetun kielemme!

Kuka oli Mikael Agricola?

Ja kuka sitten oli tämä Mikael Agricola? Hän oli oikeastaan vähän kuin super-sankari, mutta ilman viittaa ja supervoimia. Hänen supervoimansa oli rakkaus kirjoihin ja sanoihin! Agricola eli hyvin, hyvin kauan sitten, niin kauan sitten, että vaarimme vaarin vaarikin oli silloin vielä pienenä vauvana, tai ei edes syntynyt! Hän syntyi Uudellamaalla, pienessä Pernajan kylässä. Jo pienenä poikana Agricola rakasti oppia ja lukea. Hän haaveili siitä, että kaikki lapset ja aikuiset Suomessa voisivat lukea itse omalla äidinkielellään, suomeksi. Siihen aikaan kirjoja oli vain latinaksi tai ruotsiksi, ja vain harvat ymmärsivät niitä. Ajattelepa sitä! Ei ollut suomenkielisiä satuja, ei lukuoppaita, ei mitään! Agricola oli myös pappi, mutta ennen kaikkea hän oli Suomen kielen isä. Hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kielellä kirjoja! Hän teki valtavan työn, jotta meillä olisi oma kirjoitettu kielemme. Hän antoi suomen kielelle siivet lentää. Siksi me vietämmekin Mikael Agricolan päivää, joka on myös suomen kielen päivä, huhtikuun yhdeksäntenä päivänä. Se on hänen syntymäpäivänsä paikkeilla. Hänen ansiostaan meillä on suomen kieli nyt!

Agricola työn touhussa

Mutta miten Mikael Agricola oikein teki sen? Miten hän antoi kielellemme siivet? Se onkin jännittävä tarina! Kuvittelepa, että maailmassa on paljon kauniita sanoja, mutta kukaan ei ole vielä piirtänyt niitä paperille. Kukaan ei ole kirjoittanut niitä kirjaan. Juuri niin oli suomen kielen laita kauan, kauan sitten. Ihmiset puhuivat toisilleen suomeksi, kerroivat tarinoita, lauloivat lauluja. Mutta jos halusit lukea kirjan, sinun piti osata jotain muuta kieltä, kuten latinaa tai ruotsia. Vähän niin kuin jos haluaisit leikkiä lelulla, mutta sinun pitäisi ensin rakentaa se ihan itse alusta alkaen! Agricola mietti ja mietti. Hän tiesi, että jokaisella lapsella ja aikuisella oli oikeus lukea ja ymmärtää omalla äidinkielellään. Eikä vain lukea, vaan myös oppia! Niinpä hän päätti tehdä jotain aivan uskomatonta. Hän päätti kirjoittaa SUOMEN KIELEN ensimmäiset kirjat! Ajattelepa, ihan itse! Se oli valtava urakka. Vähän niin kuin rakentaisi ison, uuden leikkipaikan tyhjästä! Mistä aloittaisi? Mikaelilla oli paljon työtä edessään. Ensiksi, hänen täytyi olla tarkka kuuntelija. Hän matkusti paikasta toiseen, kuunteli ihmisten puhetta. Miten he sanoivat 'aurinko'? Miten he sanoivat 'metsä'? Ja 'nalle'? Hän kuunteli tarkasti, keräsi sanoja ja äänteitä kuin pieni aarrejahti. Hänellä oli pieni, nuhruinen muistikirja mukanaan, jonne hän piirsi ylös jokaisen uuden sanan. Ja mikä parasta, hänellä oli mukanaan viisas vanha pöllö nimeltä Huuhkaja-Hoo. Hoo osasi kuunnella niin tarkasti, että se erotti pienimmätkin äänteet! Agricola kysyi pöllöltä: 'Hoo, miten kirjoitamme sanan 'kuu'? Kuuluuko siinä yksi U-kirjain vai kaksi?' Huuhkaja-Hoo räpytti silmiään ja sanoi: 'Uuuuu, Mikael, siinä on kaksi U:ta, jotta se kuulostaa pitkältä ja pyöreältä kuin taivaan kuu!' Ja niin Agricola piirsi kaksi U-kirjainta vierekkäin. Näin he yhdessä, Mikael ja Huuhkaja-Hoo, kehittelivät sääntöjä. He miettivät, miten kaikki suomen kielen hauskat äänteet, kuten K, P, T ja monet muut, kirjoitettaisiin ylös niin, että kaikki ymmärtäisivät. He jopa keksivät ihan uusia tapoja kirjoittaa joitakin ääniä, jotta ne olisivat juuri oikein suomen kielelle. Se oli kuin jättimäinen palapeli! Kuinka monta palaa sinulla on, kun suomen kielessä on niin paljon erilaisia sanoja ja tapoja sanoa asioita? Paljon! Mutta Mikael oli sinnikäs. Hän työskenteli päivät pitkät, usein myöhään iltaan saakka. Kynttilän valossa, kynä raapien paperia vasten. Hän ei luovuttanut. Hän halusi, että SINÄKIN saisit lukea suomeksi! Ja sitten, pitkän työn jälkeen, syntyi ensimmäinen kirja! Sen nimi oli Abckiria. A-B-C-kirja! Ihan ensimmäinen suomenkielinen kirja, josta voi oppia kirjaimet! Ajattele, että Agricola oli meidän kaikkien ensimmäinen suomen kielen opettaja, jo vuosisatoja sitten! Abckirian jälkeen hän kirjoitti lisää. Hän käänsi Uuden testamentin, Raamatun osan, suomeksi. Se tarkoitti, että ihan tavalliset ihmisetkin pystyivät lukemaan tärkeitä tarinoita ja oppimaan asioita omalla kielellään. Se oli kuin avaisi oven ihan uuteen maailmaan! Hän antoi meille avaimen. Avaimen, jolla voimme lukea, kirjoittaa ja ymmärtää. Avaimen, joka avaa oven suomen kielen kauniiseen maailmaan. Meidän omaan kieleemme. Nykyään, kun sinä opettelet lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi, voit kiittää Mikael Agricolaa. Jokainen kirjain, jonka tunnistat, jokainen sana, jonka luet, on pieni pala sitä valtavaa työtä, jonka hän teki. Hän teki sen, jotta sinä ja minä voimme ymmärtää toisiamme ja kertoa omia tarinoitamme. Hän ei ehkä rakentanut linnoja tai löytänyt aarteita, mutta hän rakensi jotain vielä tärkeämpää: suomen kielen kirjallisen perustan. Hän antoi meille lahjan, joka kestää ikuisesti. Hän antoi meille oman kielen, jota voimme käyttää ja josta voimme olla ylpeitä.

Suomen kielen taika

Niin, Mikael Agricola antoi meille tämän suomen kielen lahjaksi. Mutta mikä tässä lahjassa sitten on se taika? Miksi se on niin ihmeellinen ja tärkeä, että jopa aikuiset puhuvat siitä niin paljon? Kuvittelepa, mitä kaikkea me voimmekaan tehdä kielellämme! Suomen kieli on kuin taianomainen silta sydämestä toiseen. Kun kerromme kaverillemme salaisuuden, se matkustaa sillan yli. Kun äiti lukee sinulle iltasatua, jokainen sana kulkee tätä samaa taikasiltaa pitkin suoraan sinun uniisi. Se on kieli, jolla voimme sanoa ”rakastan sinua” isovanhemmillemme tai ”haluan leikkiä” uudelle ystävälle. Ilman sanoja olisi niin hiljaista, ja vähän yksinäistäkin, eikö vain? Agricola auttoi meitä löytämään ja rakentamaan tämän sillan. Hän kokosi suomen kielen sanoja ja sääntöjä, aivan kuin pikkuruisia palikoita, joista sitten voi rakentaa mitä vain: satuja lohikäärmeistä ja prinsessoista, lauluja lentävistä tähdistä tai vaikkapa hauskoja vitsejä, jotka saavat kaikki kikattamaan. Kieli antaa meille mahdollisuuden jakaa kaikki nämä ihanat asiat toistemme kanssa. Se on kuin suuri, värikäs aarrearkku, joka on täynnä tarinoita, tunteita ja ajatuksia. Mietitkö koskaan, miten me voimme ymmärtää toisiamme? Kun sanon ”aurinko paistaa”, sinä tiedät, että taivaalla on keltainen pallo, joka lämmittää meitä. Tai kun sanon ”jäätelö”, sinä ehkä jo tunnetkin sen viileän, makean maun suussasi. Se on suomen kielen taikaa! Se luo kuvia ja tunteita mielessämme, vaikka emme edes näkisi niitä. Agricola varmisti, että nämä kuvat ja tunteet voivat matkustaa myös kirjan sivuilta meidän mieliin. Hän loi sanat, joilla voimme kertoa, millainen Suomen metsä on, miten järvi kimaltelee tai kuinka lumi narskuu jalkojen alla. Tiedätkö, suomen kieli on myös kuin aikakone. Sen avulla voimme matkustaa ajassa taaksepäin ja kuunnella tarinoita, joita isoisovanhempamme ovat kuulleet omilta isovanhemmiltaan. Voimme lukea vanhoja kirjoja ja oppia, millaista elämä oli silloin, kun Mikael Agricola itse eli. Se on kuin langallinen puhelin, joka yhdistää meidät menneisyyteen. Ja se yhdistää meidät myös toisiimme tänä päivänä, kun puhumme, nauramme ja laulamme yhdessä. Jokainen sana, jokainen lause on osa tätä suurta ketjua. Agricola ymmärsi, että jokaisella lapsella ja aikuisella oli oikeus kuulla ja lukea omalla kielellään. Ennen hänen työtään, monet asiat luettiin ja kirjoitettiin latinaksi tai ruotsiksi. Mutta eihän pieni lapsi ymmärrä latinaa! Tai ehkä kaikkien koti ei ollut ruotsinkielinen. Agricola halusi, että jokainen suomalainen voisi oppia, kertoa ja ymmärtää. Hän halusi, että suomen kieli ei olisi vain puhuttua, vaan myös kirjoitettua. Niin syntyi suomen kirjakieli – se muoto, jolla kirjoitamme ja luemme tänäkin päivänä. Se on pohja kaikille kirjoille, sarjakuville ja jopa niille viesteille, joita lähetät kavereillesi puhelimella. Ajattelepa! Jos Agricola ei olisi tehnyt työtään, ehkä sinä et voisi lukea tätä tarinaa suomeksi. Ehkä sinun lempparikirjassasi ei olisi hauskoja suomenkielisiä sanoja. Tai ehkä et voisi laulaa ”Pieni tonttu” -laulua niin, että ymmärtäisit jokaisen sanan. Mutta onneksi hän teki! Ja siksi meillä on tämä ainutlaatuinen ja kaunis suomen kieli. Mitä sinä tykkäät sanoa suomeksi? Ehkä ”Minä tykkään sinusta”, tai ”Uhh, mikä pörröinen pupu!” tai ”Kikkeliskokkelis, kuka siellä?” Jokainen kieli on aarre, mutta suomen kieli on meidän oma aarteemme. Se on osa sitä, keitä me olemme. Se on meidän äänemme maailmalle. Ja siksi meidän kannattaa olla siitä ylpeitä ja käyttää sitä joka päivä, niin kauniisti kuin osaamme. Puhumalla, laulamalla, lukemalla ja kirjoittamalla pidämme suomen kielen taian elossa. Se on meidän yhteinen vastuumme ja ilomme.

Meidän oma kielisankarimme

Ja tiedättekö, juuri tätä iloa ja vastuuta me juhlimme joka vuosi, huhtikuun yhdeksäntenä päivänä! Silloin on Suomen kielen päivä! Se on vähän niin kuin suomen kielen omat syntymäpäivät! Ja kenen synttäreitä silloin oikein juhlitaan? No, tietenkin sen meidän supersankarin, Mikael Agricolan! Kuvitelkaapa, kuinka monta sanaa olette oppineet, kuinka monta tarinaa kuulleet ja kuinka monta kirjaa olette selanneet. Kaikki ne ihmeelliset asiat, joita voimme tehdä suomen kielellä! Mikael Agricola oli se ensimmäinen ihminen, joka teki tämän mahdolliseksi meille kaikille. Hän oli kuin salainen agentti, joka antoi meille kaikille oman supervoiman – kyvyn lukea ja kirjoittaa omalla rakkaalla suomen kielellämme. Muistatteko, kun kerroin, että hän käänsi kirkon kirjoja suomeksi? Ja että hän teki sen ihan ensimmäisen aapiskirjan? Sen kirjan avulla lapset ja aikuiset oppivat lukemaan. Ajatelkaa sitä! Ennen Agricolaa, moni ei osannut lukea, koska ei ollut kirjoja omalla kielellä. Mutta sitten, hänen kirjojensa ansiosta, koko Suomi alkoi oppia! Se oli kuin taika, joka levisi joka kolkkaan maatamme. Voitteko kuvitella pientä Oravaa, joka asuu metsän siimeksessä? Orava oli utelias. Hän kuuli ihmisten puhetta, mutta ei koskaan ymmärtänyt niitä kummallisia mustia merkkejä, joita ihmiset piirsivät papereihin. Kunnes eräänä päivänä, Orava löysi maasta oudon esineen. Se oli pieni, kulunut kirja, jossa oli tutun näköisiä kuvia. Orava yritti kovasti ymmärtää, mutta ei osannut. Sitten paikalle tassutteli viisas Kettu. Kettu oli kuullut ihmisten puheita ja nähnyt Agricolan kirjoja. Hän tiesi, että nämä olivat niitä "suomen kielen taikakirjoja". Kettu istui alas Oravan viereen ja sanoi: "Tämä on Mikael Agricolan aapinen, pieni Orava. Se opettaa lukemaan. Ja kun osaa lukea, maailma avautuu aivan uudella tavalla." Kettu alkoi tavailla kirjaimia Oravalle: "A niin kuin Aasi, B niin kuin Banaani, C niin kuin C-vitamiini." Orava kuunteli tarkkaavaisesti, ja pian, hän alkoi itsekin tavailla sanoja! Hän tajusi, että ne mustat merkit olivatkin puhetta, kirjoitettuna! Tämä oli Oravan mielestä ihan uskomatonta! Hän oli niin iloinen, että kiipesi puuhun ja kertoi kaikille metsän eläimille: "Minä osaan lukea! Minä osaan lukea Mikael Agricolan kirjaa!" Tämä on tietysti vain mielikuvitustarina Oravasta ja Ketusta, mutta se kertoo meille jotain tärkeää. Mikael Agricolan työ oli juuri tällaista taikaa. Hän antoi meille avaimet kielen lukitun oven avaamiseen. Ja kun osaamme lukea ja kirjoittaa, voimme oppia mitä vain! Voimme lukea satukirjoja, oppia avaruudesta, tai kirjoittaa itse omia tarinoitamme. Mikael Agricolan syntymäpäivä eli tämä huhtikuun yhdeksäs päivä, on siis meidän kaikkien juhlapäivä. Silloin me muistamme häntä ja hänen valtavan tärkeää työtään. Silloin me voimme ajatella, kuinka onnekas olemme, että meillä on oma, kaunis suomen kieli. Kieli, jota voimme puhua, kuunnella, lukea ja kirjoittaa. Mitä me sitten teemme Suomen kielen päivänä? No, ihan mitä vain, mikä liittyy suomen kieleen! Voimme lukea ääneen lempisatumme, kirjoittaa pienen viestin ystävälle, tai laulaa suomalaisia lauluja. Voimme jopa keksiä uusia suomenkielisiä sanoja! Se olisi varmasti Agricolankin mielestä hauskaa! Agricola itsekin keksi paljon uusia sanoja. Eihän suomen kielessä ollut kaikkia sanoja valmiina, kun hän alkoi kirjoittaa. Hän joutui miettimään, miten sanoa tietyt asiat niin, että kaikki ymmärtävät. Hän oli kuin sanaseppä, joka takoi uusia sanoja kielen aarteistoon. Esimerkiksi sana "esikuva" on saattanut syntyä Agricolan työpöydällä! Tai "armahtaa". Ja monia, monia muita. Hän oli todellinen kielen mestari! Joten kun käytät suomen kieltä – kun sanot "kiitos" tai "ole hyvä", kun laulat "Pieni hiiri" tai kun luet "Muumipeikko ja pyrstötähti" – muistat samalla Mikael Agricolaa. Jokainen suomen kielellä lausuttu sana on pieni kiitos hänelle. Hänelle, joka rakensi sillan suomen kielen ja kirjoitetun tiedon välille. Ja meidän tehtävämme on nyt jatkaa tämän sillan rakentamista ja pitämistä kunnossa. Me voimme tehdä sen lukemalla, kirjoittamalla, puhumalla ja kuuntelemalla. Kertomalla tarinoita, opettelemalla uusia asioita ja jakamalla iloa suomen kielen kanssa. Ajatelkaa, kuinka monta kertaa päivässä käytätte suomen kieltä. Kun pyydätte maitoa aamiaisella, kun kerrotte unestanne äidille tai isälle, kun nauratte kaverin kanssa leikkipuistossa. Jokainen niistä hetkistä on tärkeä. Ne ovat kaikki pieniä palasia siitä isosta, kauniista suomen kielen kudoksesta, jonka Mikael Agricola aloitti. Mitä siis voisitte tehdä tänään, Agricolan kunniaksi? Voisitteko lukea pienen pätkän kirjaa? Tai piirtää kuvan ja kirjoittaa siihen nimen suomeksi? Tai vaikka vain kuunnella suomenkielistä laulua ja laulaa mukana? Kaikki nämä teot pitävät suomen kielen elossa ja voimissaan. Muistakaa, Mikael Agricola ei vain kirjoittanut ensimmäisiä kirjoja suomeksi. Hän antoi meille lahjaksi jotain paljon suurempaa: hän antoi meille mahdollisuuden jakaa ajatuksemme ja tunteemme, kertoa tarinamme, ja ymmärtää maailmaa omalla ainutlaatuisella tavallamme. Hän on meidän ikioma kielisankarimme! Ja meidän kielenpäivämme on täynnä iloa ja ylpeyttä. Se on juhlaa siitä, että olemme suomalaisia ja että meillä on tämä upea suomen kieli. Tämä on kuin salainen aarre, jonka Agricola löysi ja antoi meille. Ja meidän pitää vaalia tätä aarretta ja näyttää se ylpeänä maailmalle. Joka kerta, kun puhumme suomea, me kerromme osan tätä suurta tarinaa. Ja juuri se on suomen kielen taika.

Lopetus

Kiitos, kun kuuntelit tätä tarinaa suomen kielen syntymästä! Toivottavasti se sai sinut miettimään, kuinka monta sanaa sinäkin osaat. Muista, että jokaisella sanalla on oma taikansa! Jos haluat kuulla lisää jännittäviä juttuja tai sinulla on ihan oma tarina mielessäsi, pyydä aikuista kertomaan siitä Sonacastsille. Kenties sinäkin keksit pian oman kirjan! Lämpimät terveiset ja kauniita unia tai seikkailuja! Kuulemisiin!

Lisää tarinoita