SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Merkurius – aurinkokunnan pikajuoksija

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Hei kaikki pienet avaruusmatkaajat! Oletteko koskaan miettineet, mikä on aurinkokuntamme nopein planeetta? Se on Merkurius, pieni mutta vauhdikas kilpajuoksija, joka kiitää Auringon ympäri hurjaa vauhtia! Tänään lähdemme Pieni-Pikku-nimisen uteliaan avaruuspörrön kanssa jännittävälle matkalle juuri sinne. Kuulemme, miksi Merkurius on sekä polttavan kuuma että jääkylmä, ja miten se on Auringon lähin naapuri. Valmistaudu uskomattomaan seikkailuun, joka vie sinut tähtien tuolle puolen! Lähde mukaan!

Ensimmäinen pysähdys – avaruuden pikajuna

Pieni-Pikku oli jo hypännyt kyytiin! Meidän oma, supersiisti avaruuspörrö-rakettimme odotti valmiina. Sen moottorit hurisivat ja tähtiportti avautui kimallellen edessämme. Whoooosh! Lähdimme matkaan sellaista vauhtia, että hiuksemme hulmuivat ja tuntui kuin olisimme lentäneet suoraan tähtipölyn läpi. Oliko tämä avaruuden pikajuna? Aivan varmasti! Me kiisimme kohti Merkuriusta, joka on kuin avaruuden pikajuoksija! Se ei malta olla hetkeäkään paikoillaan, vaan kiitää hurjaa vauhtia Auringon ympäri. Se onkin Aurinkokunnan pienin planeetta, mutta samalla myös ehdottomasti nopein. Merkurius on niin uskomattoman vikkelä, että se tekee kokonaisen kierroksen Auringon ympäri vain 88 Maapallon päivässä – se on melkein kuin salama, joka suhahtaa ohi! Ajatelkaa, kun meidän Maapallomme tekee yhden kierroksen, Merkurius ehtii kiertää Auringon jo useaan kertaan. Se on myös kaikkein lähimpänä Aurinkoa, meidän omaa suurta, lämmintä hehkulamppuamme avaruudessa. Se tarkoittaa, että Auringon kaikki kuumat säteet osuvat siihen ihan ensimmäisenä! Siksi siellä onkin niin erityiset olosuhteet... mutta niistä lisää ihan kohta.

Polttavan kuuma ja jääkylmä koti

Se on myös kaikkein lähimpänä Aurinkoa, meidän omaa suurta, lämmintä hehkulamppuamme avaruudessa. Se tarkoittaa, että Auringon kaikki kuumat säteet osuvat siihen ihan ensimmäisenä! Siksi siellä onkin niin erityiset olosuhteet... mutta niistä lisää ihan kohta. Ja nyt me kurkataankin, millaiset ne olosuhteet oikein ovat! Kuvitelkaa, pienet tutkimusmatkailijat, että olette lähdössä leikkimään puistoon kuumana kesäpäivänä. Aurinko paistaa kirkkaasti, ja hiekkalaatikko tuntuu niin kuumalta, että varpaat polttavat. Ehkä olette joskus astuneet vahingossa mustalle asvaltille paljain jaloin ja tunteneet kuinka se polttaa! No, Merkuriuksella, se on vielä paljon, paljon kuumempaa! Sillä puolella, joka katsoo suoraan Aurinkoon, lämpötila nousee ihan huikeisiin lukemiin. Se on jopa neljäänsataanviiteenkymmeneen Celsius-asteeseen! Voitteko edes kuvitella? Se on kuumempaa kuin keittiön uuni, kun äiti tai isä leipoo siellä niitä teidän herkullisia suosikkikeksejänne! Tai kuumempaa kuin sauna, jos sen laittaa todella kuumalle. Jos siellä olisi suklaata, se sulaisi hetkessä, ihan sulaa valumaa! Tai jos siellä olisi vaikka vesilammikko, se höyrystyisi ja katoaisi samantien taivaalle, ennen kuin ehtisitte sanoa 'Merkurius'. Mutta tässä tulee se ihmeellinen osuus, joka tekee Merkuriuksesta niin ainutlaatuisen! Merkurius pyörii oman akselinsa ympäri tosi hitaasti verrattuna siihen, miten nopeasti se kiitää Auringon ympäri. Se tarkoittaa, että yksi puoli planeetasta on pitkään, pitkään Auringon paisteessa, ja toinen puoli on sitten pitkään pimeässä, kaukana Auringon lämmöstä. Kuin toisella puolella olisi ikuinen kesäpäivä ja toisella ikuinen talviyö. Ja mitä tapahtuu pimeässä, ilman Auringon lämpöä, kaukana sen lämmittävistä säteistä? Tulee kylmä! Ja Merkuriuksella, siitä tulee todella, todella, TODELLA kylmä. Toisella puolella planeettaa, joka on kääntynyt poispäin Auringosta ja syvälle avaruuden pimeyteen, lämpötila voi pudota jopa sataanseitsemäänkymmeneen pakkasasteeseen! Voitteko uskoa? Se on kylmempää kuin syvimmässä pakastimessa, jonne vanhemmat laittavat jäätelöä tai pakasteherneitä, paljon kylmempää kuin kovinkaan talvipäivä täällä maapallolla. Jos siellä olisi vesilätäkkö, se jäätyisi niin kovaksi, että sen voisi murskata vaikka avaruusvasaralla! Kuin suuri, jäinen ja kivinen erämaa, jossa pimeys on tiheää ja pakkanen purevaa. Sitä tuskin kukaan meistä haluaisi kokea ilman kunnon lämpöhaalareita ja avaruuspukua! Miten voi olla, että yksi ja sama planeetta on yhtä aikaa sekä niin polttavan kuuma että niin hyytävän kylmä? Se johtuu siitä, ettei Merkuriuksella ole sellaista mukavaa ja paksua ilmakehää, kuin meillä täällä Maassa. Meidän maapallollamme on kuin iso, pehmeä ja lämmin peitto, tai paksu villapaita, joka ympäröi planeettaamme. Tämä peitto, eli ilmakehä, pitää lämpöä tasaisesti jaettuna ympäri planeettaa. Se estää meitä jäätymästä yön aikana ja paistumasta liikaa päivällä. Se on todellinen superpeitto! Mutta Merkuriuksella, ei ole sellaista superpeittoa. Sillä on vain hyvin, hyvin ohut ja harva kerros kaasuja, joka ei pysty pidättämään lämpöä tai jakamaan sitä kunnolla ympäriinsä. Siksi Aurinkoon päin oleva puoli kuumenee ihan hulluna, keräten kaikki Auringon säteet itseensä, ja pimeä puoli kylmenee ihan jäätäväksi, menettäen kaiken lämmön avaruuteen. Ajatelkaa, jos teillä ei olisi talvella pipoa tai hanskoja, ja toinen puoli teistä olisi auringonpaisteessa ja toinen varjossa. Vaikka se tuntuisi kylmältä, se ei silti olisi läheskään niin dramaattista ja äärevää kuin Merkuriuksella! Se on siis paikka, jossa voisimme kuvitella paistettavan makkaraa kuumalla puolella ja sitten jäähdytettävän se heti kylmällä puolella sekunnissa! Vaikka eihän siellä kyllä makkaraa ole eikä kukaan voisi elää. Mutta ymmärrättekö, miten ihmeellinen ja äärimmäinen paikka Merkurius on? Se on todellakin äärimmäisyyksien planeetta. Päivällä niin kuuma, että metallitkin melkein sulavat, ja yöllä niin kylmä, että kaikki vesi jäätyisi kivikovaksi. Se on kuin kaksi planeettaa yhdessä, kuuma ja kylmä puoli, jotka elävät omissa, erillisissä maailmoissaan. Tämä tekee Merkuriuksesta todella, todella ainutlaatuisen paikan koko aurinkokunnassamme. Ei ole toista planeettaa, joka olisi näin lähellä Aurinkoa ja jolla olisi näin valtava lämpötilaero päivän ja yön välillä. Se on kuin suuri, hopeinen ja nopealiikkeinen pallo, joka juoksee Auringon ympäri ja muistaa aina tarjota meille yllätyksiä. Kuten sen, miten yksi puoli voi olla kuin hehkuva hiillos ja toinen kuin suuri jääpala. Onneksi, meidän ei tarvitse mennä sinne ilman turvallista avaruuspukua ja erikoisvarusteita! Mutta millaisia ne Merkuriuksen päivät ja yöt sitten oikein ovat, kun lämpötila vaihtelee näin hurjasti ja planeetta kiitää avaruudessa niin nopeasti? Se onkin ihan oma, jännittävä tarinansa, jota kerromme ihan kohta!

Päivä ja yö kuin silmänräpäys

Aivan totta, ystäväni! Merkuriuksen päivät ja yöt ovat jotain aivan erilaista kuin meidän Maassa, ja ne ovat niin kummallisia, että ne saavat meidät haukkomaan henkeä! Kuvittelepa, että heräisit aamulla, leikkisit koko päivän, kävisit nukkumaan, ja sitten... heräisit vasta monta kuukautta myöhemmin! Se olisi kuin yksi päivä meillä kestäisi monta kuukautta, tai jopa vuosia! Huh huh!

Salaperäiset kraatterit ja kiviset laaksot

Huh huh! Mutta nyt kurkistetaanpa hieman tarkemmin, miltä Merkuriuksen pinta oikein näyttää! Kuvittele, että olet avaruusaluksessasi, ja katsot alas. Mitä näet? Näet tuhansia, miljoonia kuoppia! Niitä sanotaan kraattereiksi. Merkuriuksen pinta on täynnä näitä pyöreitä jälkiä, ikään kuin joku jättiläinen olisi heittänyt sinne tuhansia ja tuhansia kiviä, jotka olisivat jättäneet valtavia reikiä! Pikkuinen Pupu hypähti innosta. "Vau! Ovatko nuo kaikki jättiläisen jalanjälkiä?" hän kysyi, nenä kiinni avaruusaluksen ikkunassa. Kettu virnisti. "Ei ihan, Pupu. Nämä kraatterit ovat syntyneet, kun avaruudessa lentävät kivet, eli meteoroidit, ovat osuneet Merkuriukseen valtavalla vauhdilla!" Nalle Nallekainen, joka tykkäsi kaikesta pyöreästä, huokaisi. "Ne ovat kuin valtavia kulhoja! Voisiko niihin koota kaikki universumin hunajan?" Orava Rapsakka kipitti Nallen olkapäälle. "Ei varmaan, Nalle. Hunaja sulaisi heti auringon puolella ja jäätyisi toisella puolella!" hän sanoi. Pöllö Viisas nyökkäili. "Aivan oikein, Rapsakka. Merkuriuksen pinnalla ei ole ilmaa, joka suojelisi sitä. Joten kun avaruuskivi osuu, se jättää jättimäisen kuopan. Ja koska siellä ei ole tuulta tai vettä kuluttamassa niitä pois, kraatterit pysyvät siellä ikuisesti, muuttumattomina." Kuvittelepa, että juoksisit pitkin Merkuriuksen pintaa, se olisi kuin valtava, kivinen leikkikenttä, joka on täynnä kuoppia ja mäkiä! Ylös, alas, ylös, alas! Sinun täytyisi olla todella ketterä, jotta et putoaisi johonkin syvään kraatteriin. Ja juuri sitä pikkuiset avaruusmatkaajamme olivatkin! Heillä oli rakettikengät! Ne olivat kengät, joissa oli pienet suihkumoottorit, jotka auttoivat heitä hyppimään kevyesti kraatterien yli. "Huis!" Pupu huudahti, kun hän hyppäsi ison kraatterin reunan yli. "Tämä on kuin avaruuden tasohyppelypeli!" Kettu taituroi ympäriinsä kuin tanssien. "Muistakaa, ystävät, Merkurius pyörii nopeasti, mutta sen pinta on ollut paikoillaan jo ikuisuuden, täynnä näitä jälkiä. Jokainen kraatteri kertoo oman tarinansa!" Mutta Merkuriuksella ei ole vain kraattereita. Siellä on myös jotain vielä salaperäisempää: valtavia, aaltoilevia muotoja, jotka näyttävät kuin jättiläisen rypyiltä tai korkeilta seiniltä. Niitä kutsutaan jyrkänteiksi tai laaksoiksi. Ne ovat syntyneet, kun Merkurius on kutistunut! Kuvittelepa, että sinulla on pallo, joka on tehty taikinasta. Jos se kuivuu, se kutistuu ja sen pintaan tulee ryppyjä, eikö niin? No, jotain samanlaista tapahtui Merkuriukselle. Sen sisäosat jäähtyivät ja kutistuivat, ja siksi planeetan pinta meni "ryppyyn". Nämä rypyt ovat niin isoja, että ne ovat kuin kilometrien korkuisia seiniä! Ne kiemurtelevat planeetan pinnalla kuin pitkät, kiviset joet, mutta niissä ei tietenkään ole vettä. Ne ovat kuivia, pölyisiä ja ikivanhoja. Pupu katseli yhtä tällaista valtavaa jyrkännettä. "Se on kuin jättiläisen muuri! Mitä tuolla toisella puolella on?" hän kysyi. Nalle Nallekainen raapi päätään. "Ehkä siellä on toinen hunajajoki, joka ei jäädy!" Kettu naurahti. "Ei, Nalle. Toisella puolella on vain lisää kraattereita ja kivistä maastoa. Nämä jyrkänteet ovat kuin planeetan omat vanhat arvet." Orava Rapsakka kiipesi nopeasti ylös pienelle kivikumpareelle. "Minusta ne näyttävät siltä, kuin Merkurius olisi yrittänyt ryömiä pois Auringon kuumuudesta, ja jättänyt jälkeensä nämä uurteet!" Pöllö Viisas selvitti asian. "Nämä jyrkänteet ovat todellakin ainutlaatuisia Merkuriukselle. Ne osoittavat, että planeetta on muuttunut paljon miljoonien vuosien aikana. Se on kuin vanha talo, joka on elänyt monta myrskyä ja jolla on paljon tarinoita kerrottavanaan pinnassaan." Vaikka Merkurius onkin niin lähellä Aurinkoa ja sen pinta on täynnä kuoppia ja jyrkänteitä, se on silti todella kaunis omalla tavallaan. Se on kuin suuri, hopeanhohtoinen marmoripallo, joka vilistää avaruudessa. Jokainen kraatteri, jokainen jyrkänne kertoo tarinaa ajasta, jolloin planeetat olivat vielä nuoria ja muotoutuivat. Pikkuiset ystävämme hyppivät ja kiipeilivät rakettikengillään ympäri tätä kivistä maailmaa. He ihmettelivät, miten niin pienellä planeetalla voi olla niin suuria ja vanhoja jälkiä. He juoksivat kraatterin reunaa pitkin, kurkistivat syviin kuoppiin ja kuvittelivat, millaista olisi asua tällaisessa paikassa. "Täällä olisi varmasti hauska leikkiä piilosta!" Pupu huudahti. "Mutta missä piiloutua?" Kettu kysyi. "Täällä ei ole puita tai pensaita!" Nalle mietti. "Ehkä kraattereissa?" "Tai noiden jättimäisten seinien taakse!" Orava ehdotti. He jatkoivat matkaansa, kiitämässä nopeasti yli Merkuriuksen pinnan. He olivat nähneet, kuinka planeetta oli yhtä aikaa polttavan kuuma ja jääkylmä, kuinka sen päivä ja yö kestivät ikuisuuden, ja nyt he olivat tutustuneet sen salaperäisiin kraattereihin ja kivisiin laaksoihin. Merkurius oli todellakin nopein ja erikoisin kaikista planeetoista, joihin he olivat tutustuneet. Se oli kuin avaruuden pikajuoksija, jolla oli tarinoita täynnä oleva, uurteinen pinta. Mutta mitä vielä he löytäisivät tällä nopealla planeetalla? Mitä se voisi kertoa heille itsestään? Seuraavaksi he olivat valmiina jatkamaan matkaansa ja oppimaan lisää tämän pienimmän ja nopeimman planeetan salaisuuksista...

Lopetus

Kiitos, kun lähdit mukaan tähän seikkailuun Merkuriuksen matkassa! Toivottavasti opit paljon ja pidit hauskaa tutustuessasi aurinkokunnan pienimpään planeettaan. Muista, että yläpuolellamme on aina avaruus täynnä ihmeitä odottamassa sinua. Voit kuvitella omia planeettojasi ja seikkailujasi, tai etsiä lisää tietoa! Kerro Sonacastsille, jos sinulla on palautetta tai omia ideoita. Kiitos vielä kerran, ja toivottavasti kuulemme pian taas! Hei hei!

Lisää tarinoita