SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Liekki sydämessä

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kaukana, korkeiden vuorten keskellä, sijaitsi Lohikäärmevuori. Siellä elivät mahtavat lohikäärmeet, jotka taitavasti syöksivät tulta. Koko vuori hehkui lämpöä, ja ilmassa leijui savun makea tuoksu. Jokainen nuori lohikäärme odotti innolla sitä hetkeä, kun heidän oma liekkinsä syttyisi. Lohikäärmevuoren asukkaat olivat ylpeitä tulestaan. Mutta yksi pieni lohikäärme tunsi jotain aivan muuta.

Liekki sydämessä (1/3)

Pieni Pyry-lohikäärme oli erilainen. Hänen suomunsa olivat kauniin siniset, kuin kesätaivas pilvettömänä. Pyry asui Lohikäärmevuoren lämpimässä luolassa muiden kanssa. Hän yritti kovasti oppia tulensyöksyä, aivan kuten kaikki muutkin. Mutta hänen suustaan ei koskaan tullut tulta, ainoastaan pieni, heikko yskähdys. Tämä teki Pyrystä hyvin surullisen ja huolestuneen. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja erilaiseksi. Muiden lohikäärmeiden juhlat ja tulen leiskunta saivat hänet piiloutumaan syvemmälle luolaan. Lohikäärmeiden tuli oli heidän ylpeytensä ja voimansa. Pyry ei voinut jakaa tätä ylpeyttä. Hän oli turhautunut ja jopa hieman nolostunut omasta erilaisuudestaan. Kaikki muut lohikäärmeet tuntuivat niin taitavilta. Hän toivoi salaa olevansa samanlainen kuin he. Eräänä päivänä vuoren vanhin, Viisas Lohikäärme, ilmoitti suuresta lohikäärmejuhlasta. Juhlissa nuoret lohikäärmeet näyttäisivät taitonsa. He syöksisivät tulensa vuoren korkeimmalta huipulta. Pyry tunsi vatsassaan ikävän mahanpurun. Miten hän voisi osallistua, jos hänellä ei ollut tulta? Hän ei halunnut tuottaa pettymystä. Päivien edetessä Pyry harjoitteli yksinään luolansa perällä. Hän puristi silmänsä kiinni ja toivoi parasta. Mutta ei, ei tullut tulta. Vain pieni höyrypilvi leijui hänen nenästään. Hän huokaisi syvään. Pieni lohikäärme oli todella allapäin. "Mitä minä teen?" Pyry mutisi itselleen. Hän päätti paeta painetta hetkeksi. Hän hiipi ulos luolasta ja suuntasi Sammalmetsään. Se oli viileämpi ja kosteampi paikka. Sammalmetsä oli täysin erilainen kuin tulinen vuori. Puut kasvoivat korkeina ja pehmeä sammal peitti maan. Siellä ei ollut tulen tuoksua. Siellä oli turvallinen tunne. Syvällä metsässä Pyry törmäsi vanhaan tulikärpäseen, nimeltään Kipinä. Kipinä istui sammalmättäällä. Hänen siipensä kimaltelivat kauniisti. "Miksi olet niin allapäin, pieni lohikäärme?" Kipinä kysyi ystävällisesti. Pyry selitti murheensa ja tulenpelkonsa. "Miksi sinun pitää pystyä syöksemään tulta?" Kipinä kysyi uteliaana. Hänen äänensä oli lempeä ja rauhoittava.

Liekki sydämessä (2/3)

Kipinä vilautti valoaan. "Tuli ei ole vain kuumuutta," hän selitti viisaasti. "Se on myös sisäistä lämpöä ja rohkeutta. Lohikäärmeillä se sykkii sydämessä." Kipinä päätti näyttää Pyrylle, mitä hän tarkoitti. Hän kutsui Pyryn mukaansa seikkailulle. He lähtivät kulkemaan syvemmälle Sammalmetsään. Metsä oli todella kaunis ja täynnä elämää. Pehmeä vihreä sammal tuntui mukavalta Pyryn tassujen alla. Siellä kasvoi vanhoja, jykeviä puita, joiden oksat ulottuivat korkealle. Pieniä, hehkuvia sieniä pisti esiin kaikkialta. Vesi tippui hiljaa lehdistä, ja ilmassa leijui maan ja puiden tuoksu. Sammalmetsä oli täysin toinen maailma. Yhtäkkiä heidän tiensä tukki pieni, tulvinut joki. Vesi virtasi voimakkaasti. "Ohhoh, nyt on este," Kipinä piippasi. Pyry yritti työntää suurta tukin pätkää veteen. Hän toivoi sen kelluvan toiselle puolelle. Mutta tukki oli raskas ja Pyry ei saanut sitä liikkumaan. "Ei auta," Pyry sanoi. "Mitä me nyt teemme?" Kipinä hymyili. "Etsitään toinen tapa. Ehkä erilainen silta." He kulkivat joen rantaa pitkin. Lopulta he löysivät kivisen polun. Se koostui liukkaista astinkivistä. Kivien ylittäminen vaati hyvää tasapainoa. Se vaati myös tarkkoja hyppyjä. Pyry katsoi virtaavaa vettä ja tunsi pienen pelon. "Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi toinen tapa ylittää tämä?" Kipinä kysyi. "Sinun täytyy luottaa itseesi." Pyry otti syvän henkäyksen. Hän käytti vahvaa häntäänsä tasapainotteluun. Hän hyppäsi varovasti kiveltä kivelle. Hän pääsi lopulta toiselle puolelle. Pyry tunsi pienen ylpeyden kipinän. He saapuivat pimeään luolaan. Siellä kasvoi harvinainen, hehkuva kukka. Kipinä tarvitsi kukkaa sen valon vuoksi. Luolan suulla oli kaiverrettu vanha arvoitus. "Minulla on kaupunkeja, mutta ei taloja. Minulla on vuoria, mutta ei puita. Minulla on vettä, mutta ei kaloja. Mikä minä olen?" Pyry mietti hetken. Hän muisti vanhan kartan. "Se on kartta!" hän huudahti, ja luolan suu aukesi hitaasti. Luolan sisällä oli hyvin pimeää ja kylmää. Pyry tunsi jälleen pientä pelkoa. Mutta sitten hän näki hehkuvan valon. Se oli harvinainen kukka, syvällä luolan perällä. Mitä luulet, miten Pyry löytää kukasta valoa, jos hän pelkää pimeää? Pyry tunsi lämpöä syvällä sisällään. Se ei ollut tulta, vaan hänen kasvavaa luottamustaan. Hän ymmärsi suomalaisen sanan "sisu" merkityksen – se tarkoittaa sitkeyttä ja rohkeutta. Hän poimi kukan hellästi. Hän tajusi, että rohkeus ei ollut vain tulta. Se oli myös pelkojen kohtaamista. Hän hymyili.

Liekki sydämessä (3/3)

Pyry ja Kipinä palasivat Lohikäärmevuorelle. Suuri juhla oli juuri alkamassa. Pyry ei edelleenkään pystynyt syöksemään tulta. Hän tunsi kuitenkin olonsa erilaiseksi kuin ennen. Hän ei ollut enää niin pelokas. Muut nuoret lohikäärmeet esittelivät vuorollaan taitojaan. Ne syöksivät valtavia, jyliseviä liekkejä ilmaan. Pyry katseli niitä ilman pelkoa, jopa pienellä ihailulla. Hän huomasi, kuinka erilaisia kaikki olivat. Sitten koitti Pyryn vuoro. Hän astui eteenpäin. Pyry sulki silmänsä. Hän muisti Kipinän sanat sisäisestä lämmöstä. Hän avasi suunsa, valmiina yrittämään. Mutta mitään ei tullut ulos. Pieni pettymys aalto tuli Pyryn ylitse. Sitten uusi ajatus syttyi hänen mieleensä. Se oli kirkas ja lämmin ajatus. Sen sijaan, että Pyry olisi syössyt tulta, hän alkoi kertoa tarinaa. Se oli vangitseva tarina hänen matkastaan Sammalmetsässä. Hän kertoi hehkuvasta kukasta. Hän kertoi myös pelkojen kohtaamisesta. Hän kertoi rohkeasta tulikärpäsestä, Kipinästä. Kun Pyry puhui, hänen sanansa olivat niin lämpimiä ja selkeitä. Hänen suomunsa alkoivat hehkua pehmeästi. Se ei ollut tulta, vaan lempeää, tasaista valoa. Hänen henkäyksensä ei ollut tulta. Se oli sen sijaan kimaltelevaa, lämmintä usvaa. Vanhemmat lohikäärmeet olivat yllättyneitä. He eivät olleet koskaan nähneet sellaista näyttelyä. Se oli todella ainutlaatuista. Viisas Vanha Lohikäärme astui esiin. "Pyry, sinun sisäinen hehkusi on yhtä vahva kuin tuli," hän sanoi. "Se valaisee toisella tavalla. Sinun valosi on ainutlaatuinen ja kaunis." Pyry ymmärsi. Hänen rohkeutensa ei ollut tulensyöksyssä. Se oli siinä, että hän oli oma itsensä. Hän jakoi oman ainutlaatuisen lahjansa. Hän tunsi syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pyry oli löytänyt oman "tulensa", oman tapansa loistaa. Hän hymyili, todellisen onnellisen lohikäärmeen hymyn.

Lopetus

Pyry-lohikäärmeen siniset suomut hehkuvat edelleen lempeästi Lohikäärmevuorella. Hänen valonsa kertoo tarinaa rohkeudesta. Jokainen voi löytää oman tapansa loistaa. Maailmassa on monia jännittäviä seikkailuja. Ne odottavat löytäjäänsä, ja uusia tarinoita syntyy joka päivä. Ehkä ne tarinat odottavat juuri sinua.

Lisää tarinoita