SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Lenni Lokin suuri kalaseikkailu

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Aurinko nousee ja merituuli tuo mukanaan vastapaistetun kalan herkullisen tuoksun. Kauppatorin yllä kaartelee Lenni Lokki, jolla on pörröinen valkoinen rinta. Lenni on sisukas lokki, mutta hieman kömpelö laskeutuessaan puisille katoille. Muut lokit tappelevat maahan pudonneista ranskanperunoiden murenoista äänekkäästi rääkyen. Lenni kuitenkin katselee merta ja haaveilee jostain paljon suuremmasta seikkailusta. Hän haluaa löytää jotain omaa, joka kimaltaa yhtä kirkkaasti kuin vesi.

Kultainen löytö ja kova ääni

Lenni liihottaa alas kohti kauppatorin mukulakiviä ja hänen pienet jalkansa tepsuttavat maahan. Hän näkee jotakin erikoista heti kalastusveneiden takana sijaitsevan suuren tammisen tynnyrin vieressä. Siinä välkkyy jotakin niin kirkasta, että se saa Lennin siristämään silmiään auringossa. Se on hohtava hopeinen suomu, joka on melkein kämmenen kokoinen ja sileä. Lenni on hämmentynyt, mikä tarkoittaa, että hän on hieman sekaisin ja ihmeissään. Hän ei ole ikinä nähnyt näin suurta ja upeaa suomua tavallisessa kalassa. Lenni poimii suomun varovasti nokkaansa ja tuntee sen viileän ja liukkaan pinnan. Kenelle tämä upea ja arvokas esine oikein voisi kuulua tässä suuressa satamassa? Lenni päättää heti paikalla selvittää suomun omistajan ja auttaa sen takaisin kotiin. Hän huomaa Kalastaja-Kallen, joka seisoo keltaisessa hatussaan suuren puisen myyntipöydän takana. Kalle nauraa kovaäänisesti ja ojentaa asiakkaalle pussillisen tuoreita muikkuja, jotka tuoksuvat suolalta. Lenni hyppelee Kallen luokse ja laskee suomun pöydälle aivan kalojen ja verkkojen viereen. Hän haluaa kysyä, mutta lokkien puhe kuulostaa ihmisen korvaan vain kovalta rääkymiseltä. Kalastaja-Kalle katsoo Lenniä silmät tuikkien ja pyyhkii isoja käsiään harmaaseen ja karkeaan essuunsa. Kalle kysyy nauraen, miksi Lenni tuo hänelle aarteen, vaikka muut lokit etsivät ruokaa. Lenni yrittää selittää eleillään, mutta silloin suuri valkoinen laiva päästää todella kovan torven äänen. Tuo ääni on valtava kumahdus, joka saa koko laiturin ja Lennin pienet varpaat tärisemään. Lenni pelästyy ääntä niin paljon, että hän räpyttää siipiään ja horjahtaa taaksepäin pöydällä. Hänen siipensä osuu suomuun, ja se luiskahtaa suoraan Kallen suureen ja sekavaan kalaverkkoon. Lenni tuntee itsensä hyvin huolestuneeksi, koska hän pelkää kadottaneensa hienon löytönsä verkkojen sekaan. Miten hän voi ikinä löytää suomun tuon valtavan verkkokasan ja kalanhajun keskeltä enää? Lenni kysyy itseltään mielessään, miksi hän ei pitänyt suomua tiukemmin kiinni nokassaan juuri äsken. Se on nyt kadonnut syvälle silmukoiden väliin, ja Kalle alkaa nostaa verkkoa veneeseensä. Lennin on pakko keksiä keino, jolla hän saa suomun takaisin ennen kuin vene lähtee.

Kujien kätketty arvoitus

Lenni Lokki rääkäisee säikähtäneenä ja yrittää tarrata kiinni keltaisesta verkosta, mutta se katoaa kalastusaluksen uumeniin. Lenni tepsuttaa laiturin reunalla edestakaisin ja tuntee itsensä todella kurjaksi, sillä hän hukkasi upean aarteensa. Torin kello kumahtaa kovaa ja Lenni huomaa hämärän varjon aivan vanhojen punaisten varastorakennusten välissä. Hän päättää seurata sitä ja hiipii hiljaa kapeaan kujaan, jossa tuoksuu märkä puu. Lenni on nyt hyvin määrätietoinen, mikä tarkoittaa, että hän on päättänyt onnistua tehtävässään. Varjoista astuu esiin harmaa olento, jolla on pitkät viikset ja pienet, tarkat silmät. Se on Vanha Varastorotta, joka istuu hylätyn puulaatikon päällä ja puhdistaa hitaasti pitkää häntäänsä. Rotta katsoo Lenniä tuimasti ja sanoo narisevalla äänellä, ettei kukaan kulje tästä ilman vastausta. Lenni kysyy varovasti, miten hän voisi päästä takaisin meren rantaan löytääkseen suuren hopeisen suomunsa. Rotta naurahtaa kuivasti ja sanoo, että reitti löytyy vain, jos Lenni osaa ratkaista vaikean arvoituksen. Rotta kysyy Lenniltä, mikä kimaltaa auringossa, mutta ei ole kultaa ja maistuu suolalta meressä. Lenni vastaa heti, että se on varmasti Kalastaja-Kallen keltainen hattu, joka loistaa kirkkaasti torilla. Rotta ravistaa päätään ja sanoo Lennin olevan väärässä, joten matka tyssää nyt tähän kapeaan kujaan. Lenni istuu maahan ja tuntee olonsa turhautuneeksi, koska hän ei millään keksi oikeaa vastausta tähän arvoitukseen. Hän katsoo seinän viertä ja pohtii, miksi arvoitukset täytyy aina tehdä niin vaikeiksi pienelle lokille. Sitten Lenni muistaa meren tuoksun ja sen, miten vesi välkehtii aaltojen päällä joka päivä. Lenni hoksaa jotakin ja kysyy rotalta, miten meri oikein laulaa kertoakseen lokille oikean tien kotiin. Rotta pysähtyy ja katsoo Lenniä yllättyneenä, sillä lokki keksi kysyä jotain todella tärkeää ja viisasta. Rotta selittää, että meri laulaa vain niille, jotka osaavat kuunnella veden hiljaista ja tasaista liplatusta. Lenni sulkee silmänsä ja kuulee kaukaisen äänen, joka johdattaa hänet oikealle laiturille asti hämärästä kujasta. Nyt hän tietää tarkalleen mihin suuntaan mennä, ja hän nyökkää kiitokseksi Vanhalle Varastorotalle poistuessaan varjoista.

Meren suuri palkinto

Lenni Lokki rientää takaisin sataman reunaan ja etsii katseellaan keltaista kalastusvenettä aaltojen keskeltä. Kalastaja-Kalle nostaa parhaillaan painavaa verkkoa ylös, ja se näyttää hyvin raskaalta tänään meren rannassa. Yhtäkkiä hohtava hopeinen suomu irtoaa verkon silmästä ja putoaakin suoraan alas kylmään veteen. Lenni katsoo huolestuneena laiturin reunalta, kun tuo upea aarre uppoaa hitaasti kohti hiekkaista pohjaa. Silloin veden alta nousee kaksi suurta ja märkää silmää, jotka tuijottavat Lenniä hyvin tarkasti. Se on Hulda-hylje, ja hän näyttää hyvin surulliselta siellä suolaisen ja viileän veden keskellä. Hulda syvään ja kertoo Lennille, että hän on juuri hukannut onnea tuovan hopeisen suomunsa. Lenni kysyy Huldalta, miksi tuo kyseinen pieni suomu on hänelle niin kovin tärkeä juuri nyt. Hulda selittää, että se on hänen onnenkalunsa, joka ohjaa hänet aina suurten kalaparvien luokse. Lenni haluaa kovasti auttaa uutta ystäväänsä ja yrittää kurkottaa suomua varovasti keltaisella ja vahvalla nokallaan. Hän on kuitenkin hieman kömpelö, ja hän meinaa horjahtaa suoraan laiturilta alas syvään mereen. Ensimmäisellä kerralla hän yrittää napata suomun vain kurottamalla, mutta hän ei ylety siihen millään. Aalto tönäisee suomua kauemmas laiturista, ja Lenni tuntee itsensä hyvin avuttomaksi ja hieman pelokkaaksi. Hän pelkää upottaa päätään veteen, koska vesi näyttää niin kovin syvältä ja hämärältä tänään. Lenni huomaa kuitenkin, että Hulda on hyvin ketterä, mikä tarkoittaa todella taitavaa ja nopeaa liikkumista. Hän haluaa olla yhtä rohkea kuin hylje ja päättää kokeilla sukeltamista aivan oikeasti kerran. Lenni vetää keuhkonsa täyteen ilmaa ja sukeltaa pää edellä kohti kimaltavaa ja kirkasta vettä. Vesi ympäröi hänet kokonaan, ja hän näkee pienten kuplien nousevan kohti pintaa ja lämmintä aurinkoa. Hän näkee suomun hohtavan alhaalla ja nappaa sen tiukasti nokkaansa juuri ennen meren pohjaa. Lenni nousee pintaan ja ravistelee märkiä höyheniään niin, että vesi roiskuu joka puolelle toria. Hulda-hylje iloisesti ja taputtaa evillään vettä niin, että suuret pisarat lentävät korkealle ilmaan. Lenni ojentaa suomun Huldalle ja tuntee itsensä todella ylpeäksi tästä hienosta ja vaikeasta suorituksesta. Ylpeys tuntuu siltä, kuin hän olisi kasvanut monta senttiä pituutta vain yhdessä pienessä hetkessä. Hulda kiittää häntä ja lupaa opettaa Lennille meren kaikkein parhaan ja salaisimman kalapaikan satamassa. Hän kertoo, että suuren harmaan kiven takana uiskentelee kaloja, joita kukaan muu ei näe. Kauppatorin suuri kello kumahtaa jälleen, ja ääni kaikuu kauniisti yli tyynen ja kirkkaan meren pinnan. Kalastaja-Kallen keltainen hattu loistaa kaukana, kun hän ohjaa venettään kohti uusia ja kaukaisia saaria. Lenni katsoo, kuinka Hulda katoaa aaltojen alle ja jättää jälkeensä vain pienen ja pyöreän vanan. Hän tuntee olevansa valmis uusiin seikkailuihin ja suuntaa katseensa kohti kaukana näkyvää sinistä ulappaa. Lenni nousee siivilleen ja tuntee lämpimän tuulen kantavan häntä korkealle yli kaikkien muiden lokkien.

Lopetus

Lenni laskeutuu korkean, puisen valaisinpylvään nokkaan ja pöyhii hieman kastuneita höyheniään. Hän nauttii hiljaisuudesta, kun torin kauppiaat alkavat pakata tavaroitaan päivän päätteeksi. Ilma tuntuu raikkaalta ja maistuu suolaiselta kielellä juuri niin kuin meri aina maistuu. Lenni on tyytyväinen, sillä hän on tänään uskaltanut sukeltaa syvään veteen. Kaukaa mereltä kuuluu vielä yksi vaimea ja pehmeä loiskahdus, kun Hulda leikkii. Kalastaja-Kallen suuri vene on nyt vain pieni piste kaukana kirkkaalla ulapalla. Aurinko laskee hitaasti ja värjää veden pinnan kauniin vaaleanpunaiseksi ja oranssiksi. Lenni sulkee silmänsä ja kuuntelee, miten aallot lyövät rytmikkäästi rannan kiviin. Hohtava hopeinen suomu on turvassa ystävän luona ja meri kimaltaa hiljaa.

Lisää tarinoita