SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Lätäkköjen salaisuus

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Aivan pienessä kylässä asui suloinen kissa. Hän rakasti lämpimiä päiviä ja aurinkoisia hetkiä. Kissa nukkui mielellään ikkunalaudalla. Siellä oli mukava tuntea auringon lämpö. Mutta eräänä päivänä taivas muuttui. Se muuttui harmaaksi ja raskaaksi. Pian alkoi sataa. Tämä sade muutti kaiken tutun. Kissa tunsi pienen, kylmän jännityksen. Se alkoi hänen sydämessään. Mitä sateen päivistä tulisi?

Lätäkköjen salaisuus (1/3)

Kisu-niminen kissa asui kauniissa punaisessa mökissä. Mökin ympärillä kasvoi korkeita kuusia. Kisu rakasti paistatella päivää ikkunalaudalla. Hän kehräsi tyytyväisenä auringon lämpöön. Kesät olivat hänen lempiaikaansa. Kisu juoksi päivittäin pihalla. Hän jahtasi perhosia ja leikki pienten puunlehtien kanssa. Hän etsi myös meheviä heinäsirkkoja. Kisu nautti tuulen tuoksusta. Tuuli toi metsästä tuoreiden sammalten tuoksun. Ilma oli usein täynnä linnunlaulua. Silloin Kisu tunsi itsensä onnelliseksi. Hän rakasti kokea maailmaa. Mutta sitten taivas tummui. Harmaat pilvet peittivät auringon kokonaan. Ensin tippui muutama pisara. Ne leijailivat hiljaa maahan. Sitten alkoi sataa oikein kunnolla. Sade ropisi mökin peltikattoon. Se kuulosti suurelta rummulta. Kisu ei pitänyt sadepäivistä ollenkaan. Hän pelkäsi veden märkää tunnetta. Hän ei myöskään pitänyt kylmästä vedestä. Sade tuntui niin erilaiselta kuin lämmin aurinko. Kisu vetäytyi heti sohvan alle. Siellä hän tunsi olonsa turvallisemmaksi. Hän katsoi ulos ikkunasta. Maailma näytti sateessa synkältä. Kaikki värit tuntuivat haaleilta. Piha oli märkänä ja sumuisena. Vesipisarat juoksivat ikkunalasia pitkin. Ne saivat ulkomaailman näyttämään särkyneeltä. Päivä toisensa jälkeen satoi. Mökin edessä oleva pihapolku katosi. Sen tilalla oli leveä, mutainen puro. Pieniä lätäköitä ilmestyi kaikkialle. Ne olivat mustia ja syviä. Ne näyttivät uhkaavilta Kisun silmissä. Kisu tuijotti ulos surullisena. Hän tunsi itsensä todella pettyneeksi. Hän ei voinut juosta vapaana ulkona. Leikkimahdollisuudet olivat kadonneet sateen mukana. Kisu huokaisi syvään. Hän ikävöi aurinkoa ja kuivaa maata. Hän halusi takaisin omille leikkipaikoilleen. Hän halusi haistella kukkapenkin ruusuja. Erityisesti yksi asia harmitti Kisua. Hän ei voinut kävellä mökin takana. Siellä kasvoi pensas, josta hän piti kovasti. Pensas tuoksui sateen jälkeen voimakkaalta. Sen tuoksu oli miedon makea. Sen tuoksu sekoittui metsän märkään maahan. Kisu oli utelias sen hajun suhteen. Mutta hän ei voinut mennä sinne. Pelko sadevedestä esti häntä. Jokainen sadekuuro sai hänet piiloutumaan. Hän odotti hiljaa, että sade loppuisi. Hän toivoi sitä koko sydämestään. Kisu mietti, loppuisiko sade koskaan. Hän tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi. Kaikki oli vain märkää ja kylmää. Sisällä mökissä oli hämärää. Ilmassa oli vanhan puun ja pölyn tuoksu. Ne tuntuivat raskaammilta nyt. Hän katseli ulos ikkunasta. Puutarhan keskellä oli suuri kivi. Se oli Kisun lempipaikka auringossa. Nyt se oli märkänä ja liukkaana. Kisu tunsi pienen värähdyksen. Se oli sekoitus surua ja ikävää. Hän halusi ulos niin kovasti. Hän halusi leikkiä ja tutkia. Mutta sateen ääni oli liian kova. Vesi näytti liian kylmältä ja märältä. Kisu kääntyi pois ikkunasta. Hän käpertyi tiukemmin kerälle. Hän sulki silmänsä tiukasti. Hän toivoi näkevänsä unia auringosta. Kenties unet toisivat lohtua. Ehkä ne toisivat lämpöä hänen oloonsa.

Lätäkköjen salaisuus (2/3)

Kisu kuuli pienen äänen. Se tuli jostain ulkoa päin. Se oli pehmeää rapinaa. Se kuului aivan ulko-oven edestä. Kisu nosti päätään varovasti. Hän kurkisti raollaan olevasta verhosta. Siellä hän näki pienen oravan. Orava juoksi nopeasti pitkin pihamaata. Se ei näyttänyt välittävän sateesta lainkaan. Orava oli nimeltään Pipa. Pipa loikki lätäköiden yli. Se teki sen iloisen kevyesti. Pipa heilutti häntäänsä. Sen turkki oli jo märkänä. Mutta Pipa ei antanut sen haitata. Kisu oli hieman kade. Hän halusi olla yhtä rohkea. Pipa näytti nauttivan sateesta. Kisu ei ymmärtänyt, miten. Hän mietti Pipa-oravan salaisuutta. Kisu jatkoi Pipan katselua. Pipa pysähtyi suuren lätäkön eteen. Se oli niin syvä, että se näytti peililtä. Pipa kumartui ja kosketti vettä. Se teki sen uteliaana. Sitten Pipa hyppäsi lätäkköön. Se loiskautti vettä korkealle ilmaan. Kisu oli hieman yllättynyt. Orava ei edes vilustunut. Pipa pyöri vedessä hetken. Se näytti tanssivan siinä. Kisu oli *dubious*. Tämä tarkoittaa, että hän epäili asiaa. Hän ei uskonut, että se voisi olla hauskaa. "Miten tuo voi olla kivaa?" Kisu mietti. Pipa huomasi Kisun ikkunassa. Se virnisti leveästi. "Miksi et tule ulos, Kisu?" Pipa kysyi pirteästi. "Eikö sade olekin ihanaa?" Kisu pudisti päätään. Hän ei voinut vastata oravalle. Hän ei osannut kertoa pelostaan. "Mutta miten sinä voit nauttia siitä?" Kisu ajatteli. "Eikö vesi ole kylmää ja märkää? Eikö se kastele turkkisi?" Pipa näytti ymmärtävän Kisun. "Lätäköt ovat kuin pieniä lampia", Pipa sanoi. "Ne ovat täynnä seikkailuja. Ja turkki kuivuu auringossa, kun se taas tulee esiin. Mutta nyt on aika nauttia!" Kisu tuijotti lätäköitä. Ne heijastivat taivaan harmaan sinistä. Lehdet niiden ympärillä olivat kirkkaanvihreitä. Ne näyttivät jopa kauniilta. Pipa alkoi loikkia toiseen lätäkköön. Se teki sen kevyin hypyin. Kisu tunsi pienen kaiun. Se oli hänen omassa sydämessään. Entä jos Pipa oli oikeassa? Mitä hän menettäisi? Kisu hiipi ulko-ovelle. Hän avasi oven raollaan. Sieltä tuoksui märkä maa. Se tuoksui myös raikkaalta sateelta. Hän työnsi etutassunsa ulos. Pieni pisara osui siihen. Kisu veti tassun nopeasti takaisin. Se oli kylmä ja märkä. Hän vavahti pienen hetken. Se tuntui todella ikävältä. "Ei, ei, tämä ei ole minua varten", hän ajatteli. Kisu oli valmiina luovuttamaan. Mutta sitten hän näki Pipan. Pipa oli jo kaukana. Se tanssi ympäri suurinta lätäkköä. Se pyöri ja loikki iloisesti. Pipa näytti niin vapaalta. "Mitä Kisu voisi tehdä seuraavaksi?" Hän ei halunnut antaa periksi. Mutta pelko oli todella vahva. Hän muisti Pipa-oravan hymyn. Hän muisti sen iloisen loiskahduksen. Kisu mietti, voisiko hän muuttaa mieltään. Voisiko hän edes yrittää uudelleen? Miltä tuntuisi olla vapaa? Hän tunsi pienen toivon pilkahduksen. Hän halusi tuntea sen ilon. Hän halusi päästä nauttimaan. Ehkä se ei ollut niin pahaa. Ehkä hän voisi yrittää. Hän tunsi pienen rohkeuden tunteen. Se alkoi hiipiä hänen sisällään. Hän katseli Pipa-oravaa tarkkaan. Pipa näytti onnelliselta. Se näytti todella onnelliselta.

Lätäkköjen salaisuus (3/3)

Kisu otti syvään henkeä. Hän katsoi jälleen ulko-ovelle. Pipa oli edelleen siellä. Se tanssi edelleen lätäköissä. "Vain pieni loiskahdus", Kisu muisti Pipan sanat. Hän päätti yrittää. Kisu asteli varovasti. Hän asteli ulos ovelta. Ensimmäinen tassu oli edelleen arka. Se etsi kuivaa paikkaa. Sitten hän muisti Pipan. Hän näki Pipan hypyt. Hän muisti sen iloisen pyörähdyksen. Kisu sulki silmänsä hetkeksi. Hän kuvitteli itsensä tanssimaan. Hän kuvitteli itsensä iloiseksi. Hän avasi silmänsä uudelleen. Kisu teki päätöksen. Hän päätti olla rohkea. Hän asetti etutassunsa pieneen lätäkköön. Se oli mökin edustalla. Se oli hyvin matala. Vesi oli viileää. Se ei ollutkaan jäätävää. Se tuntui jopa raikkaalta. Kisu liikutti tassuaan. Se teki pienen loiskahduksen. Vesi roiskui hieman. Kisu oli yllättynyt. Se ei ollutkaan pahaa. Se oli itse asiassa hauskaa. Hän astui toisella tassullaan. Se teki isomman loiskahduksen. Vesi lensi korkeammalle. Kisu kehräsi hiljaa. Se oli uusi tunne. Se oli jännittävä tunne. Kisu alkoi liikkua. Hän asteli lätäköstä toiseen. Ensin hitaasti, sitten nopeammin. Hän tassutteli varovasti. Sitten hän alkoi leikkiä. Hän iski tassullaan vettä. Vesi lensi joka suuntaan. Hän kokeili hyppiä. Pieniä hyppyjä lätäköihin. Vesi roiskui joka puolelle. Kisu tunsi iloa. Hän naurahti ääneen. Se oli iloinen nauru. Hän oli unohtanut pelkonsa. Sade ei tuntunutkaan kylmältä. Se ei tuntunutkaan märältä. Se tuntui vain hauskalta. Hänen turkkinsa oli märkä. Se oli täynnä vesipisaroita. Mutta Kisu ei välittänyt. Hän oli liian iloinen. Hän tanssi lätäköissä. Se oli hänen oma sadetanssinsa. Mitä sinä tekisit, jos pelkäisit jotain, mutta haluaisit kovasti kokeilla? Kisu oli päättänyt yrittää. Ja nyt hän nautti siitä. Hän näki Pipan katselevan. Pipa hymyili iloisena. Pipa hyppäsi Kisun luokse. Ne alkoivat tanssia yhdessä. Ne loiskuttivat vettä. Se oli hauskaa puuhaa. Yhtäkkiä aurinko kurkisti pilvien välistä. Se paistoi suoraan lätäköihin. Lätäköt alkoivat kimallella. Ne näyttivät tuhansilta timanteilta. Ne olivat kirkkaita ja säihkyviä. Kisun turkki kiilsi. Se heijasti auringon valoa. Kisu tunsi itsensä ylpeäksi. Hän oli voittanut pelkonsa. Hän oli löytänyt uuden ilon. Hän oli oppinut jotain tärkeää. Sade ei ollutkaan vain märkää. Se oli myös täynnä hauskuutta. Se oli täynnä seikkailuja. Kisu ja Pipa jatkoivat tanssia. Ne tanssivat auringonpaisteessa. Ne tanssivat vesilätäköissä. Kisun sydän oli täynnä iloa. Se oli lämmin ja kevyt. Hän tiesi nyt, että jokaisessa sateessa. Siinä voi olla piilossa iloa. Se täytyi vain löytää. Kisu tunsi itsensä vapaaksi. Hän oli vapaa leikkimään. Hän oli vapaa nauttimaan. Hän oli vapaa olemaan onnellinen. Kisu ja Pipa loikkivat vielä hetken. Ne nauttivat yhteisestä ilosta. Ne olivat löytäneet sateen salaisuuden. Se oli hauska salaisuus. Kisu ei enää pelännyt sadetta. Hän jopa odotti sitä. Hän odotti seuraavaa sadetanssia. Hän oli oppinut tanssimaan sateessa. Hän oli oppinut tanssimaan lätäköissä. Se oli uusi ja ihana taito. Se oli Kisun oma salaisuus. Hän jakoi sen Pipan kanssa. He olivat ystäviä. He olivat ystäviä sateessa. He olivat ystäviä auringossa. Se oli todella hienoa. Kisu tunsi olonsa onnelliseksi. Hän oli löytänyt ilon. Hän oli löytänyt ilon sateesta. Se oli paras löytö ikinä. Hän oli tehnyt sen itse. Hän oli ollut rohkea. Hän oli ollut urhea. Se oli hyvä tunne. Hän tunsi itsensä vahvaksi. Hän tunsi itsensä iloiseksi. Hän tiesi, että elämässä. Siellä on paljon iloa. Sitä täytyy vain etsiä. Ja uskaltaa kokeilla. Se oli hienoa Kisulle. Hän oli tehnyt sen itse. Hän oli ylittänyt itsensä. Hän oli oppinut paljon. Hän oli oppinut uutta. Hän oli oppinut tanssimaan. Hän oli oppinut iloitsemaan. Se oli hieno päivä.

Lopetus

Kisun punaisen mökin pihalla kimaltelevat lätäköt. Ne heijastavat taivaan kirkkaita värejä. Niissä voi nähdä pienten oravien iloisia tansseja. Niissä voi nähdä myös uteliaan kissan leikkiä. Ja siellä, missä vesi roiskuu, siellä on aina tilaa uusille tarinoille. Kenties niissä lätäköissä on vielä monta piilossa olevaa salaisuutta. Ne odottavat löytäjäänsä.

Lisää tarinoita