SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Kun koko kaupunki pimeni

10 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kuvittelepa, että on ilta ja kaikki valot sammuvat yhtäkkiä. Koko kaupunki pimenee! Miksi näin tapahtuu? Ja mitä silloin oikein tehdään? Tänään kuulemme Lumon ja hänen ystäviensä seikkailun Maapallon tunnin aikaan. Se on erityinen hetki, jolloin sammutamme valot osoittaaksemme, että välitämme planeetastamme. Tule mukaan selvittämään, mitä kaikkea jännittävää pimeydessä voi löytää ja miten me kaikki voimme olla sankareita Maapallolle!

Missä valot viipyvät?

Ja niin koitti ilta. Aurinko oli juuri laskenut mailleen ja valot olivat vielä sytytettyinä jokaisessa talossa, jokaisessa kadun varren lyhdyssä. Lumo istui kotonaan, ikkunan ääressä, katsoen ulos. Hänen pehmokaniini Nupu oli tiukasti kainalossa. Yhtäkkiä, kaikki pimeni! Kaupungin valot sammuivat yksi toisensa jälkeen, kuin joku olisi puhaltanut kynttilät sammuksiin. Ensin Lumo hätkähti. Mitä tapahtui? Missä kaikki valot olivat? Hän kuuli myös pienen huokauksen Nupulta. Se ei ollut pelokas huokaus, vaan pikemminkin utelias. "Nupu," Lumo kuiskasi, "katso! Tähtiä näkyy enemmän kuin koskaan!" Totta! Kun kaupungin omat kirkkaat valot olivat poissa, taivaalla tuikki tuhansia ja tuhansia pieniä valopisteitä, jotka olivat aiemmin piilossa. Ne näyttivät tanssivan ja vilkkuvan Lumolle. Juuri silloin kuului koputus oveen. Se oli Lumon ystävä, pieni ja pirteä orava nimeltään Pörri, ja hänen mukanaan oli viisas vanha pöllö nimeltään Huuhka. He olivat tulleet juuri oikeaan aikaan, valojen kadottua! Pörri vilkutti innoissaan hännällään.

Pieniä tekoja suurelle Maalle

Lumo katsoi pöllöä ja oravaa suurilla silmillä. "Valot ovat kadonneet! Miksi? Onko kaikki rikki?" Pörri hyppeli olalta olalle ja visersi: "Ei, ei rikki! Tänään on jotain aivan erityistä!" Vanha Huuhka nyökkäsi hitaasti. "Aivan oikein, pieni Lumo. Tänään on nimittäin Maapallon hetki, eli Earth Hour. Se on sellainen aika, jolloin moni ihminen ympäri maailmaa sammuttaa valonsa tunnin ajaksi." "Se on meidän kaikkien tapa näyttää, että välitämme rakkaasta kotiplaneetastamme." Lumo mietti hetken. "Välitetäänkö? Miksi?" Huuhka istahti Luman olkapäälle ja katsoi tähtitaivasta, joka näkyi nyt paljon kirkkaammin ikkunasta. "Meidän Maa-planeettamme on aivan ihmeellinen paikka. Siellä on korkeita vuoria ja syviä meriä, sateenkaaren värisiä kukkia ja monenlaisia eläimiä, kuten sinäkin, Lumo. Mutta Maa tarvitsee meidän apuamme." "Apua?" Lumo kysyi. "Mitä apua?" "Me ihmiset käytämme paljon energiaa", Huuhka selitti kärsivällisesti. "Valoja palaa, telkkareita katsotaan, autot ajavat. Ja kaikki tämä kuluttaa meidän Maamme voimavaroja. Se voi tehdä Maan olon vähän kipeäksi, jos emme ole varovaisia." "Kun me sammutamme valot vaikka vain tunniksi, se on kuin antaisimme Maalle pienen levon. Se on pienen pieni teko, mutta se kertoo Maalle, että me välitämme siitä." Pörri pyörähti Luman pään päällä. "Ja tiedätkö, Lumo, se ei ole vain valojen sammuttamista! On monia muitakin pieniä juttuja, joilla voi auttaa!" "Niinkö?" Lumo virkistyi. "Kertokaa!" Huuhka hymyili viisaasti. "Kyllä vain. Ajattelepa vaikka, kun peset hampaita. Juokseeko vesi hanasta koko ajan?" Lumo mietti. "Joskus..." "Entä jos sulkisit hanan sillä aikaa, kun harjaat hampaitasi?" Pörri kysyi. "Se olisi yksi pisara säästettyä vettä, ja monet pisarat tekevät ison joen!" "Niin! Ja kun lähdet huoneesta, muistatko sammuttaa valon?" Huuhka jatkoi. "Silloin sähkö lepää, eikä turhaan kulu energiaa. Se on kuin antaisi valolle pienen torkun." Lumo kikatti. "Valo torkkuu!" "Aivan!" Pörri hihkaisi. "Tai entäpä roskat? Onko sinun kodissasi erilaisia astioita paperille ja muoville?" "On!" Lumo vastasi ylpeänä. "Äiti sanoo, että roskat lajitellaan!" "Juuri niin!" Huuhka sanoi. "Se on erittäin tärkeää. Kun roskat lajitellaan, niistä voidaan tehdä uusia asioita, eikä kaikkea tarvitse ottaa uudestaan Maasta. Se on kuin antaisi vanhoille asioille uuden elämän." "Ja entäpä ne lelut, jotka eivät enää kiinnosta? Ne voi antaa eteenpäin, jotta joku toinen lapsi saa niistä iloa!" "Ja kun syöt ruokaa", Pörri jatkoi, "syöthän kaiken, etkä heitä hyvää ruokaa pois? Ruoan tekemiseen on käytetty paljon Maan antimia, ja on tärkeää kunnioittaa sitä työtä." "Tai kun menette kauppaan", Huuhka lisäsi, "voisitteko kävellä tai pyöräillä, jos matka ei ole liian pitkä? Auto kuluttaa bensaa, mutta jalat ja polkupyörä kuluttavat vain sinun omaa energiaasi, ja se on hyvää liikuntaa!" Lumo kuunteli tarkkaavaisesti. Hän ei ollut koskaan ajatellut näitä asioita tällä tavalla. "Eli kaikki nämä pienet jutut auttavat Maata?" "Aivan!" Pörri sanoi. "Kuvittelepa, että jokainen lapsi ja aikuinen tekisi yhden pienen hyvän teon joka päivä Maan hyväksi. Kuinka paljon apua se olisikaan!" Huuhka taputti Lumoa siivellään. "Jokainen pieni teko on suuri askel. Se on kuin pieni, kirkas tähti, joka loistaa pimeässä. Kun monta pientä tähteä loistaa yhdessä, ne tekevät valtavan, kauniin tähtimeren." "Ja sinä, Lumo, voit olla yksi niistä tähdistä." Lumon sydämessä tuntui lämpimältä. Hän katsoi ulos pimeään kaupunkiin, jossa vain tähdet ja kuu nyt loistivat. Hän alkoi miettiä, mitä kaikkea hän itse voisi tehdä huomenna. Ehkä hän voisi muistaa sammuttaa valot kylpyhuoneesta, tai lajitella piirustuspaperinsa. Hän hymyili. Yhden tunnin pimeys oli opettanut hänelle paljon.

Yhdessä parempi huominen

Niinpä, se yksi tunnin pimeys oli todellakin opettanut paljon. Se oli kuin pieni taika, joka sai kaikki ajattelemaan isompia asioita – meidän yhteistä kotiamme, maapalloa. Mutta tiedättekö, pimeyden jälkeen tuli taas valoisa aamu. Ja vaikka valot olivat taas päällä, se tärkeä opetus jäi sydämiin. Se oli kuin pieni salaisuus, joka jaettiin satojen ja tuhansien ja miljoonien ihmisten kesken ympäri maailmaa. Ihan kaikki ne, jotka olivat osallistuneet Earth Houriin, hekin olivat miettineet samaa: miten me voimme auttaa planeettaamme? Se oli valtavan iso tiimi, joka toimi yhdessä! Maapallon suojeleminen tarkoittaa sitä, että pidämme huolta kaikesta, mikä tekee planeetastamme niin kauniin ja elävän. Se tarkoittaa sitä, että varmistamme, että meillä on puhdasta ilmaa hengittää syvään, kirkasta vettä juoda suoraan hanasta ja että metsissä kasvaa paljon vihreitä puita, joissa pörröiset oravat voivat kiipeillä oksilla ja laululinnut rakentaa pieniä pesiään. Se tarkoittaa sitä, että autamme pitämään meret puhtaina, jotta värikkäät kalat ja leikkisät delfiinit voivat uida ilman huolia ja jotta ne herkät korallit pysyvät terveinä. Ja arvatkaa mitä? Ei tarvitse olla mikään super-sankari, jolla on viitta ja erikoisvoimia, jotta voi auttaa! Jokainen meistä, jopa pienimmät meistä, voi tehdä oman osansa. Ne pienet teot, joita eilen pimeässä mietittiin, ne ovat juuri niitä tärkeimpiä. Mitä ne sitten voisivat olla? Kuunnellaanpa tarkkaan! Ensinnäkin, sähkön säästäminen. Kun poistut huoneesta, muistatko sammuttaa valot? Tai kun et katso televisiota tai et pelaa tabletilla, voitko pyytää aikuista sammuttamaan ne? Jokainen sammutettu valo tai laite säästää energiaa, ja se on kuin antaisi maapallolle pienen halauksen. Sähkön tuottamiseen kuluu usein paljon luonnonvaroja, ja siksi sen säästäminen auttaa pitämään ilman puhtaampana. Toiseksi, veden säästäminen. Kun peset hampaita, pidätkö hanan kiinni sillä aikaa? Ja kun käyt suihkussa, yritätkö suihkuttaa vähän nopeammin? Meillä on onni saada puhdasta vettä niin helposti, mutta kaikilla maapallolla ei ole. Vesi on kallisarvoista, ja sitä tarvitaan kaikkialla – juomiseen, kasvien kasvattamiseen, eläinten elämään ja sademetsien vehreyteen. Kolmanneksi, kierrättäminen ja uusiokäyttö! Tiedättekö, kun heitätte roskiin jotain, se ei vain katoa! Se menee usein suureen kasaan, jota kutsutaan kaatopaikaksi. Mutta jos lajittelette roskanne – paperit omaan laatikkoon, muovit omaansa ja biojätteet erikseen – ne voidaan muuttaa uusiksi asioiksi! Vanhoista sanomalehdistä tulee uusia kirjoja, ja vanhoista muovipulloista saattaa syntyä vaikkapa uusi pullo tai jopa lelu! Se on kuin taikatemppu, jossa roskasta tulee aarre! Ja entä jos vanha paita onkin kiva mekkokangas nukelle? Tai tyhjä maitopurkki kääntyykin kynäpurkiksi, johon voi kerätä kaikki värikkäät kynät? Vain mielikuvitus on rajana, kun mietit, miten tavaroita voi käyttää uudelleen! Neljänneksi, liikkuminen luontoystävällisesti. Joskus on ihanaa kävellä tai pyöräillä kouluun tai kaverin luokse, eikö vain? Se ei kuluta bensaa, se antaa sinulle raitista ilmaa ja se tekee olosi virkeäksi. Autoja tarvitaan toki pitkille matkoille, mutta lyhyet matkat jalkaisin tai pyörällä ovat kuin hymy luonnolle – ja ne ovat hauskaa liikuntaa! Viidenneksi, luonnosta huolehtiminen. Kun olet metsässä tai puistossa, muistatko, ettei roskia heitetä maahan? Että kukkia ei tallata ja puita ei revitä? Me kaikki voimme olla luonnon vartijoita ja varmistaa, että sen kauneus säilyy ja että eläimillä on turvallinen koti. Voimme istuttaa siemeniä, kastella taimia ja ihastella pörriäisiä, jotka lentävät kukan luota toiselle, auttaen uusia kukkia syntymään. Ajattele! Kun sinä säästät vettä, ja minä sammutan valot, ja joku toinen lajittelee roskansa – ja kun miljoonat ihmiset ympäri maailmaa tekevät samoja asioita – silloin tapahtuu jotain todella suurta! Jokainen pieni teko, kuin pieni pisara valtavassa meressä, yhdessä luo jotain uskomatonta. Se luo paremman huomisen meille kaikille. Se ei ole vain yksi tunti pimeyttä. Se on muistutus siitä, että voimme joka päivä tehdä hyviä asioita maapallomme hyväksi. Ja kun teemme ne yhdessä, meidän pienet tekomme kasvavat suuriksi ja vahvoiksi, kuin mahtava puu, jonka juuret pitävät maata lujasti kiinni ja jonka oksat tavoittelevat taivasta. Me voimme olla Maapallon ystäviä. Me voimme olla sen suojelijoita. Ja tiedättekö mitä? Se on maailman paras tehtävä! Jokainen päivä on uusi mahdollisuus näyttää, kuinka paljon välitämme.

Lopetus

Kiitos kun olit mukana tässä jännittävässä seikkailussa! Toivottavasti nautit siitä, kun koko kaupunki pimeni ja opimme yhdessä uusia asioita. Ehkä sinäkin voit joskus keksiä oman tarinasi siitä, mitä ihania asioita pimeys voi tuoda tullessaan? Jos sinulla on ajatuksia tai palautetta tästä ohjelmasta, kerrothan ihmeessä Sonacastille. Toivottavasti kuulemme pian uudelleen, täynnä uusia tarinoita ja ihmeitä!

Lisää tarinoita