SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Kultainen skarabee ja hiekan salaisuus

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Tervetuloa muinaiseen Egyptiin, missä kultainen aurinko lämmittää hiekkaa Niili-joen kimaltelevilla rannoilla. Tapaamme pienen ja uteliaan Amun-pojan, joka kulkee hiekkaisilla poluilla uskollisen Sasu-aasinsa kanssa. Amun tarkkailee maailmaa viisailla silmillään, kun taas Sasu heilauttaa pitkiä korviaan kuumassa tuulessa. Kaukana horisontissa kohoavat suuret pyramidit, jotka kätkevät sisäänsä monia jännittäviä ja muinaisia salaisuuksia. Astu nyt mukaan Amunin ja Sasun matkaan aavikon paahtavaan syleilyyn.

Kultainen löytö hiekassa

Aurinko paistaa korkealta taivaalta ja kuuma aavikkotuuli puhaltaa pehmeästi Amunin kasvoille. Hän kävelee verkkaiseen tahtiin hiekkaisella polulla pitäen kiinni Sasun kuluneista suitsista. Sasu-aasi hörähtää ja heilauttaa pitkiä korviaan karkottaakseen itsepäiset kärpäset pois silmiltään. Polun vieressä hiekka kimaltelee niin kirkkaasti, että se saa Amunin siristämään silmiään. Yhtäkkiä jokin aivan erityinen välähdys hiekan seassa saa pojan pysähtymään niille sijoilleen. Amun kumartuu lähemmäs ja näkee pienen, sinisen ja kultaisen esineen kurkistavan hiekkadyynin reunalta. Hän ojentaa kätensä ja pyyhkii varovasti pois ohuen kerroksen hienoa, lämmintä hiekkaa. Hänen sormensa osuvat johonkin viileään ja kovaan, mikä tuntuu jännittävältä kuuman päivän keskellä. Kämmenellä lepää nyt kaunis, kirkkaan sininen skarabee-amuletti, joka on koristeltu hienoilla kultaisilla viivoilla. Amun nostaa esineen aurinkoa vasten ja katsoo, miten sininen lasuurikivi loistaa kirkkaana. Hän selittää Sasulle, että tämä esine on amuletti, eli onnea tuova koru. Amuletti on kuin pieni turva, jonka uskottiin suojelevan kantajaansa kaikilta pahoilta asioilta. Amun tuntee rinnassaan suurta ylpeyttä siitä, että juuri hän löysi tämän aarteen. Miten ihmeessä näin hieno ja arvokas esine oli päätynyt tänne tavallisen polun varteen? Amun pohtii, onko joku tärkeä matkalainen ehkä pudottanut sen kiirehtiessään kohti Kuninkaiden laaksoa. Sasu nuuhkaisee pojan kättä ja pärskäyttää ilmaa, aivan kuin sekin ymmärtäisi löydön arvon. Amun sulkee sormensa tiukasti amuletin ympärille ja tuntee sen sileän pinnan kämmentään vasten. Hän tietää, että tämän löydön myötä tavallinen päivä on muuttunut suureksi seikkailuksi. Poika suoristaa selkänsä ja katsoo eteenpäin, missä hiekkadyynit kohoavat korkeina ja salaperäisinä. Amun miettii, mitä kaikkia muita salaisuuksia tämä kuuma ja loputon aavikko mahtaakaan kätkeä. Hän puristaa amuletin lujasti nyrkkiinsä ja päättää pitää siitä hyvää huolta matkan aikana. Sasu-aasi kopsauttaa kavioitaan maahan ja muistuttaa Amunia siitä, että matkan on jatkuttava. He jatkavat kulkuaan, mutta nyt Amunin askeleet ovat kevyemmät ja hänen mielensä on täynnä intoa. Pieni poika ja hänen itsepäinen aasiystävänsä vaeltavat eteenpäin hiekan pöllytessä heidän jaloissaan. Taivaalla kaartelee suuri haukka, joka tarkkailee kulkijoita ylhäältä päin siivet levällään. Amun vilkuaa välillä kämmenelleen varmistaakseen, että sininen amuletti on varmasti yhä tallessa ja tallessa se on. Hän miettii, kertoisiko hän löydöstään heti Meryt-siskolle vai säästäisikö hän tiedon myöhemmäksi. Meryt osaisi varmasti kertoa amuletin kylkeen kaiverrettujen pienten merkkien salaisen ja muinaisen merkityksen. Amun kuitenkin nauttii vielä hetken siitä tunteesta, että hänellä on oma pieni salaisuus. Aavikon tuuli kantaa mukanaan kaukaisten mausteiden tuoksua ja Niilin veden raikasta kosteutta. Jokainen askel tuntuu nyt tärkeältä, kun hän kantaa mukanaan palasta Egyptin kultaista historiaa.

Hiekkamyrsky ja kiven arvoitus

Taivas alkaa yllättäen muuttaa väriään kirkkaasta kullasta harmaaksi ja pahaenteiseksi. Amun pysähtyy ja katsahtaa ylös, missä suuret pilvet nousevat kuin valtavat hiekkavuoret taivaanrannasta. Kuuma aavikkotuuli ei ole enää pehmeä ja lempeä, vaan se alkaa puhaltaa voimakkaammin. Tuuli kantaa mukanaan hienoa hiekkaa, joka pistelee pojan iholla kuin tuhannet pienet neulat. Amun puristaa sinistä amulettia tiukemmin nyrkissään ja tuntee sen kovan pinnan sormiaan vasten. Sasu-aasi alkaa hirnua levottomasti ja laskee pitkät korvansa taaksepäin vasten harmaata kaulaansa. Sasu aistii vaaran jo kauan ennen kuin ensimmäinen suuri hiekkapuuska iskee heihin. Hiekka alkaa pyöriä ilmassa niin tiheänä, että Amun tuskin näkee omaa kättään edessään. Hänen täytyy löytää heille molemmille turvallinen paikka, ennen kuin myrsky peittää kaiken alleen. Amun muistaa nähneensä läheisessä kallionseinämässä pienen aukon, joka voisi toimia hyvänä suojana. Hän taluttaa Sasua perässään, vaikka tuuli yrittää työntää heitä taaksepäin joka askeleella. Poika tuntee pelkoa rinnassaan, sillä hiekkamyrsky on voimakas ja tekee hengittämisestäkin vaikeaa. He saapuvat vihdoin kallion juurelle, missä karkea hiekkakivi tarjoaa hieman suojaa kaikkein kovimmilta tuulenpuuskilta. Amun löytää etsimänsä luolan suun, mutta huomaa heti suuren ja vaikean ongelman. Valtava, pyöreä ja harmaa kivi on vierinyt aivan luolan sisäänkäynnin eteen tukkeeksi. Luola näyttää sisältä hämärältä ja viileältä, mutta aukko on aivan liian kapea Sasulle. Poika tietää, että hänen täytyy saada kivi liikkumaan, jotta he pääsevät suojaan. Amun asettaa kämmenensä karheaa kiveä vasten ja alkaa työntää sitä kaikilla pienillä voimillaan. Hänen jalkansa luistavat hiekassa ja hän ähisee, mutta painava kivi ei hievahda paikoiltaan. Amun tuntee suurta turhautumista, koska hän haluaisi olla vahva kuin aavikon soturit. Hän miettii kuumeisesti, miksi kivi on niin itsepäinen eikä suostu liikkumaan vaikka hän yrittää. Sasu katsoo poikaa suurilla, tummilla silmillään ja tökkää turvallaan pojan olkapäätä aivan hiljaa. Amun pyyhkii hiekkaa silmistään ja huomaa maassa pitkän, kuivuneen ja vankan palmunoksan. Hän muistaa nähneensä Meryt-siskon käyttävän samanlaista keinoa, kun he siirsivät painavia ruukkuja kotona. Amun päättää kokeilla käyttää oksaa vipuvartena, joka on työkalu voiman lisäämiseen. Hän työntää oksan pään tiukasti kiven alle ja asettaa toisen pään rintaansa vasten. Poika painaa koko painollaan ja tuntee, miten oksa alkaa taipua hieman jännityksen alla. Yhtäkkiä kivi narahtaa ja alkaa hitaasti pyörähtää sivuun aivan kuten hän toivoi. Amun tuntee suurta ylpeyttä ja huokaisee helpotuksesta nähdessään luolan suun avautuvan heille. Hän taluttaa nopeasti Sasun sisään viileään luolaan juuri kun suuri hiekkapilvi pyyhkäisee ohi. Luolan sisällä ilma on tyyntä ja se tuoksuu vanhalta pölyltä sekä kuivalta kiveltä. Amun istuu alas hiekkaiselle lattialle ja silittää Sasun pehmeää turpaa rauhoitellakseen uskollista ystäväänsä. Hän katsoo luolan suulta ulos, missä hiekkamyrsky ulvoo ja peittää koko maailman harmaaseen vaippaan. Poika avaa kätensä ja katsoo jälleen sinistä amulettiaan, joka loistaa hämärässä luolassa. Hän miettii, oliko amuletin tuoma onni se, joka auttoi häntä löytämään palmunoksan. Amun tietää, että he ovat nyt turvassa ja hän voi levätä hetken odottaen myrskyn laantumista. Sasu-aasi asettuu makuulle pojan viereen ja huokaisee tyytyväisenä, kun tuuli ei enää ylety heihin. Amun kuuntelee hiekan ropinaa kalliota vasten ja tuntee olonsa turvalliseksi tässä salaisessa paikassa. Hän on oppinut, että joskus viisaus ja oikeat työkalut auttavat enemmän kuin pelkkä voima. Pieni poika sulkee silmänsä hetkeksi ja antaa sydämensä lyöntien tasaantua myrskyn keskellä.

Matka nuoren kuninkaan luo

Hiekkamyrsky laantuu vihdoin ja Amun astuu ulos luolan suojista Sasu-aasin seuratessa häntä kintereillä. Ilma on nyt kirkasta ja aivan kuin vastapestyä vaikka hienoa hiekkaa leijuu vielä aavistus ilmassa. Amun tietää tarkalleen minne heidän on matkattava sillä hän on kuullut tarinoita nuoren kuninkaan leiristä. Kaukana hiekkadyynien takana kohoaa valtavia valkoisia telttoja jotka on koristeltu kirkkailla punaisilla ja sinisillä viireillä. Kun he lähestyvät leiriä Amun tuntee sydämensä lyövän hieman nopeammin kuin pienen rummun tahdissa. Sasu-aasi hörähtää ja heilauttaa korviaan nähdessään kimaltelevat vartijat jotka seisovat suorina telttojen edessä. Vartijoilla on käsissään pitkät keihäät ja heidän kultaiset rintakilpensä heijastavat auringonvaloa suoraan Amunin silmiin. Yksi vartijoista astuu esiin ja kohottaa kätensä merkiksi siitä että heidän on pysähdyttävä siihen. Vartija näyttää hyvin mahtavalta ja hänen kasvonsa ovat tiukat kuin veistetty tumma ja kova puu. Kuka sinä olet pieni poika ja mitä asiaa sinulla on kuninkaan luo vartija kysyy. Amun nielaisee ja tuntee nyrkkinsä sisällä sinisen skarabee-amuletin joka on nyt lämmin hänen kämmentään vasten. Minä olen Amun ja löysin jotain mikä kuuluu nuorelle kuninkaalle Tutankhamonille poika vastaa hiljaa. Vartija katsoo Amunia epäilevästi ja hän näyttää hyvin kyyniseltä eli hän ei usko poikaa. Kyyninen ihminen ajattelee usein ettei kukaan tee hyviä asioita ilman jotakin salaista tai omaa syytä. Amun ei kuitenkaan pelästy vaan hän avaa nyrkkinsä ja näyttää loistavaa sinistä ja kultaista amulettia. Vartijan silmät laajenevat hämmästyksestä ja hän laskee keihäänsä hitaasti alas hiekkaista ja polttavaa maata vasten. Tuo on todellakin kuninkaan kadonnut onnenkalu jota palvelijat ovat etsineet jo monta pitkää tuntia vartija sanoo. Hän viittaa Amunia seuraamaan itseään kohti suurinta ja kauneinta telttaa jonka katto on tehty hienosta kankaasta. Kun Amun astuu sisään telttaan hänet ympäröi aivan uudenlainen ja ihmeellinen maailma täynnä värejä. Teltan sisällä tuoksuu makealta miedolta mirhalta ja savuiselta suitsukkeelta joka nousee pienistä kultaisista astioista. Lattia on peitetty pehmeillä matoilla jotka tuntuvat Amunin paljaiden varpaiden alla aivan kuin hän kävelisi pilvillä. Seinät on ripustettu täyteen upeita kankaita joissa kimaltelee kultaisia lankoja ja kuvioita joita hän ei tunne. Huoneen perällä istuu nuori poika joka ei näytä paljoakaan Amunia vanhemmalta mutta hänellä on kruunu. Nuori kuningas Tutankhamon näyttää ensin hieman surulliselta mutta hänen kasvonsa kirkastuvat kun hän näkee Amunin kädessä kimaltelevan esineen. Miksi sinä toit tämän minulle takaisin vaikka olisit voinut pitää sen itselläsi ja tulla rikkaaksi kuningas kysyy. Amun katsoo nuorta hallitsijaa suoraan silmiin ja ojentaa kätensä hitaasti mutta täysin varmoin ottein. Koska tiesin että tämä kuuluu teille ja halusin tehdä sen mikä on oikein ja rehellistä poika sanoo. Amun tuntee rinnassaan lämpimän läikähdyksen sillä hän tietää tehneensä oikean päätöksen vaikka aarre oli kaunis. Kuningas ottaa amuletin vastaan ja hänen sormensa koskettavat hetken Amunin kämmentä siinä samassa hetkessä. Kiitos Amun sillä tämä skarabee on minulle hyvin tärkeä muisto isältäni ja se tuo minulle turvaa kuningas sanoo. Tutankhamon nousee istuimeltaan ja ottaa pöydältä pienen särisevän helistimen eli sistrumin joka on tehty kiiltävästä pronssista. Hän antaa sen Amunille ja kertoo että se on merkki heidän uudesta ystävyydestään tästä hetkestä alkaen. Amun heilauttaa helistintä ja siitä kuuluu hauska ja kirkas ääni joka saa Sasun hirnumaan ulkona teltan edessä. Poika tuntee olonsa onnelliseksi ja kevyeksi kun hän tietää että kuningas on taas hyvällä mielellä. Teltan sisällä vallitsee nyt rauhallinen ja juhlava tunnelma kun kaksi poikaa katsovat yhdessä sinistä lasuurikiveä. Amun huomaa miten teltan katossa roikkuvat koristeet heiluvat hiljaa aavikon tuulessa joka livahtaa sisään oviaukosta. Hän tietää että tämä päivä on ollut merkityksellinen vaikka hän onkin vain pieni poika Niilin rannalta. Kuningas kutsuu palvelijat tuomaan Amunille ja Sasulle raikasta vettä ja makeita taateleita suurelta hopeiselta vadilta. Amun istahtaa pehmeälle matolle ja nauttii hetkestä kuninkaallisessa leirissä kaukana kaikesta tavallisesta ja tutusta. Hän katsoo miten aurinko laskee hitaasti ja värjää teltan seinät hehkuvan oransseiksi ja syvän purppuraisiksi. Amun sulkee kätensä uuden helistimensä ympärille ja tuntee sen viileän metallin ihoaan vasten muistona tästä päivästä. Ulkona Sasu-aasi rouskuttaa tyytyväisenä sille annettua heinää ja teltan liepeet paukkuvat hiljaa iltatuulen voimasta. Kaikki tuntuu juuri nyt olevan aivan oikein tässä kultaisessa ja muinaisessa valtakunnassa Niilin varrella. Amun hengittää syvään teltan mausteista ilmaa ja antaa pienen hymyn nousta kasvoilleen ennen kotimatkan alkua.

Lopetus

Aurinko laskee hitaasti hiekkadyynien taakse ja värjää koko maailman syvän oranssiksi ja purppuraiseksi. Amun kävelee verkkaisesti kotia kohti Sasun astellessa hänen rinnallaan tutulla ja pehmeällä polulla. Poika tuntee kämmenellään pienen ja särisevän helistimen, joka muistuttaa häntä nuoren kuninkaan hymystä. Hän nostaa katseensa taivaalle ja näkee ensimmäisen tähden syttyvän kirkkaana ja kylmänä hämärtyvään syleilyyn. Ilta on levollinen ja hiljainen, vain aavikkotuuli suhisee hiljaa dyynien välissä kantaen mukanaan hiekan tuoksua. Amun muistaa amuletin sileän pinnan ja tuntee olonsa levolliseksi ja hyvin rauhalliseksi juuri nyt. Kaukana Niili-joen varrella kaislat huojuvat hiljaa ja suuri kuu nousee hitaasti hopeisena ja pyöreänä. Kaikki on hiljaa, kun pieni poika ja itsepäinen aasi saapuvat kotiin valkoisen talon luo. Sasu pärskäyttää ilmaa ja kaukainen sistrumin ääni tuntuu yhä soivan lempeästi aavikon yössä.

Lisää tarinoita