SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Kolme pientä porsasta ja suuri paha susi

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Hei lapset! Tänään sukellamme taianomaiseen metsään, jossa asuu kolme pientä porsasta. Nämä porsaat olivat kuin kaikki porsaat: iloisia, uteliaita ja täynnä elämää. Mutta he olivat myös vähän erilaisia. Yksi rakasti leikkiä oljilla, toinen puulla, ja kolmas oli aina mietteliäs ja suunnitteli suuria asioita. He olivat juuri muuttamassa pois kotoa ja rakentamassa omia talojaan. Mutta metsässä vaani myös joku suuri ja nälkäinen, joka halusi porsaat ruoaksi! Kuinka he selviäisivät tästä seikkailusta?

Porsaat ja niiden valinnat

Joten kolme pientä porsasta, Pipsa, Pumba ja Pekka, pakkasivat reppunsa täyteen eväitä ja toiveita. Oli aika lähteä rakentamaan omia koteja! He vilkuttivat äidilleen ja isälleen ja lähtivät iloisesti matkaan, kohti metsän siimeksessä odottavia seikkailuja. Aurinko paistoi lämpimästi ja linnut lauloivat kaunista sävelmää. Millaisiahan taloja he rakentaisivatkaan? Mikä materiaali olisi paras, vahvin ja turvallisin heidän uuteen kotiinsa? Sen he saisivat pian selville. Mutta jokaisella porsaalla oli oma mielipiteensä ja oma unelmansa siitä, miltä täydellinen talo näyttäisi. Ja mikä olisi tärkeintä siinä talossa.

Susi hyökkää olki- ja puutaloihin

Pian sen jälkeen, kun he olivat päättäneet talojensa materiaalit, pienimmät porsaat ryhtyivätkin heti töihin. Ensimmäinen porsas, se kaikista nopein ja ehkä hieman laiskempi, valitsi talonsa materiaaliksi oljen. 'Olki on niin helppoa ja kevyttä', hän ajatteli. 'Saan taloni valmiiksi silmänräpäyksessä!' Ja niinhän hän saikin! Pienessä hetkessä, vain muutamassa tunnissa, hän oli koonnut kauniin, keltaisen olkitalon. Se näytti niin viihtyisältä ja tuoksui kesäisältä pellolta. Porsas tanssahteli onnellisena talonsa edessä ja lauleli iloista lauluaan: 'Minun taloni on valmis, valmis, valmis! Nyt on aika leikkiä ja hauskaa pitää!' Hän ei huolehtinut mistään, koska olkitalo oli hänen unelmiensa koti – nopea ja vaivaton. Toinen porsas, joka oli hieman harkitsevampi mutta silti aika innokas, valitsi talonsa materiaaliksi puun. 'Puu on vahvempaa kuin olki', hän mutisi mietteliäänä. 'Ja voin tehdä siitä todella kauniin ja kotoisan.' Hän työskenteli vähän kauemmin, sahaillen ja vasaroiden ahkerasti. Kop, kop, kop! Kuului metsästä, kun hän rakensi taloaan. Lopulta hänelläkin oli valmiina sievä puutalo, jossa oli pieni puinen kuisti ja ikkunat, joista näki metsään. Hän ihaili työtään ja tunsi olonsa turvalliseksi puisten seinien sisällä. Hän oli ylpeä talostaan ja tiesi tehneensä paremman valinnan kuin veljensä. Mutta kukaan heistä ei tiennyt, että metsässä lymyili vaara, suuri, paha susi. Susi oli ollut nälkäinen jo pitkään. Hän nuuhki ilmaa ja hänen vatsansa kurni. 'Mmm, tunnen porsaan tuoksun', susi mutisi itsekseen, 'ja kaksi porsasta on vielä parempi kuin yksi!' Hän hiipi äänettömästi lähemmäs ja näki pienen olkitalon. 'Ahaa!' susi huudahti. 'Tuo on helppo nakki!' Hän koputti ovelle. 'Pieni porsas, pieni porsas, päästä minut sisään!' Ensimmäinen porsas oli juuri syömässä herkullista omenaa, ja hän pelästyi kovasti kuullessaan oven takaa suden äänen. Hän vilkuili pelokkaasti ikkunasta. 'En päästä! En päästä! En päästä sinua sisään, en millään!' Susi naurahti ilkeästi. 'No sitten', hän sanoi, 'minä puhallan ja puhallan, ja talon maahan kaadan!' Ja niin susi syvään henkeä veti. Hän puhalsi kerran, ja olkitalo hieman tärisi. Hän puhalsi toisen kerran, ja olkitalosta irtoili jo paloja. Sitten hän puhalsi kaikilla voimillaan – ja olkitalo romahti maahan tuhansiksi oljenkorsiksi! Pieni porsas huusi kauhuissaan ja pinkaisi pakoon niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi kohti veljensä puutaloa. 'Apua! Apua!' hän huusi. Toinen porsas avasi juuri ja juuri oven veljelleen, ennen kuin susi ehti perille. He molemmat lukitsivat oven tiukasti kiinni ja piiloutuivat pöydän alle, sydämet hakaten. Susi oli nyt vielä nälkäisempi ja ilkeämpi. Hän oli menettänyt ensimmäisen porsaan, mutta nyt hänellä oli kaksi herkkupalaa yhdessä paikassa! Hän asteli puutalon eteen ja koputti oveen. 'Pienet porsaat, pienet porsaat, päästäkää minut sisään!' Porsaat vapisivat pöydän alla, mutta toinen porsas, joka oli hieman rohkeampi, vastasi tärisevällä äänellä. 'Emme päästä! Emme päästä! Et pääse sisään tänne!' Susi irvisti. 'No sitten', hän sanoi taas, 'minä puhallan ja puhallan, ja talon maahan kaadan!' Susi otti uuden, valtavan henkäyksen. Hän puhalsi kerran, ja puutalo natisi ja narahti. Puhalsi toisen kerran, ja ikkunat helisivät. Puhalsi kolmannen kerran, ja puuseinät alkoivat antaa periksi. Lopulta, kaikkien voimiensa takaa puhallettuaan, puutalo rysähti kasaan! Ei niin nopeasti kuin olkitalo, mutta kuitenkin. Kaksi pientä porsasta eivät jääneet odottamaan, vaan singahtivat heti ulos raunioista ja juoksivat niin nopeasti kuin pystyivät kohti viimeisen veljensä taloa.

Suden epäonnistunut yritys tiilitalolla

Ja niin, ne kaksi pientä porsasta juoksivat niin lujaa kuin niiden jaloista lähti. Ne näkivät edessään veljensä tiilitalon! Sydämet tykyttivät, ja ne huusivat:

Porsaat voittavat suden

Ja niin, ne kaksi pientä porsasta juoksivat niin lujaa kuin niiden jaloista lähti. Ne näkivät edessään veljensä tiilitalon! Ne syöksyivät sisään, oven läpi, ja huusivat "Päästä meidät sisään! Susi tulee!" Kolmas porsas, joka oli ahkera ja viisas, avasi oven ja päästi veljensä turvaan. "Voi rakkaat veljet", se sanoi, "tulkaa sisään, täällä olette turvassa."Porsaat olivat onnellisia päästessään tiilitalon sisälle. He huokaisivat helpotuksesta. Talo tuntui niin vahvalta ja turvalliselta. Mutta ulkona susi oli jo saapunut. Se näki tiilitalon ja murisi, "Grrr! Nyt minä saan teidät! Minä puhallan tämänkin talon nurin!" Susi syötti keuhkonsa ilmaa ja puhalsi! Puuh! Mutta tiilitalo ei liikahtanutkaan. Se oli liian vahva. Susi puhalsi uudelleen, ja uudelleen, mutta tiilitalo pysyi paikallaan. Se ei horjunut edes pienen pientä.Susi oli raivoissaan. "Grrr! Mitä ihmettä! Tämä talo on liian kova!" Se mietti ja mietti. Sitten sille tuli mieleen ovela suunnitelma. "Heh heh heh", susi nauroi. "Jos en pääse ovesta tai ikkunasta, minä menen sisään savupiipusta!" Susi alkoi kiivetä tiilitalon katolle. Se oli iso ja kömpelö, mutta se pääsi ylös. Sitten se kurkisti savupiippuun. "Täältä minä tulen!" se huusi.Porsaat kuulivat ääniä katolta. "Mitä se on?" kysyi ensimmäinen porsas. Toinen porsas kurkisti ylös. "Luulen, että susi yrittää tulla savupiipusta!" Kolmas porsas, joka oli aina rauhallinen ja kekseliäs, sai loistavan idean. "Älkää pelätkö, veljet! Minulla on suunnitelma!" Se pyysi veljiään auttamaan. He ottivat suuren, suuren padan ja täyttivät sen vedellä. Sitten he asettivat padan takkaan, aivan savupiipun alle. Ja sitten he sytyttivät tulen takkaan! Vesi alkoi lämmetä ja kuplia. Kohta se kiehui! Pata oli täynnä kuumaa, höyryävää vettä!Susi alkoi laskeutua savupiipusta. Se luuli, että se pääsisi porsaisiin helposti käsiksi. Se liukui ja liukui. Mutta sitten – PLUMPS! Susi putosi suoraan kiehuvaan veteen! "AUUUU!!!" susi huusi niin kovaa, että koko talo tärähti. Sen takapuoli paloi! Se hyppäsi ylös padasta ja syöksyi takan läpi ulos. Susi juoksi niin lujaa kuin pystyi, huutaen ja ulvoen kivusta. Se ei katsonut taakseen. Se juoksi metsään, eikä sitä nähty enää koskaan porsasten lähellä.Porsaat nauroivat ja halasivat toisiaan. "Me teimme sen!" he huusivat. "Me voitimme suden!" He olivat niin onnellisia ja ylpeitä. Kolmas porsas oli todistanut olevansa viisas ja kekseliäs. Kaksi muuta porsasta olivat oppineet tärkeän läksyn. Vahva, hyvin rakennettu koti oli paras suoja pahaa sutta vastaan. Ja yhdessä he olivat vahvempia. He asuivat tiilitalossa onnellisina siitä päivästä eteenpäin, syöden herkullisia pannukakkuja ja leikkien ilman pelkoa. He tiesivät, että heidän tiilitalonsa suojeli heitä kaikelta pahalta. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina, koska olivat olleet yhdessä ja tehneet hyvän valinnan.

Lopetus

Kiitos kun kuuntelit tarinaa kolmesta pienestä porsaasta! Toivottavasti seikkailu ilahdutti mieltäsi ja antoi uusia ideoita. Muistathan, että voit aina keksiä omia tarinoita ja jatkaa mielikuvitusmatkaasi. Jos sinulla on palautetta tai haluat kertoa, mistä pidit, anna Sonacastsille vinkkiä. Palataan taas pian uusien jännittävien tarinoiden parissa! Ihanaa päivää kaikille pienten korvien omistajille!

Lisää tarinoita