SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Kivisen kaupungin salainen vihreä polku

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Pieni harmaa kani nimeltä Niilo asuu keskellä suurta ja vilkasta kaupunkia. Hänen kotinsa on kovan kivipenkin alla, missä kaupungin äänet humisevat päivin ja öin. Niilo haaveilee kuitenkin paikasta, jossa pehmeä ruoho kutittaa tassuja ja ilma tuoksuu raikkaalta. Tänään hän päättää lähteä etsimään tuota salaperäistä ja vihreää paikkaa, jota kutsutaan metsäksi. Tule mukaan Niilon jännittävälle matkalle halki katujen ja kujien kohti suurta seikkailua.

Kivisen kaupungin salainen vihreä polku (1/3)

Niilo oli pieni kani, jolla oli hyvin pitkät korvat ja pehmeä harmaa turkki. Hän asui kaupungin keskustassa sijaitsevassa puistossa, joka oli täynnä kovaa kiveä ja asfalttia. Niilon koti oli matalan ja harmaan kivipenkin alla sijaitsevassa pienessä ja pölyisessä kolossa. Joka päivä hän katseli, kuinka ihmiset kiirehtivät ohi kiiltävillä ja kolisevilla kengillään. Kaupungin äänet olivat usein hyvin kovia, ja ne saivat Niilon pienet korvat vapisemaan. Eräänä aurinkoisena aamuna Niilo löysi puiston nurkasta hylätyn ja värikkään mehupurkin kyljestä kuvan. Kuvassa oli valtavia puita, joiden oksat kurottivat kohti sinistä taivasta ja kirkasta aurinkoa. Purkissa luki sana Metsämarja, ja kuva sai Niilon mielen täyttymään suurella ja ihmeellisellä uteliaisuudella. Hän mietti, missä tuollainen paikka mahtoi olla ja miltä siellä oikein tuoksui. Niilo päätti kysyä neuvoa vanhalta pululta, joka istui usein läheisen suihkulähteen reunalla. Pulu oli nimeltään Pörrö, ja se oli nähnyt paljon kaupungin korkeita kattoja ja katuja. Pulu katseli Niiloa hieman ihmeissään ja räpytteli nopeasti harmaita ja laikukkaita siipiään. Pörrö oli luonteeltaan hyvin hektinen, eli hänellä oli aina kova kiire paikasta toiseen. Pulu sanoi, että metsä on hyvin vehreä, mikä tarkoittaa, että siellä kasvaa todella paljon vihreitä kasveja. Se on kaukana täältä, tuon suuren ja harmaan kivisen joen takana, Pörrö selitti Niilolle. Niilo tiesi, että kivinen joki tarkoitti valtavaa autotietä, jolla kulki pelottavia ja kovaäänisiä autoja. Hän tunsi olonsa hieman alakuloiseksi, koska hän oli vain pieni kani suuressa maailmassa. Silti Niilo tunsi rinnassaan pienen toivon kipinän, joka kehotti häntä olemaan kerrankin rohkea. Hän sanoi hyvästi suosikkikivelleen ja lähti hyppimään kohti puiston reunaa ja tuntematonta matkaa. Niilo otti mukaansa vain pienen palan sinistä peittoaan, jota hän piti aina kolossaan unileluna. Ensimmäinen suuri haaste odotti häntä heti puiston reunalla, missä katu alkoi ja puisto loppui. Niilo katsoi eteensä ja näki loputtoman määrän vilkkuvia valoja ja kuuli kovaa autojen huminaa. Hän mietti hetken, oliko tämä sittenkin liian vaarallinen matka näin pienelle ja harmaalle kanille. Mutta sitten hän muisti mehupurkin kuvan ja ne upeat ja korkeat vihreät puut. Niilo hengitti syvään ja otti ensimmäisen varovaisen loikkansa pois turvallisesta ja tutusta kotipuistostaan.

Kivisen kaupungin salainen vihreä polku (2/3)

Matka kaupungin halki oli Niilolle hyvin jännittävä ja samalla hieman pelottava kokemus. Hän kulki pitkin kapeita kujia, joissa tuoksui vastaleivottu leipä ja vanhat ja märät sanomalehdet. Niilo näki suuren punaisen bussin, joka piti valtavaa kohinaa ja päästi ilmaan harmaata savua. Hän yritti loikata tien yli, mutta pelästyi kovaa auton torvea ja perääntyi takaisin. Niilo piiloutui suuren ja sinisen roskakorin taakse ja odotti sydämen lyödessä nopeasti rinnassa. Hän tunsi itsensä hyvin pieneksi ja yksinäiseksi keskellä kaikkea sitä kovaa meteliä ja kiirettä. Yhtäkkiä roskakorin päältä kuului matala ja hieman käheä ääni, joka sai Niilon säpsähtämään. Musta kissa, jolla oli valkoiset tassut ja pitkät viikset, katseli häntä keltaisilla silmillään. Se oli Katti, joka tunnettiin kaupungissa viisaana ja paljon kokeneena reissukissana, joka tiesi kaiken. Mitä luulet, uskaltaako pieni Niilo-kani hypätä tuon suuren ja pelottavan kadun yli? Katti hyppäsi alas roskakorin päältä ja heilutti hitaasti pitkää ja hyvin pehmeää häntäänsä. Älä pelkää pieni ystävä, minä voin näyttää sinulle tien varjojen läpi, Katti sanoi rauhallisesti. Niilo tunsi itsensä heti hieman turvallisemmaksi, kun hän sai seurakseen jonkun, joka tunsi reitit. He kulkivat yhdessä läpi pimeiden porttikongien ja yli pihojen, joissa kuivui värikkäitä ja puhtaita vaatteita. Niilo ihmetteli kaupungin kirkkaita neonvaloja, jotka loistivat punaisina ja sinisinä pimeissä ja kapeissa nurkissa. Mitä sinä tekisit, jos olisit eksynyt ja tarvitsisit apua aivan uudessa ja vieraassa paikassa? Niilo oli onnellinen, että hän oli löytänyt Katin, joka osasi lukea kaupungin monia merkkejä. He saapuivat suuren rautatieaseman luo, missä valtava kello tikitti kovaa ja tasaisesti tornin huipulla. Katti sanoi, että heidän täytyi seurata raikasta tuulta, joka puhalsi suoraan pohjoisen suunnasta. Niilo nuuhki ilmaa ja huomasi, että pakokaasun haju alkoi pikkuhiljaa muuttua joksikin aivan muuksi. Hän tunsi nenässään kostean mullan ja sateen jälkeisen raikkaan ja puhdistavan ilman hajun. Se oli merkki siitä, että suuri ja vehreä metsä ei ollut enää kovin kaukana. Niilo tunsi suurta ylpeyttä siitä, että hän oli selvinnyt näin pitkälle ilman koti-ikävää. Hän kiitti Kattia avusta, ja yhdessä he jatkoivat matkaa kohti viimeistä ja suurta kaupungin rajaa.

Kivisen kaupungin salainen vihreä polku (3/3)

Kaupungin korkeat talot alkoivat vähitellen pienentyä ja niiden väliin ilmestyi enemmän ja enemmän vihreää. Asfaltti muuttui ensin hiekaksi ja lopulta pehmeäksi ja mustaksi mullaksi, joka tuntui mukavalta tassujen alla. Niilo näki ensimmäiset suuret puut, jotka olivat vielä korkeampia kuin hän oli osannut ikinä kuvitella. Niiden lehdet suhisivat hiljaa tuulessa, ja linnut lauloivat oksilla kauniita ja hyvin kirkkaita lauluja. Niilo pysähtyi ja katsoi ylös suuren tammen latvaan, joka näytti ulottuvan aina pilviin asti. Miksi puiden lehdet ovat vihreitä ja miksi ne heiluvat tuulessa niin kovasti? Niilo kysyi Katilta, joka istui hänen vieressään sammalmättäällä ja katseli ympärilleen tyytyväisenä. Puut hengittävät auringon valoa ja tuuli auttaa niitä pysymään vahvoina ja terveinä, kissa vastasi viisaasti. Niilo tajusi, että hän oli vihdoin saapunut perille siihen ihmeelliseen paikkaan, josta hän oli unelmoinut. Metsä oli täynnä elämää, ja siellä oli paljon koloja, jotka olivat paljon parempia kuin kivipenkki. Niilo löysi suuren ja vanhan tammen juurelta pienen kolon, joka oli suojassa sateelta ja tuulelta. Hän kokeili kolon pehmeyttä ja huomasi, että siellä oli kuivaa heinää ja pehmeitä metsän antimia. Niilo laittoi pienen sinisen peittonsa kolon pohjalle ja tunsi, että hän oli vihdoin löytänyt oikean kotinsa. Hän ei enää kuullut autojen melua tai ihmisten kiireisten kenkien kolinaa täällä puiden siimeksessä. Sen sijaan hän kuuli puron solinan ja puiden oksien lempeän ja rauhoittavan tanssin iltapäivän kevyessä tuulessa. Niilo tiesi tehneensä oikean valinnan, kun hän oli päättänyt lähteä etsimään tätä salaperäistä ja vihreää polkua. Hän tunsi olonsa onnelliseksi ja levolliseksi, kun hän katseli metsän hämärtyvää ja kaunista iltaa kolostaan. Katti lupasi tulla vierailemaan Niilon luona aina silloin, kun hän kaipasi metsän rauhaa ja hiljaisuutta. Niilo sulki silmänsä ja nukahti ensimmäistä kertaa elämässään paikkaan, jossa hän tunsi olevansa todella kotonaan. Hän tiesi, että jokainen loikka matkan varrella oli ollut tärkeä ja opettanut hänelle paljon uutta. Pieni harmaa kani oli löytänyt suuren vihreän maailman ja samalla hän oli löytänyt oman rohkeutensa. Metsä otti Niilon vastaan avosylin, ja pian hän oli osa sen ihmeellistä ja ikuista tarinaa. Niilo ei enää koskaan palannut kivipenkin alle, sillä metsä oli nyt hänen rakas kotinsa forever. Niin pieni kani löysi tiensä vihreään paratiisiin ja nukkui sikeästi pehmeän sammalvuoteen päällä koko pitkän yön.

Lopetus

Niilon pesässä tuoksuu nyt tuore multa ja metsän hiljainen ja rauhallinen havupuu. Tuuli humisee yhä hiljaa puiden latvoissa ja kantaa mukanaan uusia tarinoita niille, jotka osaavat kuunnella. Jossain kauempana kaupungin valojen takana on vielä monia muita polkuja, jotka odottavat kulkijoitaan. Maailma on täynnä piilotettuja paikkoja ja pieniä seikkailuja, jotka voivat alkaa aivan yllättäen puiden ja pensaiden alla. Metsä säilyttää salaisuutensa niille, jotka uskaltavat seurata unelmiaan.

Lisää tarinoita