SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Jupiter – jättimyrsky ja jäinen meri

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Oletko koskaan unelmoinut lentäväsi avaruuteen? Kuvittele, että matkustaisit niin kauas, että maapallo näyttäisi vain pieneltä siniseltä helmeltä. Tänään lähdemme uskomattomalle seikkailulle aurinkokunnan suurimmalle planeetalle, Jupiteriin! Näemme sen jättimäiset pilvet, tutustumme valtavaan myrskyyn, joka on kestänyt satoja vuosia, ja piipahdamme jännittävälle kuulle, jonka jään alla saattaa piillä salaperäinen meri. Oletko valmis? Kiinnitä turvavyöt, matka alkaa nyt!

Lento kohti jättiläistä

Ja juuri niin, kapselimme irtoaa maasta ja kohoaa kohti taivasta! Katsokaa ikkunasta! Pienet tähdet tuikkivat ympärillämme kuin tuhannet timanttipölyhiukkaset. Ohitamme pian Kuun, joka näyttää nyt ihan pieneltä marmorikuulalta kaukana alhaalla. Matkaamme eteenpäin, kauemmas ja kauemmas, avaruuden pimeyden halki. Tuntuu kuin leijuisimme hattarapilven päällä, kevyinä ja vapaina, eikö vain? Sitten, aivan edessämme, alkaa häämöttää jotain aivan uskomattoman valtavaa ja värikästä! Se on jättimäinen, kaunis pallo, joka on kuin maalattu oranssin, keltaisen ja punertavan sävyillä. Se on Jupiter! Tiedättekö, se on niin iso, että maapallomme mahtuisi sen sisään yli tuhat kertaa! Kuvitelkaa sitä! Se on todellinen avaruuden jättiläinen, joka pyörii omaa valtavaa rataansa. Lentokapselimme lähestyy sitä hitaasti, ja sen valtava, raidallinen koko täyttää koko ikkunamme. Kohta olemme aivan sen vieressä, niin lähellä, että voimme melkein tuntea sen salaperäisen, mahtavan voiman. Tuntuuko teistäkin, kuinka se vetää meitä puoleensa?

Suuri Punainen Piste

Kyllä vain, se todellakin tuntuu vetävän! Ja nyt, kun olemme tarpeeksi lähellä, Jupiterin valtavat pilvirykelmät pyörivät ja kuplivat ihan silmiemme edessä. Voi, katsokaa niitä! Ne ovat kuin suuria, värikkäitä sokerivanupilviä, jotka tanssivat ja vaihtavat muotoaan pehmeästi. On oranssia ja vaaleanpunaista, valkoista ja ruskeaa, kaikki sekaisin kauniissa, pyörteilevissä kuvioissa. Ne muodostavat ikään kuin leveitä vöitä planeetan ympärille. Lentokapselimme liukuu kuin pieni hiukkanen tämän avaruuden jättiläisen vieressä, ja minusta tuntuu, että voisimme melkein kurkottaa kätemme ulos ja koskettaa noita pörröisiä pilviä. Mutta hei, katsokaa tarkemmin! Siellä, Jupiterin pinnalla, aivan näiden värikkäiden vöiden keskellä, on jotain todella, todella erikoista. Jotain, mikä saa meidät haukkomaan henkeämme ihastuksesta ja ihmettelystä! Näettekö sen? Se on valtava, pyöreähkö, punainen läiskä, joka näyttää pyörivän aivan uskomattomalla vauhdilla! Se on Suuri Punainen Piste! Ja tiedättekö mitä? Se ei ole mikään pieni piste, ei ollenkaan! Vaan se on oikeasti jättiläismäinen myrsky, hurjempikin kuin hurrikaani, joka on raivonnut siellä jo satoja vuosia! Aivan oikein, satoja vuosia! Se on paljon pidempään kuin mummisi ja pappasi, ja heidänkin mumminsa ja pappansa ovat eläneet! Kuvitelkaa, se on niin suuri myrsky, että koko meidän oma planeettamme, Maa, mahtuisi sen sisään! Ja vieläpä useampi sellainen! Se on kuin jättimäinen, pyörteilevä silmä, joka katsoo meitä avaruuden syvyyksistä, tai kuin suuri, punainen marmorikuula, joka pyörii loputtomasti. Lentokapselimme liitää lähemmäs tätä ihmeellistä luonnonilmiötä, ja voimme nähdä sen yksityiskohdat yhä selvemmin, aivan kuin olisimme suuren taulun äärellä. Se pyörii vastapäivään, kuin valtava karuselli, jonka ulkoreunat ovat tummempia, syvänpunaisia ja keskusta vaaleamman oranssinpunainen. Välillä sen keskelle ilmestyy pienempiä, vaaleampia pilviä, jotka sitten katoavat takaisin sen syvyyksiin. Tuntuu melkein kuin kuulisimme sen jylisevän, vaikka olemme turvallisesti kapselimme sisällä ja avaruudessa ei kuulu ääntä. Se on kuin Maan hurrikaanit, mutta tuhat kertaa suurempi, tuhat kertaa voimakkaampi ja paljon, paljon ikiaikaisempi. Maan hurrikaanit hiipuvat ja katoavat muutamassa päivässä tai viikossa, mutta tämä Jupiterin myrsky on pysynyt käynnissä niin pitkään, ettei kukaan tiedä, milloin se oikein alkoi. Se on kuin planeetan oma ikuinen tanssi, jatkuvasti pyörien ja hitaasti muuttaen muotoaan, mutta aina vain olemassa. Miksi se on punainen, saatatte kysyä? Se on hyvä kysymys! Tiedemiehet arvelevat, että sen väri tulee mystisistä kemikaaleista, jotka nousevat Jupiterin syvyyksistä myrskyn valtaisissa pyörteissä ja sitten reagoivat avaruuden auringonvalon kanssa. Se on kuin taikajuomaa, joka vaihtaa väriä, kun sitä sekoitetaan, tai kuin taiteilijan paletti, josta värit leviävät! Ja miksi se ei koskaan lopu? Miksi se on niin ikuinen? No, Maassa myrskyt kohtaavat aina jossain vaiheessa maanpinnan tai korkeita vuoria, jotka hidastavat ja lopulta sammuttavat ne. Mutta Jupiterissa ei ole kiinteää pintaa, ei yhtään! Se on jättimäinen kaasupallo, niin suuri, että mikään ei pääse pysäyttämään Suurta Punaista Pistettä. Se vain jatkaa pyörimistään, ja pyörimistään, ja pyörimistään... aina vain, ikuiselta tuntuva pyörre. Katsomme tätä upeaa näkyä ihmeissämme ikkunastamme. Se on hypnoottinen, melkein kuin lumoava unelma, josta ei haluaisi herätä. Pienet pilvenrippeet irtoavat myrskyn reunoilta ja sulautuvat takaisin Jupiterin muihin pilvivöihin, kuin pikkuiset valkeat haituvat. Välillä näemme pieniä salamannäköisiä välähdyksiä sen syvältä sisältä, mikä tarkoittaa, että siellä salamoi ihan oikeasti, kuten Maassakin! Kuvitelkaa millaisia salamia siellä on, kun koko myrsky on suurempi kuin meidän oma planeettamme! Aivan valtavia ja mahtavia sähköpurkauksia! Ne ovat kuin avaruuden omat valoshow't! Tämä Suuri Punainen Piste on todiste siitä, kuinka villi, upea ja arvaamaton avaruus voi olla. Se on jotain, mitä emme voi nähdä missään muualla koko meidän aurinkokunnassamme. Se on Jupiterin tunnusmerkki, sen oma jättiläinen sormenjälki, joka tekee siitä ainutlaatuisen. Lentokapselimme kiertää varovasti myrskyn ohi, pidämme kohteliaan välimatkan, emmehän halua joutua sen valtaviin pyörteisiin! Vaikka olisihan se seikkailu, mutta ehkä hieman liian hurja ja tuulinen meille! Ohitamme sen hiljalleen, ja se alkaa näyttää taas pienemmältä, mutta sen kuva, sen ihmeellinen olemus, jää ikuisesti mieliemme syvyyksiin. Se on sellainen asia, jonka haluaa kertoa kaikille kavereilleen ja vanhemmilleen heti, kun palaa takaisin kotiin! Mutta Jupiterissa on paljon muutakin kuin vain tämä upea myrsky. Se ei ole yksin avaruudessa, sillä on monia seuralaisia. Tiedättekö, sillä on oikeasti monta, monta kuuta, jotka kiertävät sitä, aivan kuten meidän oma Kuu kiertää Maata. Ja Jupiterin kuut ovat todella mielenkiintoisia paikkoja, jokainen omalla tavallaan! Ne ovat niin erilaisia toisistaan, kuin joukko avaruusystäviä. Meidän matkamme ei suinkaan lopu tähän! Päinvastoin, nyt kun olemme nähneet tämän jättiläismäisen planeetan ja sen uskomattoman Suuren Punaisen Pisteen, on aika suunnata kohti yhtä Jupiterin salaperäisimmistä kuista. Kohti paikkaa, missä saattaa piillä suuri, jännittävä salaisuus... valtavan jäämeren alla. Mutta siitä lisää ihan kohta!

Euroopan jäinen salaisuus

Ja totta tosiaan! Avaruusaluksemme lipui nyt hiljaa, kuin haaveillen, kohti yhtä Jupiterin kauneimmista ja ehkä salaperäisimmistä kuista. Sen nimi oli Europa, ja se näytti aivan valtavalta, valkoiselta jalokiveltä avaruuden pimeydessä! Kuvittelepa, jos maapallo olisi kokonaan kimaltavan, puhtaan jään peitossa, aivan kuin jättimäinen ja kaunis lumipallo, joka kelluu tähtien joukossa.

Jupiterin kuut ja paluu

Europa oli todellakin kuin satumainen jääprinsessa, joka kätki sisäänsä suuren salaisuuden. Tiedättekö mitä? Tämän valtavan jääkuoren alla tutkijat uskovat olevan kokonaisen meren! Aivan oikein, jään alla saattaa uida kaloja ja muita eliöitä, aivan kuin Maapallon omissa valtamerissä, mutta paksun jääpeitteen alla. Se on aika jännittävää, eikö vain? Emme voineet laskeutua jäälle, koska se on niin paksua ja avaruusaluksemme ei ollut suunniteltu sellaiseen tutkimusmatkaan. Mutta me kurkistimme sen pintaa ja näimme valtavia jääkallioita ja halkeamia, jotka kertoivat meren elävästä liikkeestä jään alla. Se oli kuin jättimäinen, mysteerinen arvoitus, jota jonain päivänä ehkä pääsemme ratkaisemaan! Mutta Jupiterilla ei ole vain yksi kuu. Ei suinkaan! Sillä on valtavan monta kuuta, yli yhdeksänkymmentä! Mutta neljä niistä ovat erityisen suuria ja kuuluisia, aivan kuin Jupiterin oma perhe. Europa oli yksi heistä. Sitten on Io, joka on tulivuorten peittämä! Kuvitelkaa, Io on kuin avaruuden oma tulisielu, joka pursuaa laavaa ja savua jatkuvasti. Se on kuin jättimäinen planeetta, jolla on nokisia finnejä, jotka purkautuvat ja tekevät maisemasta ihan erikoisen! Siellä ei kyllä kukaan voisi asua, sillä ilma olisi täynnä myrkyllisiä kaasuja ja kuumaa tuhkaa. Mutta se on uskomaton näky avaruudesta käsin. Ja sitten on Ganymedes, Jupiterin suurin kuu! Se on niin iso, että se on jopa suurempi kuin planeetta Merkurius! Kyllä, kuulitte oikein! Ganymedes on aurinkokunnan suurin kuu, ja silläkin on oma jääpeitteensä. Se on kuin valtava, harmaa pallo, jossa on kauniita uria ja laaksoja. Ja viimeisenä näistä neljästä suuresta on Callisto. Callisto on vanha kuu, täynnä kraattereita, kuin arpia, jotka kertoivat sen pitkästä historiasta avaruudessa. Se on kuin iso, harmaa ja hieman ryppyinen pallo, joka on nähnyt paljon. Kun olimme nähneet nämä uskomattomat kuut, oli aika sanoa hyvästit Jupiterille. Avaruusaluksemme kääntyi hitaasti, ja Jupiter alkoi näyttää taas siltä valtavalta, värikkäältä marmorikuulalta, jonka olimme nähneet kaukaa. Mutta nyt me tiesimme sen salaisuudet! Tiesimme, että sen pinnalla myllää Punainen Piste, se jättiläismyrsky, joka on ollut siellä satoja vuosia! Ja tiesimme, että sen kuut ovat jokainen oma ainutlaatuinen maailmansa – jäinen Europa salaperäisine merineen, tulivuori-Io, jättiläinen Ganymedes ja vanha Callisto. Kun etäännyimme Jupiterista, näimme sen kauniin tanssin tähtien joukossa. Se pyöri rauhallisesti, suuri ja mahtava, lähettäen valoaan kaukaisuuteen. Maapallo alkoi kutsua meitä takaisin kotiin. Laitoin käteni ikkunaan ja heilutin hyvästit Jupiterille. ‘Kiitos seikkailusta, jättiläisplaneetta!’ kuiskasin. ‘Tulen varmasti muistamaan sinut ikuisesti!’ Matka takaisin oli täynnä muistoja. Miettimme Punaisen Pisteen hurjaa pyörrettä, Europan jäänalaista merta ja Ion tulivuorten hehkua. Avaruus on todella täynnä ihmeitä, eikö vain? Jokainen planeetta, jokainen kuu, on oma tarinansa. Ja me olimme päässeet kurkistamaan yhteen niistä, jättiläismäisen Jupiterin tarinaan. Kun lähestyimme Maapalloa, se alkoi näyttää yhä isommalta ja isommalta. Se oli kuin kirkas sinivihreä helmi avaruuden pimeydessä. Ja vaikka avaruus oli ollut jännittävä ja upea, oli ihana nähdä oma kotimme taas! Miettikääpä, kuinka paljon olemme oppineet tällä lyhyellä matkalla! Olemme nähneet, kuinka valtava ja monimuotoinen maailmankaikkeus on. Ja olemme oppineet, että jopa kaukaisissa, jäisissä kuissa saattaa piillä elämän salaisuuksia. Avaruusaluksemme laskeutui hitaasti takaisin Maahan, juuri kuten olimme lähteneetkin. Kun astuin ulos, tunsin tutun, raikkaan ilman kasvoillani. Kaikki tuntui samalta kuin ennen, mutta minä en ollut enää sama. Olin nähnyt Jupiterin, jättiläismyrskyn ja jäisen meren. Olin nähnyt maailmoja, joista olin ennen vain unelmoinut. Ja se oli ollut elämäni suurin seikkailu! Muistakaa lapset, maailmankaikkeus on täynnä ihmeitä, jotka vain odottavat löytäjäänsä. Ehkä jonain päivänä tekin pääsette omalle avaruusmatkallenne! Mitä kaikkea te löytäisitte?

Lopetus

Aivan! Ja tästä seikkailusta me kiitämme sinua. Toivottavasti nautit Jupiterin jättimyrskyjen ja jäämeren ihmeistä kanssamme! Maailma on täynnä jännittäviä paikkoja, joita voimme löytää tai itse keksiä. Kerro Sonacastsille, jos sinulla on palautetta tästä matkasta tai mitä sinä haluaisit kuulla seuraavaksi. Nähdään taas pian uusien seikkailujen parissa!

Lisää tarinoita