SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Hymyjen keräilijä

10 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Tiedättekö, mikä tekee päivästä ihanan? Tai miten pienet ilon hetket voivat muuttaa koko maailman? Tänään on Onnellisuuden päivä, ja minulla on teille tarina pienestä Elsi-oravasta, joka tiesi onnen salaisuuden. Hän ei kerännyt tammenterhoja, vaan jotain paljon, paljon arvokkaampaa. Liity mukaan Elsin hymyjen keräysmatkalle, ja opitaan yhdessä, miten voimme tehdä jokaisesta päivästä vähän valoisamman! Oletteko valmiita?

Elsi-oravan salaisuus

Mahtavaa! Elsi-orava asui pähkinäpuussa metsän laidalla. Hänellä oli erityinen salaisuus. Kaikki muut oravat keräsivät pähkinöitä talveksi, mutta Elsi… hänellä oli paljon jännittävämpi harrastus. Hän keräsi hymyjä! Kyllä, aivan oikein, hän keräsi kauniita, iloisia hymyjä. Ne olivat hänen aarteitaan. Mutta miten sitten orava kerää hymyjä? No, Elsi oppi, että kun tekee jonkun toisen iloiseksi, saa vastalahjaksi hymyn. Ja ne hymyt olivat hänen suurimpia rikkauksiaan! Jos hän näki pienen hiiren etsivän kadonnutta marjaa, Elsi saattoi pudottaa yhden omistaan hiiren eteen puusta. Hiiren pienet silmät loistivat ilosta, ja Elsi sai vastalahjaksi leveän hymyn. Tai jos hän näki väsyneen linnun, hän lauloi sille pienen, pirteän laulun. Ja taas, linnun nokka kääntyi ylöspäin hymyyn. Elsi tiesi, että jokainen hymy teki hänen omastakin sydämestään lämpimän ja pörröisen! Hänellä oli pieni, sammalesta tehty pussukka, johon hän kuvitteli keräävänsä nämä kaikki hymyt. Se oli hänen salaisuutensa, ja se teki hänestä metsän onnellisimman oravan.

Pienet ilot, suuret hymyt

Elsi-oravan sammalpussukka tuntui aina vain painavammalta ja lämpimämmältä, jokaisen kerätyn hymyn myötä. Hän mietti usein, miksi toiset hymyilivät ja mitä kaikkea mahtoi saada heidät tuntemaan niin suurta iloa. Oliko kyse jostain suuresta seikkailusta, vai ehkä jostain paljon pienemmästä? Hän oli oppinut, että usein ne kaikkein suurimmat hymyt syttyivätkin aivan pienistä asioista.

Hymyjen taika

Elsi mietti sitä usein. Pienet asiat. Miten ne oikein saivatkaan aikaan niin paljon lämpöä ja iloa? Hän katseli pussukassaan kimaltelevia hymyjä, ja tunsi niiden sisältämän pienen, näkymättömän voiman. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen taika, hän tuumi. Niin, todellakin! Hymyjen taika! Yhtenä aurinkoisena iltapäivänä, kun Elsi istui korkealla haavan oksalla ja rouskutti herkullista pähkinää, hän näki jotain suloista. Pikkuinen siili nimeltä Piikkinen löysi metsäpolulta kimaltelevan, kypsän metsämansikan. Ei isoa, ei mitenkään erikoista, mutta juuri sen oikean kokoisen pienen herkun! Piikkinen nielaisi mansikan pikkuruisella suullaan, ja sen piikikkäille kasvoille levisi niin suloinen ja tyytyväinen hymy. Se oli hymy, joka kertoi selvästi: 'Ah, kuinka herkullista! Juuri tätä pikkuista makeaa suupalaa tarvitsin piristämään päivääni!' Elsi tunsi heti miellyttävän lämmön leviävän sammalpussissaan. Se hymy lisäsi pussukan sisälle uuden, kirkkaan ja iloisen tunteen, aivan kuin pieni valo olisi syttynyt. Tai muistatteko sen kerran, kun Kettu Repolainen oli juuri metsästämässä, ja vahingossa kompastui omaan häntäänsä? Sen sijaan, että olisi murtunut tai alkanut surra, Repolainen teki hauskan voltin keskellä polkua ja nauroi röhisevästi itse itselleen! Se hymy oli täynnä yllätyksellistä iloa ja oivallusta – 'Hei, eihän tässä käynytkään ollenkaan huonosti! Päinvastoin, olipa hauska voltinpyörähdys!' Elsi keräsi senkin hersyvän hymyn talteen, ja se tuntui pussukassa pirteältä ja hauskalta. Elsi alkoi ymmärtää, että hymyjen taika ei ollut vain sitä, että ne syntyivät pienistä asioista. Taika oli siinä, että ne saivat muutkin hymyilemään! Oletteko huomanneet, kuinka helposti hymy tarttuu? Kun näet jonkun hymyilevän iloisesti, esimerkiksi kaverisi tai vanhempasi, eikö sinunkin tee mieli vähän hymyillä takaisin? Se on kuin näkymätön ketju, joka yhdistää meidät toisiimme. Kuin pieni kimalteleva kupla, joka pongahtaa iloisesta ihmisestä toiseen, levittäen lämpöä ja hyvää mieltä ympäriinsä. Elsi katseli pussukassaan olevia hymyjä. Ne eivät olleet vain kuvia tai muistoja menneistä hetkistä. Ne olivat kuin pieniä auringonpilkkuja, jotka tanssivat siellä, jokaisella oma pieni tarinansa ja oma, ainutlaatuinen valonsa. Ja kun Elsi itse tunsi olonsa joskus vähän surulliseksi tai yksinäiseksi, hän kurkisti pussukkaansa. Pussukan pehmeä lämpö ja kaikkien niiden ihanien hymyjen muistot levittivät heti hyvää mieltä Elsin omaan pieneen oravan sydämeen. Se oli kuin pussukka olisi ollut täynnä pientä, näkymätöntä, mutta hyvin voimakasta energiaa. Onnen energiaa, jota saattoi tuntea ja jopa jakaa. Ja mikä parasta, Elsi huomasi, että mitä enemmän hän keräsi ja jakoi niitä hymyjä mielessään, sitä onnellisemmaksi hän itsekin tuli. Ehkä hymyjen taika oli juuri se, että ne eivät koskaan loppuneet. Niitä sai aina lisää, ja ne monistuivat aina, kun niitä jaettiin! Ihan niin kuin siemenet, jotka istutetaan maahan – yksi siemen voi kasvaa suureksi puuksi, joka tuottaa satoja uusia siemeniä! Jokainen hymy oli siis kuin pieni onnellisuuden siemen, joka halusi kasvaa. Joskus Elsi istui korkealla puun oksalla ja mietti, miten jokainen keräämänsä hymy oli kuin pieni sieni, joka imi itseensä iloa ja sitten levitti sitä takaisin maailmaan. Hän ajatteli kaikkia niitä asioita, jotka saivat lapsen hymyilemään: uuden, värikkään kynän löytäminen, maukas jäätelö kuumana kesäpäivänä, ystävän kanssa leikkiminen piilosta metsän siimeksessä, tai ehkä vain lämmin halaus ja pehmeä suukko vanhemmalta illalla ennen nukkumaanmenoa. Ne olivat kaikki pieniä hetkiä, mutta niillä oli suuri voima. Ne olivat onnellisuuden siemeniä, jotka kasvoivat suuriksi ja kauniiksi puiksi. Elsi toivoi, että kaikki huomaisivat nämä pienet, tärkeät ilon hetket joka päivä. Että kaikki ymmärtäisivät, kuinka tärkeää on hymyillä ja antaa sen hyvän mielen tarttua toisiin. Sillä kun sinä hymyilet, jonkun toisen päivä saattaa kirkastua kuin kevätaamu. Ja kun jaat hymyn, se ei katoa, vaan se monistuu ja tekee maailmasta yhä valoisamman ja iloisemman paikan. Aivan kuten Elsin sammalpussukka. Se ei ollut vain pussukka täynnä sammalta, vaan se oli täynnä hymyjen taikaa. Täynnä jaettua onnellisuutta, joka odotti oikeaa hetkeä levitä ympäri metsää ja kauemmaskin. Seuraavaksi Elsi mietti, miten hän voisi jakaa näitä keräämiään hymyjä kaikkein parhaiten. Miten hänen pussukkansa voisi levittää taikaansa vieläkin kauemmas – kenties jopa koko maailmaan?

Lopetus

Kiitos, että olit mukana tällä hymyjä täynnä olevalla matkalla! On ihanaa, että jaoit kanssamme tämän seikkailun. Jos sinulla on omia ajatuksia tai ideoita tästä tarinasta, tai haluat kertoa omista hymykeräilyhetkistäsi, kerro niistä Sonacastille. Olisimme innoissamme kuulemaan kaiken! Muista, että maailma tarvitsee paljon hymyjä, ja jokainen sinun hymysi on tärkeä. Ehkä sinäkin voit alkaa kerätä omia iloisia hetkiäsi, tai keksiä ihan uusia, taianomaisia tarinoita hymyjen voimasta. Toivottavasti tapaamme taas pian, uusien tarinoiden parissa! Pidetään hymyt huulilla ja ilo sydämessä!

Lisää tarinoita