SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Gabi ja suuren viidakkojoen salaisuus

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Amazonin viidakossa aurinko paistaa kuumasti ja joen vesi tuoksuu aivan ihanan raikkaalta. Gabi on rohkea kabypara, joka rakastaa uimista ja uusia seikkailuja tässä suuressa metsässä. Hän lepää pehmeällä nurmikolla ja katselee, kuinka sateenkaaren väriset perhoset tanssivat ilmassa. Äkkiä tuuli tuo mukanaan erittäin makean ja houkuttelevan tuoksun, jota Gabi ei tunne. Gabi on hyvin toiveikas, eli hän uskoo, että jotain todella kivaa tapahtuu. Hän nousee heti ylös ja päättää selvittää, mistä tuo hieno tuoksu oikein tulee.

Kultainen hedelmä ja uusi ystävä

Gabi nostaa kirsunsa korkealle ilmaan ja nuuhkaisee tuota makeaa tuoksua vielä kerran. Tuoksu on niin ihana, että Gabin tekee mieli heti alkaa tanssia innosta. Hän näkee, kuinka sateenkaaren väriset perhoset liitelevät puiden välistä kohti metsän hämärää siimeksiä. Gabi päättää seurata noita kauniita siivekkäitä, koska ne näyttävät tietävän tarkalleen reitin. Hän tallustaa pehmeällä sammaleella ja kuulee, kuinka puiden lehdet havisevat hiljaa yläpuolella. Metsä on täynnä upeita ääniä, kuten lintujen laulua ja pienten hyönteisten surinaa. Gabi on hyvin peräänantamaton, eli hän ei luovuta, vaikka matka tuntuisi vähän pitkältä. Hän haluaa ehdottomasti löytää tuoksun lähteen ja kokea jotain aivan uutta. Yhtäkkiä korkealta puun oksalta kuuluu kovaa räpätystä ja melkoisen kova äänistä rääkäisyä. Punainen ja sininen hahmo heilahtaa ilmassa ja mätkähtää suoraan Gabin eteen polulle. Se on Papu, värikäs papukaija, joka näyttää olevan hieman sekaisin omista jaloistaan. Papu nousee ylös ja sukii höyheniään yrittäen näyttää mahdollisimman arvokkaalta ja viisaalta. Mitä sinä täällä maassa oikein hiippailet, sinä pieni ja märkäkarvainen ystäväni, Papu kysyy. Gabi selittää heti, että hän seuraa perhosia ja tuota maailman parasta tuoksua. Papu heilauttaa siipeään ja nauraa niin, että hänen koko pieni lintuvartalonsa hytkyy. Sinä etsit tietenkin kultaista hedelmää, joka kasvaa vain kaikkein korkeimman puun latvassa. Se on niin makea, että pelkkä sen ajatteleminen saa nokkani aivan vesittymään. Gabi miettii hetken ja katsoo ylös jättimäisiin puihin, jotka ulottuvat melkein pilviin asti. Miten ihmeessä minä, maassa asuva kabypara, voisin koskaan saada hedelmän noin korkealta? Papu huokaisee ja selittää, että hän ei yksin jaksa kantaa sitä painavaa hedelmää. Kultainen hedelmä on nimittäin hyvin painava, koska se on täynnä makeaa ja hyvää mehua. Gabi tuntee itsensä hyvin uteliaaksi ja haluaa tietää, miksi hedelmä on niin erikoinen. Miksi se kasvaa juuri siellä ylhäällä, missä aurinko paistaa kaikkein kirkkaimmin, Gabi kysyy. Koska se tarvitsee paljon lämpöä ja valoa muuttuakseen kullankeltaiseksi ja todella maistuvaksi, Papu vastaa. Gabi on hieman huolissaan, sillä hän tietää olevansa hyvä uimari mutta huono kiipeilijä. Hän katsoo omia lyhyitä jalkojaan ja sitten korkeita, liukkaita puunrunkoja, jotka nousevat ylöspäin. Mutta Gabi on myös hyvin rohkea, eikä hän halua jättää uutta ystäväänsä pulaan. Minä autan sinua, Papu, ja me keksimme yhdessä tavan saada se hedelmä alas. Papu innostuu niin kovasti, että hän yrittää lentää pienen ympyrän Gabin pään ympäri. Hän kuitenkin törmää pieneen oksaan ja laskeutuu takaisin maahan hieman kömpelösti mutta iloisesti. Me olemme loistava tiimi, sinä olet vahva ja minä tiedän kaikki metsän salaisuudet. Gabi hymyilee ja tuntee suurta ylpeyttä siitä, että hän saa olla mukana tässä. Aurinko paistaa kirkkaasti lehtien läpi ja luo maahan kauniita, kultaisia täpliä seikkailijoiden tielle. He alkavat kulkea yhdessä syvemmälle viidakkoon, missä orkideat tuoksuvat ja ilma tuntuu lämpimältä. Gabi on varma, että tämä päivä on hänen elämänsä tähän asti jännittävin hetki. Hän nauttii jokaisesta askeleesta, vaikka tietää, että edessä voi olla monia vaikeita esteitä. Papu selittää Gabille, että kultainen hedelmä ei ole vain ruokaa vaan suuri aarre. Se antaa voimaa ja tekee jokaisen, joka sitä maistaa, erittäin iloiseksi ja onnelliseksi. Gabi miettii, kuinka hienoa olisi jakaa sellainen palkinto ystävän kanssa pitkän matkan jälkeen. He saapuvat pienen puron varrelle, missä vesi kimaltelee kuin tuhannet pienet timantit auringossa. Gabi pulahtaa veteen viilentääkseen itseään, ja jokiveden raikas tuoksu täyttää hänen herkkään kirsuna. Papu istuu kivellä ja katsoo, kuinka taitavasti Gabi liikkuu vedessä ja nauttii uimisesta. Sinä uita kuin kala, vaikka oletkin karvainen, Papu huutaa ja nauraa iloisesti rannalta. Gabi tuntee olonsa kotoisaksi vedessä ja saa siitä uutta virtaa jatkaa matkaa eteenpäin. Hän nousee rannalle ja ravistaa turkkinsa niin, että pisarat lentävät joka puolelle metsää. Papu joutuu väistelemään vettä ja rääkäisee leikillään, kun muutama tippa osuu hänen siivilleen. He jatkavat matkaa ja metsä muuttuu koko ajan tiheämmäksi ja täynnä upeita värejä. Sateenkaaren väriset perhoset liitelevät edelleen heidän edellään, aivan kuin ne näyttäisivät heille tietä. Gabi miettii, mitä kaikkea he vielä kohtaavat matkalla kohti sitä suurta ja korkeaa puuta. Hän on päättänyt olla pelkäämättä, vaikka viidakko on täynnä suuria varjoja ja outoja ääniä. Papu on hyvä matkakumppani, koska hän puhuu koko ajan ja pitää Gabin mielen virkeänä. Gabi on tyytyväinen, että hän lähti seuraamaan tuoksua eikä jäänyt vain lepäämään nurmikolle. Seikkailu on vasta alussa, ja kultainen hedelmä odottaa jossain siellä puiden latvojen takana. Gabi ottaa syvän hengityksen ja tuntee, kuinka innostus kasvaa hänen pienessä, karvaisessa rinnassaan. He ovat valmiita kohtaamaan mitä tahansa, kunhan he tekevät sen yhdessä ystävinä viidakossa.

Virtaavan veden suuri este

Gabi ja Papu jatkavat matkaansa läpi tiheän viidakon, missä suuret lehdet sipisevät salaperäisesti toisiaan vasten. Yhtäkkiä heidän edessään avautuu suuri ja avoin paikka, jota hallitsee leveä ja todella vauhdikas sivujoki. Vesi syöksyy eteenpäin kovaa vauhtia ja pitää sellaista kohinaa, että Papu joutuu huutamaan Gabille. Gabi pysähtyy rannalle ja katsoo huolestuneena tuota leveää vesimassaa, jota hän ei pysty ylittämään. Hän on yleensä hyvin kykeneväinen, eli hänellä on hyvät taidot ja voimat selviytyä monista asioista. Mutta nyt hän huomaa, ettei hän todellakaan voi hypätä tämän suuren ja virtaavan esteen yli. Gabi tuntee olonsa hieman neuvottomaksi, koska hän ei halua kääntyä takaisin juuri nyt tässä. Hän katsoo ympärilleen ja näkee maassa paljon pieniä ja kuivia oksia, jotka ovat tippuneet puista. Gabi saa hienon ajatuksen ja päättää kokeilla rakentaa pienen sillan noista monista oksista rannalla. Hän alkaa kantaa oksia joen reunaan ja asettelee ne huolellisesti peräkkäin kohti vastapäistä puolta. Papu istuu läheisessä oksassa ja katsoo uteliaana, kuinka Gabi työskentelee ahkerasti ja hyvin päättäväisesti. Onko tuo varmasti turvallista, sillä vesi näyttää kovin voimakkaalta ja nuo oksat ovat pieniä, Papu kysyy. Gabi vastaa, että hänen täytyy kokeilla kaikkea mahdollista, jotta he pääsevät eteenpäin kohti hedelmää. Gabi astuu varovasti ensimmäisen oksan päälle, mutta se murtuu heti kovaäänisesti ja huuhtoutuu nopeasti joen mukana. Hän kokeilee vielä toista ja kolmatta oksaa, mutta ne kaikki pettävät hänen painonsa alla. Gabi tuntee itsensä hyvin turhautuneeksi, koska hänen hieno suunnitelmansa ei toiminutkaan niin kuin hän toivoi. Hän istahtaa rannalle ja katsoo, kuinka sateenkaaren väriset perhoset liitelevät kevyesti joen yli toiselle puolelle. Miksi minä en voi vain lentää kuten perhoset tai sinä, kallis ystäväni Papu, Gabi kysyy. Koska sinulla on upeat uimaräpylät varpaissasi ja paksu turkki, joka pitää sinut aina lämpimänä vedessä, Papu vastaa. Gabi miettii tätä ja huomaa kauempana rannalla suuren ja paksun puunrungon, joka makaa puoliksi vedessä. Hän ymmärtää, että hän voi käyttää uimataitojaan hyödyksi ja ohjata tuon raskaan tukin siltojen sijaan. Gabi hyppää rohkeasti veteen ja tuntee, kuinka viileä ja raikas vesi kastelee hänen koko turkkinsa. Hän ui voimakkaasti kohti tukin päätä ja alkaa työntää sitä hitaasti mutta varmasti kohti virtaa. Gabi on hyvin sinnikäs ja käyttää kaikkia jalkojaan ohjatakseen suuren tukin oikeaan suuntaan joen yli. Virta yrittää viedä tukkia mukanaan, mutta Gabi pitää siitä tiukasti kiinni ja ui kohti vastarantaa. Hän ponnistelee kovaa ja tuntee, kuinka hänen lihaksensa työskentelevät kovasti tässä jännittävässä ja vaikeassa tilanteessa. Papu seuraa yläpuolella ja kannustaa Gabia huutamalla kovaa ja räpyttelemällä siipiään hyvin innokkaasti ilmassa. Pian tukin toinen pää osuu vastakkaiseen rantaan ja se juuttuu tukevasti kiinni pehmeään ja kosteaan hiekkaan. Gabi kiipeää maalle ja ravistaa itsensä kuivaksi niin, että vesi roiskuu ympäriinsä kuin pieni sade. Hän tuntee suurta iloa ja onnistumista, koska hän löysi tavan ylittää joen omilla taidoillaan. Papu laskeutuu Gabin viereen ja taputtaa häntä kevyesti siivellään, koska hän on niin ylpeä ystävästään. Sinä olet todellinen joen mestari ja nyt me voimme jatkaa matkaamme kohti sitä kultaista hedelmää. Gabi hymyilee ja tuntee, kuinka aurinko alkaa taas lämmittää hänen märkiä ja hieman väsyneitä jalkojaan. He katsovat eteenpäin, missä metsä muuttuu entistä vihreämmäksi ja täynnä upeita, värikkäitä ja tuoksuvia kukkia. Jokiveden raikas tuoksu jää taakse, kun he suuntaavat kohti viidakon syvimpiä ja kaikkein mielenkiintoisimpia osia. Gabi on valmis uusiin haasteisiin, sillä hän tietää nyt pystyvänsä ylittämään jopa suurimmat ja nopeimmat joet.

Viidakon latvuksen makea palkinto

Gabi ja Papu saapuvat vihdoin jättimäisen puun juurelle, jonka latvassa kultainen hedelmä hohtaa kuin pieni aurinko. Puun runko on valtava ja sen kaarna tuntuu Gabin tassun alla karkealta ja hieman kovalta. Gabi katsoo ylös ja huomaa, että hedelmä on todella korkealla, aivan liian kaukana hänen ulottuviltaan. Hän on hyvin epäröivä, eli hän ei ole ollenkaan varma siitä, miten hän voisi päästä ylös. Gabi kokeilee ensin asettaa etutassunsa rungolle ja ponnistaa, mutta hänen kyntensä eivät saa otetta sileästä puusta. Hän yrittää hypätä ja napata kiinni alimmasta oksasta, mutta hän mätkähtää takaisin pehmeään multaan. Papu istuu yläpuolella olevalla oksalla ja katsoo Gabin yrityksiä pää kallellaan ja siipiään hiljaa sukien. Miksi sinä et vain kiipeä kuin muut metsän eläimet, kallis ystäväni, Papu kysyy ja raksuttaa nokkaansa. Gabi huokaisee ja selittää, että kabyparat on luotu uimaan vedessä, ei kiipeilemään kohti pilviä. Hän katsoo ympärilleen ja huomaa puun ympärillä roikkuvat paksut ja raskaat liaanit, jotka ovat kuin vahvoja köysiä. Gabi saa hienon idean ja päättää kokeilla jotain aivan uutta kiipeämisen sijaan tässä tilanteessa. Hän tarttuu vahvalla suullaan yhteen paksuun liaaniin ja alkaa vetää sitä taaksepäin kaikilla voimillaan. Liaani on tiukasti kiinni ylemmissä oksissa, ja kun Gabi vetää, koko suuri puu alkaa hieman heilua. Gabi päästää irti ja katsoo, kuinka puun latva heilahtaa takaisin ja lehdet kahisevat kovaäänisesti ylhäällä. Hän tekee saman uudestaan ja vetää liaanista vielä kovempaa, niin että hänen pienet jalkansa pureutuvat maahan. Puu heilahtaa voimakkaammin ja kultainen hedelmä alkaa huojua vaarallisesti omassa ohuessa ja pitkässä varressaan. Papu pelästyy kovaa heilumista ja nousee lentoon rääkäisten innostuneena, kun hän näkee Gabin suunnitelman toimivan. Gabi vetää kolmannen kerran ja käyttää koko vartalonsa painoa saadakseen puun todella kovaan liikkeeseen. Yhtäkkiä kuuluu kova napsahdus, ja kultainen hedelmä irtoaa ja putoaa vauhdilla alas lehtien läpi. Se mätkähtää pehmeään sammalleeseen Gabin eteen ja levittää ympärilleen aivan uskomattoman makean ja hunajaisen tuoksun. Samalla hetkellä pensaikosta kuuluu hiljaista ja hieman surullista vikinää, joka saa Gabin korvat heti pystyyn. Pieni ja täplikäs hahmo kömpii esiin suurten saniaisten alta ja katsoo heitä suurilla, keltaisilla silmillään. Se on Jagu, pieni jaguaarinpentu, joka näyttää olevan hyvin nälkäinen ja ehkä hieman eksynyt kotoaan. Jagun vatsa kurnii kovaa, ja hän painaa korvansa alas, koska hän pelkää hieman uusia tuttavuuksia. Gabi tuntee suurta myötätuntoa, eli hän haluaa todella paljon auttaa pientä ja hätääntynyttä pentua. Hän työntää kultaisen hedelmän varovasti kirsullaan lähemmäs Jagua ja vinkaisee ystävällisesti merkiksi siitä, että se on turvallista. Jagu nuuhkaisee hedelmää ja haukkaa siitä pienen palan, ja hänen silmänsä alkavat heti loistaa ilosta. Papu laskeutuu maahan ja alkaa pilkkoa hedelmää pienemmiksi paloiksi, jotta kaikki voivat maistaa tätä suurta herkkua. Gabi maistaa hedelmää ja tuntee, kuinka sen makeus antaa hänelle heti uutta ja ihmeellistä voimaa. He syövät yhdessä hiljaisuudessa, ja viidakon äänet tuntuvat nyt paljon ystävällisemmiltä ja kauniimmilta kuin aiemmin. Jagu nousee ylös ja venyttelee pieniä tassujaan, ja hän ei näytä enää yhtään niin pelokkaalta. Hän hankailee päätään Gabin kylkeä vasten kiitokseksi ja alkaa sitten kevyesti loikkia kohti tuttua polkua. Gabi katsoo, kuinka pieni jaguaari katoaa puiden siimekseen, ja tuntee lämpöä omassa pienessä ja karvaisessa rinnassaan. Sateenkaaren väriset perhoset laskeutuvat heidän ympärilleen, ja aurinko alkaa hitaasti laskea metsän taakse kultaisena. Gabi istahtaa alas ja katsoo tyhjää hedelmän kuorta, joka tuoksuu edelleen maailman parhaalta asialta.

Lopetus

Aurinko laskee hitaasti Amazonin yllä ja muuttaa koko taivaan hehkuvaksi kullaksi. Gabi makaa tyytyväisenä rannalla, missä jokiveden raikas tuoksu sekoittuu kukkien makeaan aromiin. Papu on hiljaa ja sukii vielä kerran siipiään ennen kuin se nukahtaa korkealle oksalle. Viidakko ympärillä alkaa rauhoittua ja kaskaiden siritys kuuluu nyt vaimeana taustalla. Gabi sulkee silmänsä ja tuntee pehmeän ruohon vatsansa alla leppeässä illassa. Yksi pieni sateenkaaren värinen perhonen laskeutuu hiljaa Gabin nenänpäälle ja viipyy siinä hetken. Sitten se nousee ilmaan ja katoaa hämärtyvien puiden siimekseen muiden luo. Amazonin suuri metsä on nyt aivan hiljainen ja täynnä rauhallista unta.

Lisää tarinoita