SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Asteroidihyppely – kiviä avaruudessa

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Tiedätkö, mikä on kaikkein jännittävintä avaruudessa? Se on matka! Mutta ei ihan tavallinen matka. Tänään suuntaamme seikkailuun, jossa ohitamme kuun ja tähdet, kohti paikkaa täynnä pyöriviä kiviä. Ne ovat asteroideja! Lähde mukaan, niin otetaan selvää, mitä nämä avaruuden kulkurit oikein ovat ja mitä salaisuuksia ne kätkevät. Oletko valmis? Kiinnitä turvavyöt, sillä seikkailu alkaa juuri nyt!

Matka alkaa!

No niin, hyppää kyytiin! Avaruusaluksemme on valmis starttaamaan. Se ei ole mikä tahansa alus, vaan Taikatähti, joka voi muuttaa muotoaan ja lentää nopeammin kuin yksikään ajatus! Pidä kiinni penkistä, sillä kohta irtoamme Maan vetovoimasta. Kolme… kaksi… yksi… JA NÄHDÄÄN! Aluksemme nousee ilmaan, ylös pilvien yläpuolelle, ohi kuun ja kohti kaukaisia tähtiä. Maapallo näyttää nyt kauniilta siniseltä marmorilta, eikö vain? Ohitimme jo punaisen Mars-planeetan, jossa on suuria hiekkadyynejä ja korkeita vuoria. Nyt kiihdytämme kohti seuraavaa määränpäätä. Katso ulos ikkunasta! Siellä edessämme odottaa jotain todella jännittävää. Emme mene suoraan seuraavalle planeetalle, Jupiterille asti, vaan pysähdymme matkan varrella. Tiedätkö minne? Meidän pitää löytää valtava kivien vyöhyke, joka kiertää aurinkoa juuri Marsin ja Jupiterin välissä. Se on asteroidivyöhyke! Valmistaudu, sillä siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Oletko valmis hyppimään avaruuskiveltä toiselle?

Asteroidivyöhykkeen salaisuudet

Oletteko valmiina? Hurraa! Tervetuloa, ystävät, valtavaan asteroidivyöhykkeeseen! Kuten aiemmin kerroin, tämä ei ole mikä tahansa tavallinen tie, vaan avaruuden oma moottoritie, joka on täynnä kivisiä salaisuuksia. Se on kuin suuri, kimalteleva kaulakoru, joka kiertää aurinkoa juuri Mars-planeetan ja jättimäisen Jupiterin välissä. Kuvitelkaa, se on kuin olisimme matkalla kahden hyvän ystävän, Marsin ja Jupiterin, kotien välissä, ja heidän välissään on tämä uskomaton leikkipaikka täynnä... no, kiviä! Ja kaikki nämä kivet leijuvat täällä, kuin pienet, hiljaiset vartijat, jotka ovat olleet paikallaan jo miljoonia vuosia. Tämä on todellinen avaruuden kivimeri! Eikö olekin jännittävää? Mutta eivät nämä ole ihan tavallisia kiviä. Nämä ovat ikivanhoja avaruuskiviä, joista tiedemiehet käyttävät hienoa sanaa "asteroideja". Asteroidit ovat kuin aurinkokuntamme vanhoja muistoja, pieniä palasia siitä ajasta, kun kaikki alkoi. Kun aurinkokuntamme syntyi miljoonia ja miljoonia vuosia sitten, suuri osa materiaalista liittyi yhteen muodostaen planeettoja, kuten maapallon. Mutta osa jäi pinoiksi, ja ne eivät koskaan ehtineet kasvaa täysikasvuisiksi planeetoiksi. Tiedättekö miksi? Jättimäinen Jupiter-planeetta, joka on aivan tämän vyöhykkeen vieressä, on niin suuri ja voimakas, että sen valtava painovoima esti näitä pieniä kiviä koskaan liittymästä yhteen yhdeksi suureksi planeetaksi. Se on kuin iso isoveli, joka ei anna pikkuveljensä rakentaa legopalikoista isoa linnaa, vaan pitää palaset erillään. Ja näin on käynyt myös asteroideille! Ne ovat aurinkokunnan ylijäämäpaloja, mutta samalla ne ovat uskomattoman arvokkaita, sillä ne kertovat meille tarinoita aurinkokuntamme lapsuudesta. Ne ovat kuin ajankapseli, joka leijuu siellä avaruudessa, odottaen meitä. Kun sujahdamme nyt tänne asteroidivyöhykkeelle, näette ympärillänne tuhansia, ehkä jopa miljoonia, kaikenkokoisia avaruuskiviä. Jotkut ovat aivan pieniä, kuin kädessä pidettäviä pikkukiviä, toiset taas ovat jättimäisiä, suurempia kuin kokonainen kaupunki! Se on kuin leikkikenttä, jossa on sekä pieniä hiekanjyviä että valtavia kiipeilytelineitä, kaikki leijumassa painottomana avaruudessa. Ne lentävät siellä omilla radoillaan, jotkut hitaasti ja rauhallisesti, toiset taas singahtelevat ohitsemme vauhdikkaasti! Onneksi meidän aluksemme on todella taitava väistelemään, eikä törmää yhteenkään. Katsokaa, miten ne kimaltelevat auringonvalossa, kuin tuhannet pienet timantit pimeällä sametilla. Eikö olekin uskomaton näky? Tämä vyöhyke on niin täynnä, että se näyttää kaukaa katsottuna yhtenäiseltä. Mutta kun olemme täällä sisällä, huomaamme, että kivien välissä on itse asiassa paljon tilaa. Se on kuin metsä: kaukaa se näyttää tiheältä, mutta kun kävelet sisään, siellä on paljon polkuja ja aukioita. Meidän täytyy olla tarkkana ja seurata reittiä, jotta löydämme ne kaikkein jännittävimmät kivet, joista voimme hypätä eteenpäin! Mitähän salaisuuksia ne mahtavat piilottaa? Ehkäpä joitakin vihjeitä planeettojen syntymästä? Tiedättekö, tiedemiehet ovat aina olleet innoissaan asteroideista. Ne ovat vähän kuin avaruuden aarrearkkuja. Ne voivat kertoa meille, mistä planeetat on tehty ja miten elämä on mahdollisesti syntynyt. Ajatelkaa, jokainen pikku kivi täällä on kuin pala suurta palapeliä, joka auttaa meitä ymmärtämään, kuinka meidän oma kotiplaneettamme, maapallo, on saanut alkunsa. Ne ovat kuin viestejä menneisyydestä, jotka leijuvat avaruudessa ja odottavat, että joku lukisi ne. Ja juuri sitä mekin teemme nyt! Me olemme avaruuden etsiviä, jotka etsivät johtolankoja ja salaisuuksia näiden kimaltelevien kivien joukosta. Jokainen ohi pyyhkivä kivi on kuin oma pieni mysteerinsä. Katsokaa nyt ikkunasta! Siellä on eräs melko suuri kivi, joka näyttää aivan… no, minkä muotoiselta se näyttää? Jotkut asteroidit ovat kuin perunat, toiset taas kuin valtavia, pyöreitä marjoja. Ja kaikki ne pyörivät ja keikkuvat omalla tavallaan. Mitä ihmeen salaisuuksia ne piilottavat sisällään? Onko niissä kenties jännittäviä mineraaleja tai jopa jäätä, joka voisi olla miljoonia vuosia vanhaa? Ehkäpä jopa jonkinlaisia avaruuspölyhiukkasia, jotka ovat pysyneet koskemattomina miljardeja vuosia. Kaikki nämä kivet ovat todisteita siitä, kuinka ihmeellinen paikka aurinkokuntamme on, täynnä löytämisen iloa ja ihmettä. Seuraavaksi aiomme etsiä yhden erityisen suuren ja mielenkiintoisen asteroidin, joka voisi olla meille hyvä pysähdyspaikka. Sieltä voimme katsella ympärillemme ja yrittää ymmärtää vielä paremmin, kuinka monenlaisia nämä avaruuskivet oikein ovat. Oletteko valmiina ensimmäiseen asteroidihyppyynne? Pitäkää kiinni! Matka jatkuu syvemmälle asteroidivyöhykkeen ihmeisiin. Kuka tietää, mitä seuraavaksi löydämme! Kenties jonkin ennennäkemättömän muotoisen kiven, tai sellaisen, joka kimaltelee aivan erityisesti!

Kivien koot ja muodot

Hei kaikki seikkailijat! Olette edelleen mukanani täällä, keskellä uskomatonta asteroidivyöhykettä. Meidän avaruusaluksemme, Kimaltava Kummajainen, leijaili eteenpäin, aivan kuin utelias perhonen kukkakedolla, mutta tämä kukkapelto olikin täynnä kimaltavia kiviä! Edellisellä kerralla mietimme, millaisia kiviä täältä mahtaa löytyä. Ja arvaatteko mitä? Nyt me todella näemme niitä! Kymmeniä, satoja, tuhansia! Ne tanssivat ja pyörivät ympärillämme, jokainen omanlaisensa aarre. Ne olivat kuin valonvälähdyksiä avaruuden pimeydessä, joista jokainen kutsui meitä lähemmäs. Kuulkaa! Ne suhisivat ohi niin nopeasti, että ne olivat melkein vain varjoja, mutta joissain näimme kimaltelevan hopean tai kultaisen sävyn. Mikä ihana yllätys! Jokainen kivi tuntui kertovan oman pienen tarinansa. Ne olivat kuin avaruuden satukirjan sivuja, joita lennätettiin meidän ohitsemme. Tämä oli vasta alkua sille, mitä avaruus meille paljastaisi. Meidän silmämme olivat pyöreät ihastuksesta. Miten paljon nähtävää ja koettavaa täällä olikaan! Kimaltava Kummajainen jatkoi matkaansa kohti tuntematonta, ja meidän sydämemme sykkivät jännityksestä. Mihin seuraavaksi törmäisimme? Mikä uusi ihme odottaisi? Ja sitten huomasimme, että kaikki kivet eivät olleet samanlaisia. Ei todellakaan! Katsokaapas tuota! Siellä sujahtaa ohitsemme jotain pienenpientä. Se on kuin piskuinen herne, joka tanssii avaruuden tyhjyydessä. Sellainenkin voi olla asteroidi! Aivan totta, monet asteroidit ovat aivan pieniä, ei paljon isompia kuin kivi, jonka löytäisit hiekkalaatikosta tai mummolan puutarhasta. Niitä on valtavasti, ja ne kiitävät ohitsemme niin vauhdilla, ettei niitä meinaa edes huomata. Mutta nekin ovat tärkeitä osia tätä avaruuden kivien suurta perhettä. Ne ovat kuin pikkuruisia uimareita valtavassa avaruuden altaassa. Ne ovat niin pieniä, että joskus ne menevät piiloon suurempien kivien taakse. Niitä on vaikea nähdä, mutta ne ovat siellä, tuhansittain, melkein kuin avaruuspölyä. Joskus ne kimaltavat heikosti, kuin pikkuruiset tähdet, jotka ovat tippuneet taivaalta. Mutta sitten, jos käännämme katseemme hieman kauemmas, näemme jotain muuta. Tuolla, ihan vähän matkan päässä, leijuu kivi, joka onkin jo auton kokoinen! Kuvitelkaa! Kokonainen auto, mutta se onkin tehty kivestä ja leijuu painottomana avaruudessa. Minne se on matkalla? Kenties se on juuri lähtenyt pitkälle ajelulle, tai ehkä se etsii itselleen pysäköintipaikkaa. Sellaiset, auton kokoiset asteroidit ovat jo isoja möhkäleitä. Ne pyörivät ja kierivät, joskus hitaasti, joskus nopeasti, ja ne ovat niin harmaita ja kovia, että niihin ei todellakaan haluaisi törmätä. Ne ovat kuin jättimäisiä leluautoja, jotka ovat unohtuneet jättikokoisen lapsen leikkeihin ja nyt ne vain lentelevät ympäriinsä. Niiden pinnassa näkyy jo kuoppia ja koloja, merkkejä pitkästä matkasta avaruudessa. Ne ovat kuin vanhoja ystäviä, jotka ovat nähneet paljon. Ne ovat kuin kiviä, joita jättiläinen olisi heitellyt ympäriinsä. Ne ovat niin massiivisia, että jos ne olisivat maassa, ne eivät liikkuisi mihinkään. Mutta täällä, painottomuudessa, ne tanssivat omia hitaasti eteneviä balettejaan. Ja matkamme jatkuu, ja kivet vain suurenevat! Kohta näemme jotain, mikä on jo talon kokoinen! Ajatelkaa, kokonainen talo, jolla ei ole ikkunoita tai ovea, vaan se on pelkkää kiveä ja leijuu siellä avaruudessa. Se on kuin suuri, tumma möhkäle, joka on tullut suoraan sadusta. Näitä talon kokoisia kivijärkäleitä on jo paljon vähemmän, sillä avaruudessa on enemmän pieniä kuin isoja kiviä. Ne ovat niin painavia ja massiivisia, että niiden ohittaminen vaatii jo tarkempaa navigointia Kimaltavalta Kummajaiselta. Ne ovat kuin jättiläisten rakennuspalikoita, jotka odottavat, että joku alkaa rakentaa niistä jotakin avaruuden linnaketta. Niiden pinnalla näkyy jo isompia kraattereita, kuin syviä kulhoja, joihin olisi heitetty kiviä. Ne ovat kuin muinaisia jättiläisten asuinpaikkoja, jotka ovat jääneet tyhjilleen. Ne ovat niin isoja, että niiden takaa voisi piiloutua, jos vain olisi tarpeeksi rohkea. Ne ovat kuin avaruuden yksinäisiä saaria, jotka odottavat löytäjäänsä. Mutta odottakaas... pitäkää kiinni hattunne, jos teillä sellainen on! Tuolla edessäpäin näkyy jotain aivan valtavaa. Se on niin iso, että se näyttää jo ihan pieneltä vuorelta! Voi vau, se on niin valtava, ettei sen loppua meinaa nähdä! Se on kuin jättiläisen nyrkki, joka on jäätynyt avaruuteen ikiajoiksi. Nämä ovat asteroidivyöhykkeen suurimpia asukkaita, ne ovat todella harvinaisia ja ne ovat usein niitä, joita tiedemiehet haluavat tutkia tarkemmin. Ne ovat kuin avaruuden dinosauruksia, vanhoja ja kunnioitettavia, täynnä salaisuuksia. Niiden pinnalla saattaa olla kraattereita, jotka ovat syntyneet, kun pienemmät kivet ovat törmänneet niihin. Se on kuin avaruuden taidegalleria, jossa jokainen kuoppa kertoo oman tarinansa. Ne ovat niin suuria, että ne voivat vetää puoleensa pienempiä kiviä, jotka sitten alkavat kiertää niitä. Ne ovat kuin pieniä kuita, jotka kiertävät omaa planeettaansa. Nämä suuret asteroidit ovat todella jännittäviä, koska ne ovat kuin eläviä muistoja aurinkokuntamme synnystä. Niiden sisällä saattaa piillä aivan uskomattomia asioita! Ja tiedättekö mitä? Nämä kivet eivät ole kaikki samanmuotoisia! Ei suinkaan! Jotkut niistä ovat kuin pyöreitä perunoita, toiset taas muistuttavat epämääräisesti luuta, tai ehkä jopa kumiankkaa – jos sillä kumiankalla olisi todella monta kulmaa ja se olisi tehty kivestä! Jotkut ovat sileitä ja pyöreitä, melkein kuin marmorikuulia, kun taas toiset ovat täynnä teräviä kulmia ja piikkejä, aivan kuin ne olisivat irronneet jostain suuresta palapelistä. Ne ovat kuin avaruuden taiteilijoiden veistoksia, jokainen uniikki ja ihmeellinen. Ei ole kahta samanlaista asteroidia, aivan kuten ei ole kahta samanlaista lumihiutalettakaan. Jokainen on oma, erityinen kappaleensa avaruuden historiaa. Meidän Kimaltava Kummajaisemme pujotteli taitavasti näiden kaikenkokoisten ja -muotoisten kivien lomitse. Välillä piti väistää pientä kiveä, joka sujahti aivan ikkunan ohi, ja välillä taas suurempaa järkälettä, joka hitaasti lipui edestämme. Oli kuin olisimme olleet jättimäisessä, hitaassa flipperipelissä, jossa pallojen sijaan olikin avaruuskiviä. Nämä kaikki kivet ovat todella vanhoja. Ne ovat olleet täällä miljoonia ja miljoonia vuosia, siitä asti kun aurinkokuntamme syntyi. Ne ovat kuin avaruuden aikakoneita, jotka kertovat meille tarinoita menneisyydestä, jos vain osaamme kuunnella. Ne ovat pölyä ja kiviä, jotka eivät koskaan kasvaneet isoiksi planeetoiksi. Ne jäivät kellumaan tänne, Marsin ja Jupiterin väliin, kuin unohdetut lelut. Jokainen näistä kivistä on kuin oma pieni maailmansa, jolla on oma tarinansa. Jotkut kiiltävät pimeässä, koska ne ovat täynnä metallia, kun taas toiset ovat tummempia, kuin nuhjuiset hiilenpalat. Ne ovat kuin salaperäisiä arvoituksia, jotka odottavat ratkaisijaansa. Kimaltava Kummajainen vilkutti valoillaan ohikiitäville kiville, ja me kaikki tunsimme pienen pistoksen sydämessämme – olimme todella keskellä jotain maagista. Näimme myös yhden asteroidin, joka pyöri niin nopeasti, että se näytti aivan hattaralta. Ehkä se oli harjoittelemassa tanssiliikkeitä? Tai sitten se vain nautti vauhdista. Toinen taas oli niin hidas, että saatoimme melkein kurkottaa ja koskettaa sitä, jos emme olisi olleet niin kaukana ja jos emme olisi olleet turvallisesti aluksen sisällä. Ne olivat kuin nukkuvia jättiläisiä, jotka kelluivat unissaan. Ja sitten, yllätyimme! Löysimme yhden pienen, mutta hyvin erityisen asteroidin. Se oli vähän pyöreämpi kuin muut, ja sen pinnalla näytti olevan pienenpieniä, kimaltelevia pisteitä. Ne olivat kuin miljoonia pieniä timantteja, jotka oli ripoteltu tummalle kivelle. Voi vau, mikä näky! Se oli kuin avaruuden korurasia, joka oli unohtunut tänne. Kimaltava Kummajainen leijaili aivan sen lähelle, jotta saisimme paremman kuvan. Se oli kuin yötaivas pullotettuna yhteen kiveen. Tämä kokemuksemme asteroidien kokojen ja muotojen parissa sai meidät ymmärtämään, kuinka ihmeellinen ja monipuolinen avaruus oikein onkaan. Se ei ole vain tyhjää mustaa, vaan se on täynnä kaikenlaisia asioita, jotka odottavat löytämistä. Jokainen pikkuruinen kivi, jokainen valtava möhkäle kertoo oman tarinansa Maailmankaikkeudesta. Ja meidän seikkailumme jatkuu! Mitä luulette, kuka tutkii näitä kiviä? Ja mitä kaikkea he saavatkaan niistä selville? Pysykää kuulolla, sillä seuraavaksi tapaamme joitakin todella tärkeitä avaruuden tutkijoita! Heillä on paljon kerrottavaa näistä avaruuden kivistä.

Tutkijoiden työtä avaruudessa

Aivan oikein! Tässä he ovatkin, odottamassa meitä aivan heidän avaruuslaboratorionsa oven edessä! Tässä on professori Pöllönen, viisas ja hiljainen pöllö, joka tuijottaa aina kaukaisuuteen isojen silmälasiensa takaa. Hän tietää lähes kaiken asteroideista, aivan uskomattoman paljon! Ja hänen vieressään pyörii, hypähtelee ja sirkuttaa Veeti Varis, professori Pöllösen innokas apuri. Veeti on niin nopea, että hän huomaa aina kaiken pienenkin, jopa sen, minkä pöllö professori ehkä jättäisi huomaamatta! “Hoo-hoo! Tervetuloa, tervetuloa!” professori Pöllönen huhuilee, levittäen siipensä ystävällisesti. “Tulkaa peremmälle, meillä on täällä juuri meneillään erittäin mielenkiintoinen tutkimus. Olemme selvittämässä erään pienen, mutta sitäkin erikoisemman asteroidin salaisuuksia.” Veeti Varis lentää heti suoraan valtavan, hohtavan näytön eteen, joka näyttää pyörivän avaruuskiven. “Katsokaa! Tämä pikkukivi on aivan kuin aikakapseli!” hän visertää ja osoittaa nokallaan. “Se on ollut siellä avaruudessa miljardeja vuosia, ja me saamme nyt kurkistaa sen sisälle!” Professori Pöllönen nyökkää. “Aivan totta, Veeti. Meidän työmme on ymmärtää, mistä nämä avaruuden kivet ovat syntyneet ja mitä ne kertovat koko avaruuden historiasta. Ne ovat kuin suuria, kivisiä satukirjoja, jotka kertovat tarinoita kaukaa menneisyydestä. Me käytämme tähän monenlaisia työkaluja.” “Kuten jättimäisiä kaukoputkia!” Veeti huudahtaa, pyörähtäen ilmassa. “Niillä näkee Maasta asti, kuinka asteroidit kiitävät ja pyörivät tuolla kaukana kuin pienet, kimmeltävät jalokivet! Ne ovat kuin avaruuden silmälaseja, jotka auttavat meitä näkemään todella, todella kauas.” “Ja ei vain Maasta”, professori Pöllönen täydentää. “Meillä on myös kaukoputkia, jotka leijuvat avaruudessa, kaukana Maan pilvien yläpuolella. Ne näkevät vielä tarkemmin, kuin mikään maanpäällinen kaukoputki. Ne ovat kuin avaruuden vakoojia, jotka kuvaavat asteroideja päivin ja öin.” “Mutta kaikkein jännittävintä on lähettää pieniä avaruusaluksia ihan asteroidin kylkeen kiinni!” Veeti sirkuttaa, laskeutuen Pöllösen olkapäälle. “Ne voivat lentää niiden ympäri ja ottaa kuvia! Ne ovat kuin pieniä, rohkeita avaruusperhosia! Joskus ne jopa laskeutuvat, aivan varovasti, ja keräävät pienen kivensirun mukaansa! Silloin ne ovat kuin avaruuden postipaketteja, jotka tuovat meille arvokkaita näytteitä tutkittavaksi.” “Ja mitä sitten opimme niistä pienistä kivensiruista?” professori Pöllönen kysyy, katsoen meitä. “Paljon, paljon! Voimme selvittää, mistä aineista asteroidi on tehty. Onko siinä metallia, joka kiiltää kuin timantti, vai ehkä jääkiteitä, jotka kimmeltävät kuin pienet tähdet? Jotkut asteroidit ovat kuin jättimäisiä jääpalapaloja, täynnä vettä!” “Vettä! Avaruudessa!” Veeti ihmettelee, levittäen siipiään. “Kuvitelkaa, lapset! Avaruusmatkailijat voisivat joskus tankata vettä suoraan asteroidilta, jos heidän tankkinsa tyhjenee! Se olisi ihanaa, eikö?” “Aivan totta”, professori Pöllönen nyökkää. “Ja mikä parasta, asteroidit ovat kuin avaruuden vanhimpia aarteita. Ne ovat olleet olemassa jo silloin, kun aurinkokuntamme syntyi, miljardeja vuosia sitten. Niistä voimme lukea koko Maan ja muiden planeettojen syntytarinan! Ne kertovat meille, mistä kaikki on saanut alkunsa.” “Niin kuin vanhat kirjat, joista voi lukea seikkailuja!” Veeti Varis sanoi. “Mutta nämä kirjat ovat täynnä kiviä ja pölyä, ja ne lentävät avaruudessa!” “Ja me tutkimme myös sitä, minne asteroidit ovat matkalla”, professori Pöllönen selittää. “Avaruus on valtava ja täynnä tilaa, mutta on tärkeää tietää, jos joku asteroidi olisi tulossa liian lähelle Maata. Näin voimme olla valmistautuneita ja varmistaa, että kaikki pysyy turvassa täällä meidän kotiplaneetallamme.” “Mutta eihän meidän tarvitse olla peloissamme!” Veeti Varis visertää, pyyhkäisten Pöllösen silmälaseja siivellään. “Suurin osa asteroideista pysyy nätisti omilla radoillaan tuolla kaukana, Marsin ja Jupiterin välissä, aivan kuten olemme nähneet!” “Aivan oikein, Veeti”, professori Pöllönen nyökkää. “Ja meidän työmme avulla pidämme huolta siitä, että kaikki on turvassa. Jokainen tutkimusretki, jokainen kaukoputken kuva, jokainen kerätty kivinäyte auttaa meitä ymmärtämään avaruutta paremmin ja paremmin. Se on kuin koko ajan täyttyvä aarrekartta avaruudesta!” Se on jännittävää, eikö totta? Nämä tutkijat, professori Pöllönen ja Veeti Varis, ovat kuin avaruuden etsiviä, jotka ratkovat muinaisia arvoituksia. Ja heidän ansiostaan me tiedämme paljon enemmän näistä mysteerisistä avaruuden kivistä. He ovat todellisia avaruussankareita! Mutta mitä tapahtuu, jos meidän oma avaruusaluksemme törmää johonkin asteroidiin? Tai entä jos löydämme jotain aivan uskomattoman yllättävää? Se selviää seuraavaksi!

Lopetus

Kiitos, kun lähdit mukaan tähän jännittävään asteroidihyppelyyn kanssamme! Toivottavasti avaruuskivet ja uudet ystävämme saivat sinutkin innostumaan. Kerro Sonacastille, jos sinulla on jotain palautetta tai kysyttävää. Kuka tietää, ehkä löydät oman avaruuskiven tai keksit kokonaan uuden planeetan! Pidä mielesi avoimena ja anna mielikuvituksen viedä sinut kauas. Nähdään taas seuraavan seikkailun parissa! Hei hei!

Lisää tarinoita