SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Anssi Anakonda ja Kulta-Ananaksen arvoitus

15 min5-7-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Sademetsä herää hiljaa, kun pehmeä sumu kietoutuu suurten ja vehreiden saniaisten ympärille. Kuuletko sinäkin, kuinka kaukainen joki liplattaa rauhallisesti mutaista rantaa vasten? Anssi on kiltti ja todella suuri anakonda, joka lepää tyytyväisenä auringon lämmössä. Hänen suomunsa kimaltelevat sateenkaaren väreissä, kun hän oikaisee pitkän ja hieman kömpelön vartalonsa. Anssi nauttii hiljaisuudesta, mutta pian viidakon kätköistä kuuluu jotain aivan uutta ja jännittävää.

Tiitin uutinen ja suuri päätös

Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoo kova räpätys ja kirkkaankeltaiset sulat vilahtavat puiden latvuksissa. Se on Tiiti-papukaija, joka syöksyy alas taivaalta kuin pieni ja eloisa salama. Tiiti laskeutuu huojuen Anssin viereen ja hypähtää heti pystyyn hyvin kiireisen näköisenä. Anssi, sinun täytyy kuulla tämä, sillä jotain aivan uskomatonta on tapahtunut juuri nyt! Tiiti huutaa ja pyörii vauhdikkaasti ympäri niin, että hiekka vain pöllyää rannalla. Kultainen ananas on juuttunut kiinni Viidakon korkeimman puun kaikkein ylimmille oksille. Se kimaltelee siellä auringossa, mutta kukaan ei ylety siihen ilman sinun apuasi. Anssi kohottaa hitaasti päätään ja katsoo ylös kohti pilviä hipovia, vihreitä puunlatvoja. Ananas on hyvin arvokas hedelmä, joka maistuu makealta ja tuoksuu juuri sateen jälkeiseltä. Anssi tuntee vatsassaan pienen jännityksen, sillä hän on aina halunnut nähdä tuon hedelmän. Hän on päättäväinen ja haluaa auttaa ystäväänsä, vaikka matka onkin todella pitkä. Anssi miettii hetken ja kysyy Tiitiltä, miksi ananas on juuttunut niin korkealle puuhun. Tiiti selittää, että kova tuuli puhalsi sen sinne suoraan kukkulan päällä kasvavasta pensaasta. Ananas jäi jumiin oksien väliin, koska se on niin suuri ja painava hedelmä. Se on todellinen harvinaisuus, mikä tarkoittaa, että se on jotain hyvin erikoista ja arvokasta. Anssi nyökkää hitaasti, sillä nyt hän ymmärtää, miksi heidän on toimittava heti. Hän tuntee itsensä tärkeäksi, ja se saa hänen suomunsa hehkumaan entistä kirkkaammin. Anssi alkaa liukua eteenpäin ja suuntaa kohti tiheää ja vehreää saniaisten muodostamaa metsää. Saniaiset ovat valtavia kasveja, joiden suuret lehdet kutittavat Anssin vatsaa, kun hän kulkee. Hän kuulee, kuinka lehdet havisevat ja kostea maa tuoksuu voimakkaasti hänen ympärillään. Matka on hidas, sillä Anssi on hieman kömpelö ja hänen pitkä vartalonsa mutkittelee. Tiiti lentää Anssin yläpuolella ja kannustaa häntä jatkamaan matkaa kohti suurta tavoitetta. Anssi tietää, että edessä on monta estettä, mutta hän ei aio antaa periksi. Hän on päättänyt, että kultainen ananas saadaan alas ja kaikki saavat maistaa sitä. Aurinko paistaa lehvästön läpi ja luo maahan kauniita, värikkäitä sateenkaaren sävyjä joka puolelle. Anssi puuskuttaa hieman, mutta hänen mielessään on vain se kirkas ja kultainen hedelmä.

Liukas rinne ja viisas kilpikonna

Anssi kiertelee suurten saniaisten lomassa ja tuntee, kuinka ilma muuttuu koko ajan hieman kosteammaksi. Hän saavuttaa suuren ja jyrkän rinteen, joka on aivan paksun ja tumman mudan peitossa. Muta kiiltää sateenkaaren väreissä ja tuoksuu märältä maalta, joka tarttuu tiukasti Anssin sileisiin suomuihin. Anssi yrittää kiivetä ylöspäin ja heilauttaa pitkää häntäänsä antaakseen itselleen lisää vauhtia tuossa rinteessä. Hän ehtii vain puoliväliin, kun hänen vatsansa alla oleva muta pettää ja alkaa liukua. Anssi mätkähtää takaisin alas rinteen juurelle niin, että kura roiskuu korkealle ilmaan asti. Tiiti-papukaija räpyttää siipiään ja katsoo Anssia ylhäältä oksalta hieman huolestuneena mutta samalla kovin malttamattomana. Anssi pyyhkii mudan pois silmiltään ja päättää yrittää uudelleen, koska hän on todella päättäväinen. Hän ottaa enemmän vauhtia ja pinnistää jokaisella lihaksellaan, jotta pääsisi tuon liukkaan rinteen ylitse. Mutta muta on edelleen liian märkää, ja Anssi liukuu taas hitaasti ja kömpelösti alas asti. Hän tuntee itsensä hyvin turhautuneeksi, koska hän haluaisi jo nähdä sen kauniin kultaisen ananaksen. Anssi istuu mudassa ja miettii, miksi ihmeessä tämä mäki on niin vaikea ja liukas nousta. Yhtäkkiä vanha ja suuri kilpikonnan kuori alkaa hitaasti liikkua läheisen, mutaisen joen rannalla olevassa kaislikossa. Se on Mörkö-Matti, joka nostaa hitaasti päätään ja katsoo Anssia viisailla, hieman väsyneillä silmillään. Rauhoitu ystäväni, sillä hätäily ei auta sinua pääsemään tämän liukkaan ja märän esteen yli. Mörkö-Matti puhuu hyvin hitaasti ja jokainen sana tuntuu painavan yhtä paljon kuin suuri kivi. Anssi kysyy kuiskaamalla, miksi muta on täällä niin liukasta, että hän vain putoaa aina alas. Mörkö-Matti selittää, että maahan on satanut niin paljon, että muta on muuttunut kokonaan vellimäiseksi. Vellimäinen tarkoittaa, että se on kuin paksua ja löysää puuroa, joka ei pysy ollenkaan paikallaan. Se ei anna pitoa, joten sinun täytyy löytää jotain kovaa, johon voit luottaa rinteessä. Anssi katsoo rinnettä tarkemmin ja huomaa, että siellä kasvaa joitakin suuria ja hyvin vahvoja puunjuuria. Mörkö-Matti neuvoo Anssia kulkemaan juurien päällä, koska ne ovat tukevasti kiinni syvällä viidakon maassa. Anssi tuntee suurta toivoa ja alkaa hitaasti kietoa vartaloaan ensimmäisen suuren ja karhean juuren ympärille. Hän huomaa heti, että juuri on kova ja sen päällä on paljon helpompi pysyä pystyssä. Tiiti kannustaa häntä kovaan ääneen ja hyppii oksalta toiselle, kun Anssi nousee hitaasti ylemmäs rinnettä. Anssi keskittyy jokaiseen liikkeeseensä ja tuntee, kuinka hänen voimansa palaavat, kun hän etenee varmasti. Kun hän pääsee viimein rinteen huipulle, hän katsoo alas ja nyökkää kiitollisuudesta viisaalle Mörkö-Matille. Mörkö-Matti vain hymyilee hitaasti ja vetää päänsä takaisin suuren ja turvallisen kilpensä suojiin lepäämään. Anssi ja Tiiti jatkavat matkaansa kohti korkeinta puuta, ja aurinko lämmittää taas mukavasti Anssin selkää.

Puu täynnä tähtiä ja venyvä apu

Anssi ja Tiiti saapuvat viimein Viidakon korkeimman puun juurelle, missä ilma tuntuu viileämmältä ja raikkaammalta. Puun runko on niin paksu, ettei kymmenen anakondaa saisi kiedottua häntiään sen ympärille yhtä aikaa. Ylhäällä, lähellä taivasta, jokin todella kimaltelee kirkkaasti ja heittää sateenkaaren värisiä heijastuksia alapuolella oleviin saniaisiin. Se on se kultainen ananas, ja se näyttää vielä upeammalta kuin Anssi oli osannut kuvitella. Anssi katsoo ylös ja tuntee niskassaan pienen jännityksen, sillä latva on todella kaukana maasta. Tiiti-papukaija lentää pystysuoraan ylös ja huutaa innoissaan, että hedelmä on aivan lähellä mutta liian tiukasti oksien välissä. Anssi päättää yrittää jotain, mitä anakondat eivät yleensä tee, eli hän aikoo hypätä korkealle. Hän vetää pitkän ja lihaksikkaan vartalonsa tiukaksi keräksi kuin suuri, monivärinen ja hieman kurainen jousi. Sitten hän ponkaisee voimalla ylöspäin, ja hänen suomunsa suhisevat vasten viidakon kosteaa ja lämmintä ilmaa. Anssi ojentautuu koko pituuteensa, mutta hänen nenänsä osuu vain alempaan oksaan ja hän mätkähtää alas. Maa tömähtää, kun Anssi laskeutuu pehmeään lehtikasaan, ja hän tuntee pienen piston rinnassaan epäonnistumisen takia. Tiiti laskeutuu alas ja kysyy, miksi Anssi yrittää lentää, vaikka hänellä ei ole siipiä vaan vahvat lihakset. Anssi huokaisee ja katsoo pitkää vartaloaan, joka tuntuu nyt vain raskaalta ja tilaa vievältä tässä kiipeämisessä. Hän yrittää hypätä vielä kerran, mutta tällä kertaa hän liukastuu omaan häntäänsä ja kierii hassusti ympäri. Tiiti nauraa rätisee oksalla, mutta pysähtyy sitten, kun huomaa Anssin näyttävän hieman surulliselta ja pettyneeltä. Anssi miettii hetken, mihin hänen suuri kokonsa ja pituutensa voisivat oikeasti kelvata tässä vaikeassa tehtävässä. Hän tajuaa, että hänen ei tarvitse lentää latvaan asti, jos hän voi rakentaa tien ystävälleen. Anssi alkaa hitaasti ja harkiten kiivetä puun runkoa pitkin käyttäen hyväkseen aiempia oppejaan vahvoista juurista. Hän kietoutuu rungon ympärille ja nousee ylemmäs, kunnes hän saavuttaa kaksi suurta ja hyvin leveää oksaa. Niiden välissä on syvä ja vaarallisen näköinen rotko, jonka yli Tiiti ei uskalla lentää kovan tuulen takia. Anssi ymmärtää, että hänen täytyy toimia siltana, joka on rakennelma kahden kaukana olevan paikan yhdistämiseksi. Hän venyttää itsensä äärimmilleen, niin että hänen päänsä on toisella oksalla ja häntänsä on tiukasti kiinni toisessa. Anssin vatsalihakset jännittyvät ja hän tuntee itsensä todella vahvaksi ja tarpeelliseksi juuri tässä asennossa. Tiiti katsoo Anssia silmät pyöreinä ja kysyy, onko se varmasti turvallista ja pysyykö Anssi varmasti paikoillaan. Anssi vastaa rauhallisesti, että hän on kuin elävä ja lämmin silta, jota pitkin Tiiti voi kulkea turvallisesti. Tiiti hyppää varovasti Anssin selän päälle ja tuntee, kuinka sileät suomut tuntuvat jalkojen alla hieman viileiltä. Papukaija tassuttelee vauhdikkaasti Anssin selkää pitkin ja saavuttaa lopulta kultaisen ananaksen, joka tuoksuu makealta ja hunajaiselta. Tiiti tarttuu ananaksen varteen ja naksauttaa sen irti, jolloin koko puu tuntuu hehkuvan hetken kultaista valoa. Anssi pitää asennon vakaana, vaikka hänen selkäänsä hieman kutittaa Tiitin pienet kynnet ja ananaksen karhea pinta. Kun Tiiti on palannut turvallisesti takaisin rungon puolelle, Anssi laskee itsensä hitaasti alas oksalta toiselle liukuen. Hän tuntee suurta ylpeyttä siitä, että hän käytti omaa pituuttaan ja voimaansa auttaakseen ystäväänsä onnistumaan. Alhaalla pehmeällä sammalella he molemmat katsovat upeaa hedelmää, joka kimaltelee nyt heidän edessään kaikissa sateenkaaren väreissä. Anssi maistaa ilmassa makean tuoksun ja tuntee, kuinka viidakon iltapäiväaurinko kuivattaa viimeisetkin mutajäljet hänen kauniilta selältään.

Lopetus

Aurinko laskee hitaasti ja värjää viidakon taivaan lämpimällä oranssilla ja purppuralla. Kaikki ystävykset kokoontuvat pehmeälle sammalelle nauttimaan yhdessä makeasta ja mehukkaasta kultaisesta ananaksesta. Anssi tuntee ihonvasta vasten viileän iltatuulen, joka tuo mukanaan kukkien tuoksua. Tiiti on jo syönyt vatsansa täyteen ja nukahtaa pää siiven alla. Viisas Mörkö-Matti mutustelee viimeistä palaa ja katsoo tyytyväisenä kirkasta iltatähteä. Anssi kietoutuu mukavaksi keräksi suuren saniaisen alle ja sulkee hitaasti omat silmänsä. Viidakon äänet muuttuvat vaimeaksi suhinaksi, kun joki virtaa rauhallisesti mutaista rantaa pitkin. Kultainen ananas kimaltelee vielä hetken hämärässä, kunnes kaikki on aivan hiljaa.

Lisää tarinoita