SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kuvittele salainen sana, joka avaa oven uskomattomaan rikkauteen. Mutta entä jos tuo rikkaus kuuluu vaarallisille rosvoille? Tervetuloa tarinaan Ali Babasta ja neljästkymmenestä rosvosta, tuhannen ja yhden yön sadusta. Tässä jaksossa sukellamme kiehtovaan maailmaan, jossa köyhä puunhakkaaja kohtaa kohtalonsa ja löytää aarteen, joka muuttaa hänen elämänsä. Mutta varo, sillä rosvot eivät luovu omaisuudestaan helpolla. Valmistaudu jännittävään seikkailuun, täynnä oveluutta ja vaaraa.

Ali Baba löytää luolan

Ali Baba oli köyhä, mutta ahkera puunhakkaaja. Joka aamu hän lähti metsään, kirves olallaan, hakkaamaan puita myytäväksi. Niin myös eräänä kauniina päivänä. Aurinko paistoi lämpimästi, ja linnut lauloivat iloisesti. Ali Baba kulki syvemmälle metsään, etsien parhaita puita. Yhtäkkiä hän kuuli outoja ääniä. Kaukana kuului hevosten kavioiden kopinaa, joka lähestyi. Ali Baba, joka tunsi metsän joka polun, tiesi, että nämä eivät olleet tavallisia matkustajia. Uteliaana ja hieman pelokkaana hän kiipesi korkeaan puuhun ja piiloutui tiheiden lehtien suojaan. Pian, neljäkymmentä miestä ratsasti paikalle. He olivat pukeutuneet uhkaaviin vaatteisiin, ja heidän hevosensa kantoivat painavia säkkejä. Nämä olivat kuuluisat ja pelätyt neljäkymmentä rosvoa! Rosvojen johtaja, suuri ja voimakas mies, pysähtyi valtavan kallion eteen. Hän seisoi suorana ja huusi: 'Avautu, Seesam!'

Kasim ja aarre

Avautu, Seesam! Rosvojen johtajan sanat kaikuivat kallionkolossa. Ja kas kummaa! Suuri, massiivinen kallioseinä alkoi liikkua hitaasti sivulle, kuin jättiläismäinen ovi avautuisi. Sisältä paljastui pimeä, salaperäinen aukko, joka johdatti syvälle kallion uumeniin. Rosvot ratsastivat yksitellen sisään, heidän hevosensa laukaten kevyesti pimeyteen. Kun viimeinenkin rosvo oli mennyt sisään, rosvopäällikkö huusi taas: ”Sulkeutu, Seesam!” Ja kallioseinä liukui yhtä hitaasti takaisin paikoilleen, piilottaen salaisen oven jälleen näkyvistä. Ali Baba oli nähnyt kaiken piilopaikastaan. Hänen sydämensä löi lujaa rinnassa jännityksestä. Kun kaikki oli taas hiljaista, ja rosvot olivat varmasti kadonneet kallion sisään, Ali Baba hiipi varovasti esiin. Hän muisti tarkalleen rosvopäällikön sanat. Hän seisoi nyt sen saman kallion edessä, missä johtaja oli seisonut, ja hieman jännittyneenä, mutta uteliaana, hän huusi: ”Avautu, Seesam!” Ja aivan kuten aikaisemmin, kallioseinä liukui sivuun, paljastaen saman pimeän aukon. Ali Baba astui sisään, ja mitä hänen silmänsä näkivätkään! Luola ei ollut pimeä sisältä, sillä jostain heijastui kultainen hohde. Se oli täynnä aarteita! Kultakolikoita, hopeapatoja, jalokiviä, silkkiä ja mattoja kasoittain. Ne kiilsivät ja välkehtivät niin kauniisti, että Ali Baba tuskin uskalsi hengittää. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Hän tiesi, että rosvot olivat keränneet nämä kaikki vuosien ajan ryöstöretkillään. Ali Baba ei kuitenkaan ollut ahne mies. Hän tiesi, ettei saisi ottaa liikaa. Hän poimi vain muutamia kultakolikoita taskuihinsa, juuri sen verran, että perheellä olisi vähän parempi elämä. Sitten hän kääntyi ympäri ja huusi: ”Sulkeutu, Seesam!” Kallioseinä liukui kiinni, ja Ali Baba palasi kotiinsa hymyillen, sydän täynnä iloa ja pientä jännitystä. Kotona Ali Baba kertoi kaiken vaimolleen. Vaimo oli aivan ihmeissään ja melkein pyörtyi nähdessään kultakolikot. He eivät kertoneet salaisuudesta kenellekään, mutta Ali Baban vaimo, joka oli vähän huolimaton, lainasi joskus Kasim-veljensä vaimolta vaakaa. Yhtenä päivänä, kun Ali Baban vaimo oli punninnut kultakolikoita, hän unohti vaa’an pohjalle pienen kultapölyhiukkasen. Kasimin vaimo, tarkkana emäntänä, huomasi tämän ja kertoi heti miehelleen Kasimille. Kasim oli Ali Baban vanhempi veli, ja toisin kuin Ali Baba, hän oli hyvin ahne ja kateellinen. Kun hän kuuli kultapölystä, hän vaati heti Ali Babalta selitystä. ”Mistä sait kultaa?” hän kysyi. Ali Baba, joka oli rehellinen, kertoi lopulta veljelleen koko tarinan luolasta ja taikasanoista. Kasim ei uskonut korviaan. Hän näki jo mielessään kaikki ne aarteet ja suunnitteli niiden omimista. Seuraavana aamuna Kasim heräsi jo kukonlaulun aikaan. Hän otti mukaansa kymmenen aasia ja paljon suuria säkkejä, aikomuksenaan tyhjentää koko luola. Hän ratsasti suoraan Ali Baban osoittamaan paikkaan. Kun hän löysi kallion, hän seisoi sen edessä ja huusi ylpeänä ja: ”Avautu, Seesam!” Kallioseinä avautui, ja Kasim ryntäsi sisään. Luolan sisällä Kasim ei voinut uskoa silmiään. Kultaa, jalokiviä, hopeaa! Kasoittain! Hän alkoi heti täyttää säkkejään niin nopeasti kuin pystyi. Hän kantoi kultaa ja jalokiviä aaseilleen, ja sitten palasi takaisin luolaan hakemaan lisää. Hän oli niin innoissaan ja niin kiireinen, että hän unohti, mitkä olivat ne taikasanat, joilla luola sulkeutui! Hän yritti: ”Avautu, Ohra!” ”Avautu, Vehnä!” ”Avautu, Riisi!” Mutta ei mitään. Luola ei suostunut sulkeutumaan, eikä Kasim päässyt ulos. Hän oli ansassa, ja ulkona aasit odottivat. Sillä välin rosvot olivat palaamassa onnistuneelta ryöstöretkeltään. Kun he saapuivat kalliolle, he huomasivat jotain outoa. Kallion edessä oli aaseja, jotka oli lastattu täyteen rosvojen omia säkkejä! Rosvopäällikkö tajusi heti, että joku oli löytänyt heidän salaisen luolansa. Hän huusi raivokkaasti: ”Avautu, Seesam!” Luola avautui, ja rosvot ryntäsivät sisään, miekat valmiina. He löysivät Kasimin seisomasta aarrepinon keskeltä, kauhuissaan ja ahneudesta sumentuneena. Rosvot olivat raivoissaan ja Kasimin kohtalo oli selvä. Häntä ei enää sen jälkeen nähty. Aarteet olivat taas rosvojen hallussa. Ali Baba menetti veljensä ahneuden takia, ja tämä oli opetus, jota hän ei koskaan unohtanut. Mutta mitä tapahtuisi seuraavaksi?

Rosvojen kosto

Ali Baba oli surullinen veljensä kohtalosta, mutta hän tiesi myös, että ahneus oli johtanut Kasimin tuhoon. Hän eli nyt rauhallisesti perheensä ja uskollisen palvelijattarensa, nokkelan Morgianan, kanssa. Mutta rosvot... he eivät olleet unohtaneet. Eräänä iltana, kun rosvot palasivat luolaansa pitkän päivän jälkeen, heidän silmänsä pyöristyivät yllätyksestä. Luolan lattialla, aarteiden keskellä, makasi Kasimin ruumis! Rosvopäällikkö astui lähemmäs, hänen kasvonsa vääntyivät vihasta. "Joku on käynyt täällä!" hän karjui. "Joku tietää salaisuutemme! Tämä ei voi jäädä rankaisematta!" Rosvot olivat raivoissaan. He tiesivät, että nyt heidän salaisuutensa oli vaarassa. "Meidän täytyy löytää se, joka tiesi taikasanat!" rosvopäällikkö julisti. Hän oli ovela ja suunnitteli pian juonen. "Minä menen kaupunkiin ja etsin tämän varkaan!" Niin rosvopäällikkö hankki neljäkymmentä suurta savitynnyriä. Yhteen niistä hän kaatoi oikeaa öljyä, jotta se näyttäisi uskottavalta. Ja muihin kolmeenkymmeneenyhdeksään tynnyriin hän piilotti rosvot, yhden jokaiseen tynnyriin! Kuvittelepa sitä! Kolmekymmentäyhdeksän rosvoa piilossa tynnyreissä, valmiina hyppäämään ulos ja tekemään pahaa! Rosvopäällikkö naamioitui rikkaaksi öljykauppiaaksi ja lastasi tynnyrit aasien selkään. Sitten hän lähti matkaan kohti kaupunkia. Hän ajoi suoraan Ali Baban talon eteen ja koputti oveen. "Hyvää iltaa, jalo isäntä", hän sanoi Ali Baballe. "Olen saapunut kaukaa ja tarvitsen yösijaa ennen kuin jatkan matkaani huomenna. Voisitteko antaa minulle luvan yöpyä pihallanne näiden öljytynnyreideni kanssa?" Ali Baba, joka oli hyväsydäminen mies, ei aavistanut mitään pahaa. "Totta kai, ystäväni! Tule sisään ja nauti illallisesta kanssamme", Ali Baba sanoi. Rosvopäällikkö, eli valeöljykauppias, vei tynnyrit pihalle ja meni sitten sisään syömään. Mutta Ali Baban talossa asui neuvokas ja tarkkasilmäinen palvelijatar nimeltä Morgiana. Hän oli hyvin fiksu tyttö, ja huomasi heti, että jotain oli vialla. "Tuo kauppias näyttää oudolta", hän ajatteli. Illalla, kun kaikki olivat jo nukkumassa, Morgiana työskenteli vielä keittiössä. Hänellä oli paljon puuhaa. Yhtäkkiä hän huomasi, että keittiön öljylamppu oli melkein sammumassa. "Voi ei", hän kuiskasi, "tarvitsen lisää öljyä." Hän muisti pihalla olevat öljytynnyrit. Niinpä hän otti lampun ja käveli varovasti ulos pimeään pihaan. Kun hän lähestyi tynnyreitä, hän kuuli kummallisia ääniä! Ne kuulostivat yskältä ja henkäyksiltä! Sydän pamppaillen Morgiana meni lähemmäs ja kuiskasi yhden tynnyrin aukkoon: "Onko siellä öljyä?" Yllättäen tynnyristä kuului hiljainen vastaus: "Ei vielä! Me odotamme päällikön merkkiä!" Morgiana ymmärsi heti kaiken! Nämä eivät olleet öljytynnyreitä, vaan täynnä ilkeitä rosvoja! Ali Baba ja koko talo olivat suuressa vaarassa! Hän tiesi, että hänen oli toimittava heti ja hyvin salaa. Morgiana palasi keittiöön ja alkoi lämmittää suuria kattilallisia öljyä tulella, kunnes öljy kiehui ja kupli kovasti. Hän tiesi, mitä oli tehtävä. Morgiana kantoi kuumat öljykattilat varovasti takaisin pihalle, yksi kerrallaan. Sitten, hän kaatoi kiehuvaa öljyä jokaiseen rosvojen täyttämään tynnyriin. Rosvot eivät ehtineet tehdä mitään. He olivat loukussa, ja kuuma öljy teki tehtävänsä. Yön pimeydessä Ali Baban talo pelastui hirvittävältä kohtalolta Morgianan rohkeuden ja nokkeluuden ansiosta. Hän oli todellinen sankari! Aamulla rosvopäällikkö heräsi ja meni pihalle. Hän huusi merkkiä miehilleen, mutta tynnyreistä ei kuulunut ääntäkään. Kun hän tarkisti, hän löysi kaikki rosvonsa kuolleina. Rosvopäällikkö oli kauhuissaan ja pakeni paikalta niin nopeasti kuin vain pääsi. Hän vannoi kostoa Ali Baballe ja etenkin Morgianalle. Mutta Morgiana oli jo todistanut olevansa heitä kaikkia ovelampi. Voisiko Morgiana pelastaa Ali Baban vielä kerran?

Morgianan nokkeluus ja loppu

Rosvopäällikkö oli kuitenkin todella vihainen. Hänen kasvoillaan näkyi punainen raivo, ja hänen nyrkkinsä puristuivat tiukasti. Hän ei antanut periksi! Hän halusi Ali Baban aarteet, ja ennen kaikkea hän halusi kostaa Morgianalle, joka oli tehnyt hänestä naurunaiheen monta kertaa. Rosvopäällikkö mietti uutta, vielä ovelampaa ja petollisempaa suunnitelmaa. Hän istui yksin luolassaan, hakaten nyrkillä maata ja mutisten ilkeitä sanoja. ”Kukaan ei huijaa minua, ei edes pieni palvelustyttö!” hän mutisi, kunnes keksi juonen. Päivien ja öiden mietittyään rosvopäällikkö keksi! Hän pukeutui hienoimpiin kauppiaan vaatteisiin, joissa oli silkkisiä kirjailuja ja kimaltavia nappeja. Hän laittoi valehiukset ja -partaan, jotka muuttivat hänen kasvonsa täysin. Sitten hän matkusti kaupunkiin. Hän esittäytyi varakkaana, kaukaisesta maasta tulleena kauppiaana, nimeltään ”Mustafa”, joka halusi tutustua kaupungin merkittävimpiin perheisiin. Ja kukas olikaan kaupungin rikkain, ystävällisin ja arvostetuin mies? Tietenkin Ali Baba! Rosvopäällikkö, eli nyt ”kauppias Mustafa”, koputti Ali Baban talon suureen, puiseen oveen leveä hymy kasvoillaan, vaikka hänen silmänsä olivat yhä kylmät ja ilkeät. Ali Baba oli iloinen saadessaan vieraita. Hän kutsui ”kauppias Mustafan” illalliselle ja majoittumaan taloonsa. Ali Baba oli hyväsydäminen mies, eikä osannut aavistaa mitään pahaa. Mutta Morgiana! Morgianan silmät olivat terävät kuin haukan, ja hänen korvansa kuulivat pienimmänkin epäilyttävän äänen. Hän palveli vieraita, mutta samalla hän tarkkaili tätä outoa kauppiasta. Jokin oli vialla. Kauppiaan tavat olivat liian töykeitä hienostuneeksi mieheksi, vaikka hän kuinka yritti esittää toista. Hän söi ahneesti ja puhui kovaäänisesti. Ja mikä kaikkein epäilyttävintä, hänen katseensa harhaili liian usein kohti talon ovia ja ikkunoita, aivan kuin hän olisi suunnitellut pakoreittiä tai ilkeää temppua. Morgiana tunsi kylmän väristyksen kulkevan selkäpiitään pitkin. Hän oli nähnyt nuo silmät joskus aiemminkin. Mutta missä? Illallisen jälkeen Ali Baba pyysi Morgianaa tanssimaan heille. Morgiana oli tunnettu kauniista ja taitavista tansseistaan. Hän rakasti tanssimista! Hän pukeutui kauniiseen, värikkääseen tanssipukuunsa, joka kimalteli jokaisessa liikkeessä. Hän otti käteensä pienen, kiiltävän koristepuukon – ei terävää, vain leikkiin ja tanssiin tarkoitetun, kuin taikuri kepin – ja alkoi tanssia. Hän tanssi kevyesti kuin perhonen, liukui lattialla kuin tuulenhenkäys, pyörähteli ja hyppeli, ja kaikki katsoivat häntä lumoutuneena. Hän tanssi lähemmäs ja lähemmäs rosvopäällikköä, joka istui Ali Baban vieressä, juuri Ali Baban silmien edessä. Jokainen pyörähdys vei häntä askeleen lähemmäs. Musiikki kiihtyi, ja Morgianan tanssi muuttui villimmäksi ja nopeammaksi. Morgiana tiesi, että hänen oli toimittava nopeasti. Hän näki rosvopäällikön silmissä välähdyksen, joka vahvisti hänen epäilyksensä. Tämä oli sama mies, sama ilkeä katse! Yhdessä tanssin pyörteessä, kun musiikki nousi huipentumaansa ja kaikki odottivat seuraavaa, ihmeellistä liikettä, Morgiana teki jotain odottamatonta. Hän pyörähti nopeasti rosvopäällikön eteen, aivan hänen kasvojensa viereen, ja repi samalla tämän valehiukset ja -parran pois! Rosvopäällikön ilkeät kasvot paljastuivat kaikkien nähtäville! ”Katsokaa!” huusi Morgiana niin, että ääni kaikui koko talossa. ”Tämä ei ole kauppias! Tämä on rosvopäällikkö, joka yritti jo kahdesti tappaa Ali Baban ja varastaa hänen aarteensa!” Rosvopäällikkö jähmettyi paikoilleen, hänen kasvonsa kalpenivat kuin lumi. Hän yritti paeta, mutta Ali Baban palvelijat, jotka olivat kuulleet Morgianan varoitukset ja odottaneet hänen merkkiään, ympäröivät hänet heti. Rosvopäällikkö tajusi, että hän oli jäänyt kiinni. Hän yritti rimpuilla ja taistella, muttei voinut mitään. Hän oli yksin, ja Morgiana oli ollut taas kerran liian nokkela hänelle. Palvelijat veivät rosvopäällikön pois. Hänet vangittiin ja vietiin kauas, pois kaupungista, missä hän ei voinut enää vahingoittaa ketään. Kukaan ei kuullut hänestä enää koskaan. Ali Baba ja hänen perheensä olivat lopullisesti turvassa pahoista rosvoista. Ali Baba oli suunnattoman onnellinen ja helpottunut. Hän halasi Morgianaa tiukasti, ja kyyneleet kiitollisuudesta kiiluivat hänen silmissään. ”Morgiana,” hän sanoi, hänen äänensä väristen, ”olet pelastanut henkeni ja perheemme jo niin monta kertaa! Miten voin koskaan kiittää sinua tarpeeksi? Olet uskomaton!” Ali Baba oli niin kiitollinen, että hän päätti antaa Morgianalle erityisen ja ikimuistoisen lahjan. Hän sanoi: ”Morgiana, tästä päivästä lähtien et ole enää palvelijamme, vaan olet perheenjäsenemme. Sinulla on aina paikka pöydässämme ja sydämissämme. Olet kuin oma tyttäremme. Ja haluan, että otat myös osan aarteista, sillä olet ansainnut ne enemmän kuin kukaan muu – rohkeudellasi ja viisaudellasi.” Morgiana oli liikuttunut ja iloinen. Hän hymyili leveästi, hänen silmänsä loistivat ilosta ja onnesta. Hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut niin suurta onnea ja arvostusta. Ja niin Ali Baba, hänen perheensä ja Morgiana elivät yhdessä onnellisina pitkän aikaa. He jakoivat aarteet viisaasti, auttoivat niillä muita ihmisiä kaupungissa ja elivät rauhassa ja ilman pelkoa. Rosvojen luola oli nyt tyhjä, sen salaisuus turvassa, ja sen ovi pysyi ikuisesti suljettuna. Ja kaikki tiesivät, että nokkeluus, rohkeus ja ystävyys ovat arvokkaampia kuin kultaa ja jalokiviä. Etenkin, kun on Morgianan kaltainen ystävä, joka pitää huolta sinusta ja perheestäsi. Mikä onnellinen loppu, vai mitä?

Lopetus

Niinpä, ja niin Ali Baba ja Marjanna elivät onnellisina loppuikänsä! Kiitos paljon, että jaksoit kuunnella tämän jännittävän seikkailun kanssamme. Toivottavasti pidit siitä yhtä paljon kuin me! Nyt sinä voit keksiä omia ihmeellisiä tarinoita tai jatkaa Ali Baban seikkailua mielessäsi. Jos sinulla on ideoita tai palautetta, kerro meille Sonacastsilla. Muista, että jokaisessa meissä asuu suuri seikkailija! Palataan pian uusien satujen pariin. Hei hei!

Lisää tarinoita