SONACAST
Hanki se Google PlaystaLataa App Storesta

Tarina

Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa

15 min7-9-vuotiaille

Kuuntele alku

Tämä on tarinan alku. Koko tarina soi Sonacast-sovelluksessa.

Kuuntele koko tarina sovelluksessa
Lataa App Storesta

Tarina

Johdanto

Kuvittele muinainen Persia, jossa hiekkadyynit kätkevät syvään haudattuja salaisuuksia ja vuorenrinteet piilottavat odottamattomia aarteita. Tänään sukellamme yhteen kiehtovimmista tuhannen ja yhden yön tarinoista: Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa. Kuinka köyhä puunhakkaaja kohtaa uskomattoman onnen? Ja mitä tapahtuu, kun ahneus ja vaara uhkaavat tuhota kaiken? Valmistaudu seikkailuun, täynnä oveluutta, rohkeutta ja mysteeriä. Muista sanat: Seesami, aukene!

Puunhakkaaja ja salainen luola

Eräänä kauniina päivänä, köyhä Ali Baba lähti metsään hakkaamaan puita myytäväksi. Hän oli ahkera mies, mutta elämä oli usein vaikeaa. Aurinko paistoi lämpimästi, ja linnut lauloivat, kun Ali Baba teki työtään. Yhtäkkiä hän kuuli kaukaisuudesta outoa ääntä, hevosten kavioiden kopsetta. Hän piiloutui nopeasti paksun pensaan taakse, sillä metsä saattoi olla vaarallinen paikka. Pensaan suojasta Ali Baba näki joukon miehiä, jotka lähestyivät. Heitä oli tasan neljäkymmentä! Jokaisella oli hevoset täynnä säkkejä, jotka näyttivät olevan painavia. Nämä eivät olleet tavallisia matkustajia, Ali Baba ajatteli. He olivat rosvoja! Heidän johtajansa oli suuri, pelottavan näköinen mies. Hän ratsasti suoraan suuren kallion luo. Johtaja nousi satulasta, katsoi kallioon ja huusi: "Seesami, aukene!" Ja taianomaisesti, suuri kivenlohkare liukui syrjään, paljastaen pimeän luolan suun! Rosvot menivät sisään, ja kivi sulkeutui heidän perässään. Hetken kuluttua kivi aukeni jälleen, rosvot tulivat ulos, johtaja huusi "Seesami, sulkeudu!" ja kivi sulkeutui. Sitten he ratsastivat pois. Ali Baba oli ihmeissään. Hän oli löytänyt jotakin aivan uskomatonta!

Seesami, aukene! Ja sen seuraukset

Ali Baba odotti, kunnes rosvot olivat todella poissa näkyvistä. Hänen sydämensä löi kuin pieni rumpu! Voisiko hänkin todella avata luolan? Hän käveli lähemmäs suurta kiveä. Se näytti nyt aivan tavalliselta kiveltä. Mutta Ali Baba tiesi sen salaisuuden. Hän hengitti syvään. ”Seesami, aukene!” hän sanoi. Mitä sitten tapahtui? Kivi jyrisi, syvä, jyrisevä ääni kuului syvältä maan alta. Ja sitten ihme! Valtava kiviovi liukui hitaasti, hitaasti sivulle, aivan kuten se oli tehnyt rosvoillekin. Pimeä aukko ilmestyi, kuin nälkäinen suu. Ali Baba astui sisään. Oi, mikä näky! Luola ei ollut pimeä lainkaan! Sen seinät kimaltelivat kuin tuhannet tähdet, ja lattialle oli kasattu korkeita vuoria kultakolikoita. Ne kiiltelivät ja säihkyivät kauniisti aivan kuin tanssivat pienet auringonsäteet! Siellä oli myös hopeaa, hopeaa ja lisää hopeaa! Ja suuria, värikkäitä silkkejä, jotka oli taiteltu huolellisesti. Niitä oli punaisia kuin mansikat, sinisiä kuin kesätaivas, vihreitä kuin tuore ruoho – kaikkia sateenkaaren iloisia värejä! Ja kaikkein kauneimpia jalokiviä, jotka sädehtivät kuin pienet salaiset valot. Ali Baba ei ollut ahne mies. Hän ei halunnut kaikkea. Hän vain halusi, että hänen perheellään olisi tarpeeksi ruokaa ja lämpimiä vaatteita, jotta he eivät palelisi talvella. Hän otti pienen kassin, jonka hän oli tuonut mukanaan, ja täytti sen kultakolikoilla. Ne tuntuivat raskailta ja viileiltä hänen käsissään. Hän hipaisi myös yhtä kaunista, syvän sinistä silkkikangasta. Se oli pehmeää kuin pilvi, ja tuntuisi ihanalta ihoa vasten. ”Tästä tulee kaunis vaate vaimolleni, Fatimalle”, hän ajatteli. Kun kassi oli täynnä, Ali Baba käveli luolan suulle. Hän muisti toisen taikasanan. ”Seesami, sulkeudu!” hän sanoi kuuluvasti. Ja suuri kiviovi kolahti takaisin paikoilleen äänellä, joka kuulosti aivan kuin se olisi huokaissut syvään. Kuin se ei olisi koskaan liikahtanutkaan. Luola oli taas salaisuus, piilossa koko maailmalta, odottamassa seuraavaa taikasanaa. Ali Baba ratsasti kotiin sydän kevyenä kuin höyhen. Hänellä oli hymy korvissa asti! Hän tunsi suuren lämpimän tunteen rinnassaan. Nyt heillä olisi tarpeeksi! Hän riensi kotitilalleen, missä hänen vaimonsa Fatima oli tekemässä päivällistä. Pieni pörröinen lammas tepasteli pihalla ja koira nukkui ojennettuna oven edessä. ”Fatima! Fatima!” Ali Baba huusi jo kaukaa. ”Minulla on sinulle kerrottavaa! Uskomatonta!” Fatima tuli ulos, hieman huolissaan miehensä kovaäänisyydestä. Mutta sitten hän näki Ali Baban silmät. Ne loistivat ilosta, ja hänen koko olemuksensa oli täynnä onnellisuutta! Ali Baba levitti kassin lattialle. Kultakolikot helähtivät esiin ja kimaltelivat auringonvalossa. Ne näyttivät pienten aurinkojen laumalta! Fatima haukkoi henkeään. ”Oi, Ali Baba! Mistä nämä ovat peräisin? Ovatko ne tähdistä pudonneita?” Ali Baba kertoi Fatimalle kaiken. Hän kertoi rosvoista, taikasanasta ja luolan aarteista, kertoen tarinaa hieman kuiskaten, jotta kukaan muu ei kuulisi. Fatima oli shokissa. ”Kultaa! Näin paljon kultaa! Mutta... mutta Ali Baba, kuinka paljon tässä on oikeasti? Olemmeko me nyt rikkaita? Todella rikkaita?” Hän juoksi hakemaan heidän vanhan pienen vaa'an. Mutta se oli aivan liian pieni niin monelle kolikolle. ”Tiedätkö mitä, Ali Baba?” Fatima sanoi sitten. ”Minä lainaan isoveljesi Kassimin vaa'an. Hänellä on suuri vaaka, jolla voi mitata paljon. Kukaan ei huomaa mitään, jos pyydän sitä vain hetkeksi.” Ali Baba ei ollut varma. Kassim oli rikas ja joskus hieman... ahne. Hän ei pitänyt salaisuuksista. Mutta Fatima oli jo matkalla, päättäväisyys mielessään. Fatima käveli Kassimin suureen, hienoon taloon. Kassim ja hänen vaimonsa olivat yllättyneitä nähdessään Fatiman. Heidän mielestään Ali Baba ja Fatima olivat aina olleet niin köyhiä, etteivät he yleensä pyytäneet mitään. ”Hyvää päivää, Kassim”, Fatima sanoi. ”Voisinko lainata vaakaasi? Meillä on vähän jyviä mitattavana, ja oma vaakamme meni rikki.” Kassim rypisti otsaansa. Jyviä? Miksi he mittaisivat jyviä? Heillä oli tuskin varaa leipään! Hänellä syttyi pieni epäilys. ”Toki, Fatima”, Kassim sanoi hymyillen, mutta hänen silmänsä kaventuivat. Ennen kuin hän antoi vaa'an, hän sujautti huomaamattomasti pienen, tahmean palan vahaa vaa'an pohjaan. ”Katsotaanpa, mitä he oikein mittaavat”, hän mutisi itsekseen, ja hänen ahneet silmänsä kiilsivät uteliaisuudesta. Fatima palasi kotiin vaa'an kanssa, mittasi kullan ja palautti sen sitten Kassimille. Kassim otti vaa'an ja tarkisti sen pohjan. Ja siellä se oli! Yksi kultakolikko oli juuttunut vahaan! Se kimalteli ja huusi Kassimille: ”Salaisuus! Salaisuus! Ali Baba on löytänyt aarteen!” Kassim puristi kultakolikkoa nyrkissään. ”Kultaa? Ali Baba ja Fatima ovat mitanneet kultaa? Miten tämä on mahdollista?!” Hän ryntäsi Ali Baban talolle, kasvot punaisina vihasta ja ahneudesta. ”Ali Baba!” hän karjui, niin että pihan linnutkin lennähtivät tiehensä. ”Mitä te olette tehneet? Mistä teillä on kultaa? Oletteko varastaneet? Minä tiedän, että jokin on vialla!” Ali Baba ja Fatima olisivat mieluiten pitäneet salaisuuden itsellään. Mutta Kassim oli uhkaava ja iso. ”Kassim”, Ali Baba aloitti. ”Minä... minä löysin sen. Se on uskomaton tarina.” Kassim ei antanut periksi. Hän vaati tietää kaiken. Hän uhkasi kertoa koko kylälle heidän olevan varkaita, ellei Ali Baba paljastaisi salaisuutta. Ali Baba, joka oli kiltti ja pelkäsi isoveljeään, murtui. Hän kertoi Kassimille koko tarinan: rosvoista, taikaluolasta, ”Seesami, aukene!” -taikasanasta. Hän varoitti Kassimia olemaan todella varovainen, koska rosvot olivat vaarallisia ja heidän luolansa ei ollut leikkipaikka. Mutta Kassim ei kuunnellut. Hänen silmissään näkyi vain kulta, lisää kultaa! Hän näki mielessään jo itsensä maailman rikkaimpana miehenä! ”Minä lähden sinne heti!” Kassim ilmoitti, ja hänen äänensä oli täynnä odotusta. Hän nappasi mukaansa kymmenen isoa tyhjää säkkiä ja ryntäsi pihalle. Hän hyppäsi hevosensa selkään ja ratsasti niin nopeasti kuin vain pääsi kohti metsää ja salaista luolaa. Hän ajatteli vain, kuinka rikas hänestä tulisi. Miljoonia kultakolikoita! Kaikki hänelle! Hän ei malttanut odottaa!

Rosvojen kosto ja ovela palvelijatar

Ali Baba, sydän täynnä iloa, palasi kotiin. Mutta hänellä oli vaimo ja ahne veli, Kassim. Ali Baba päätti jakaa iloisen salaisuutensa veljensä kanssa. "Kassim", hän sanoi, "minun täytyy kertoa sinulle jotain uskomatonta." Hän kuvaili aarreluolaa, täynnä kultaa ja jalokiviä. Kassimin silmät laajenivat. Hän ei ollut koskaan nähnyt niin paljon rahaa! Hän oli aina ollut hieman ahne, ja nyt tämä oli hänen unelmansa totta. Hän halusi kaiken! Hän kuvitteli jo olevansa rikkain mies koko kylässä. Hän ei jaksanut odottaa! Hän halusi heti! Seuraavana päivänä, aivan aamunkoitteessa, Kassim lähti kohti vuorta. Hänellä oli mukanaan monta isoa säkkiä, ja hänen mielessään väikkyi kuva valtavista aarteista. Hän löysi sen salaisen luolan, seisoi sen edessä ja huusi: "Seesami, aukene!" Luolan suu avautui jättimäisellä jylinällä ja Kassim astui sisään. Oi, mikä näky! Kulta kimalteli, jalokivet välkkyivät sateenkaaren väreissä. Hän keräsi säkkinsä täyteen niin nopeasti kuin pystyi. Kaikki kiiltävä ja kaunis päätyi hänen säkkeihinsä. Hän oli niin innoissaan! Mutta sitten, kun säkit olivat täynnä ja Kassim halusi ulos, hän unohti taikasanat! Hän kokeili: "Ohra, aukene!" ja "Vehnä, aukene!" ja jopa "Seesami, sulkeudu!" Mutta mikään ei toiminut. Paniikki valtasi hänet. Luola pysyi tiukasti kiinni. Hän oli loukussa, aarteiden keskellä, mutta ei päässyt ulos. Ja sitten, vähän ajan kuluttua, Kassimin yrittäessä yhä epätoivoisesti päästä ulos, rosvot palasivat! Neljäkymmentä pelottavaa miestä ratsasti luolan eteen. Kun rosvojen johtaja huusi "Seesami, aukene!", hän huomasi että luolan suu oli jo hieman raollaan. "Sisällä on vieras!" hän ärähti. Rosvot ryntäsivät sisään. He löysivät Kassimin, joka vapisi pelosta. Rosvot olivat vihaisia! Joku oli löytänyt heidän salaisuutensa! Ilman armoa he hyökkäsivät Kassimin kimppuun. Kun Kassim ei palannut kotiin illalla, Ali Baba huolestui. Hän tiesi, että veli oli mennyt aarreluolaan. Ali Baba päätti lähteä etsimään häntä. Hän ratsasti varovasti vuoren luo. Kun hän saapui luolan eteen ja huusi "Seesami, aukene!", hän näki kauhean näyn. Siellä, keskellä luolaa, makasi hänen veljensä, elottomana. Rosvot olivat jättäneet hänet sinne varoitukseksi. Ali Baba oli todella surullinen. Hän kantoi veljensä ruumiin alas vuorelta ja vei sen kotiinsa. Kuinka hän voisi selittää tämän vaimolleen ja koko kylälle? Kukaan ei saisi tietää luolasta. Tässä kohtaa tarinaan astui mukaan aivan erityinen henkilö: Ali Baban palvelijatar, Morgiana. Morgiana oli hyvin fiksu ja kekseliäs nainen. Hän tiesi, että jos Kassim haudattaisiin ilman selitystä, kyläläiset alkaisivat esittää kysymyksiä. Morgiana keksi ovelan suunnitelman. Hän meni varhain aamulla paikallisen räätälin luo. Räätäli oli juuri avaamassa puotiaan. "Hyvää huomenta", Morgiana sanoi, "isäntäni on sairas ja tarvitsee apuasi. Hän on pyytänyt sinua ompelemaan hänelle jotain, mutta se on salaisuus." Hän sitoi räätälin silmät ja johti hänet Ali Baban taloon. Siellä Morgiana ohjasi räätälin Kassimin ruumiin ääreen ja pyysi häntä ompelemaan sen takaisin yhteen niin, ettei kukaan epäilisi. Räätäli teki työnsä, silmät yhä sidottuina, saamatta selville kenen ruumista hän ompeli. Niin, Morgiana oli todella taitava. Sitten Morgiana keksi vielä toisenkin suunnitelman. Hän meni torille ja osti lääkkeitä, jotka olivat tarkoitettu hyvin sairaalle ihmiselle. Hän kyseli naapureilta lääkkeiden annostuksesta ja valitteli isäntänsä veljen, Kassimin, heikkoa tilaa. Muutamaa päivää myöhemmin hän ilmoitti, että Kassim oli kuollut luonnolliseen kuolemaan sairauteen. Kukaan ei epäillyt mitään. Kassim haudattiin kunniallisesti, ja kaikki uskoivat hänen kuolleen sairauteen. Sillä välin rosvot palasivat luolaan. Heidän johtajansa huomasi että Kassimin ruumis oli poissa! "Joku tietää salaisuutemme!" hän karjaisi. "Joku tuli ja vei ruumiin! Meidän on löydettävä hänet!" Rosvot olivat vihaisia, todella vihaisia. He tiesivät, että oli olemassa toinenkin ihminen, joka osasi avata luolan. Rosvojen johtaja, ovela ja ilkeä mies, ei aikonut antaa asian olla. Hän päätti löytää miehen, joka tiesi heidän salaisuutensa. Hän pukeutui kauppiaaksi ja meni kylään. Hän kyseli ihmisiltä, oliko mitään outoa tapahtunut. Pian hän kuuli Kassimin kuolemasta ja hautajaisista. "Hmm", hän ajatteli, "tämä on outoa. Kuka auttoi tätä Ali Babaa?" Hän sai selville talon, jossa Ali Baba asui. Hän keksi ilkeän suunnitelman. Hän aikoi merkitä Ali Baban talon oven pienellä ristikuvalla. Sitten rosvot tulisivat yöllä ja tappaisivat kaikki talosta. Mutta Morgiana oli valpas!

Öljyastiat ja lopullinen voitto

Morgiana oli todellakin valpas! Heti kun viimeinen rosvo oli hiipinyt pois Ali Baban talon edestä, Morgiana tuli ulos. Hän oli nähnyt rosvojen johtajan tekevän jotain ovelle. Hän katsoi tarkemmin ja huomasi pienen, valkoisen ristin Ali Baban ovenpielessä. "Ahaa!" Morgiana ajatteli itsekseen. "Rosvot ovat merkinneet talon, jotta he löytävät sen pimeässä. Mutta enpä anna heidän onnistua!" Morgiana juoksi nopeasti keittiöön ja haki ison, valkoisen liitupalan. Sitten hän lähti ovelta ovelle pitkin koko katua. Hän teki samanlaisen valkoisen ristin jokaiseen talon oveen, aivan samanlaisen kuin Ali Baban ovessa oli! Hän teki sitä niin kauan, että jokaisessa talossa oli risti. Sen jälkeen kukaan ei voinut tietää, mikä niistä oli Ali Baban talo. Hän teki tämän ihan hiljaa ja salaa, jotta kukaan ei huomaisi. Kun ilta pimeni ja tähdet tuikkivat taivaalla, rosvojen päällikkö palasi kaikkien kolmenkymmenen yhdeksän jäljellä olevan rosvonsa kanssa. Hän oli innoissaan ja sanoi: "Nyt menemme ja otamme Ali Baban kiinni! Talo on merkitty!" He hiipivät pitkin pimeitä katuja, kunnes tulivat Ali Baban talon lähelle. Rosvojen päällikkö etsi merkkiä, mutta hupsis! Siellä oli ristejä joka ikisessä ovessa! "Mitä ihmettä?" hän mutisi. "Onko tämä se talo, vai tämä toinen?" Rosvot hämmentyivät täysin. He eivät löytäneet oikeaa taloa, koska niitä oli niin monta samannäköistä! Vihaisena rosvojen päällikkö joutui palaamaan luolaan tyhjin käsin. Hän oli niin raivoissaan, että hän tappoi kaikki kolmekymmentä yhdeksän rosvoa, koska he eivät olleet löytäneet oikeaa taloa. Se oli todella julma teko, mutta rosvojen päällikkö oli hyvin, hyvin ilkeä. Mutta hän ei antanut periksi. Muutaman päivän päästä hän palasi kaupunkiin. Tällä kertaa hän oli pukeutunut öljykauppiaaksi. Hänellä oli kolmekymmentä yhdeksän suurta öljyastiaa, joita kamelit kantoivat. Nämä eivät kuitenkaan olleet täynnä öljyä! Yhdeksässätoista astiassa oli öljyä, mutta lopuissa kahdessakymmenessä astiassa oli piilossa rosvo, yksi rosvo per astia! Rosvojen päällikkö itse oli öljykauppias ja johti karavaania. Hän saapui Ali Baban talon eteen illalla, kun aurinko oli juuri laskenut. "Hyvää iltaa, hyvä herra!" rosvojen päällikkö sanoi Ali Baballe. "Olen matkustanut pitkän matkan ja tarvitsisin paikan, jossa voisin säilyttää öljyastioitani yön yli. Voisitteko olla niin ystävällinen ja antaa minun säilyttää ne pihallanne?" Ali Baba oli hyväsydäminen mies, ja hän suostui auttamaan kauppiasta. "Toki, tietenkin! Tuo astiasi pihaani, ne ovat turvassa täällä." Ali Baba ei tietenkään tiennyt, että astioissa piileskeli vaarallisia rosvoja. Kun kaikki oli järjestetty, Ali Baba ja hänen perheensä menivät nukkumaan. Mutta Morgiana oli taas kerran valveilla. Hän tarvitsi öljyä lyhtyyn, koska öljy oli loppunut keittiöstä. Niinpä hän otti lampun ja lähti ulos hakemaan öljyä yhdestä suurista astioista. Hän kuuli kummallisen äänen! Kun hän lähestyi astioita, hän kuuli jostain sisältä kuiskauksen: "Onko jo aika?" Morgiana jähmettyi paikoilleen. Hänen sydämensä löi lujaa. Hän ei vastannut. Sitten toisesta astiasta kuului toinen kuiskauksen: "Onko johtaja täällä?" Morgiana tajusi heti, mitä oli tekeillä. Nämä eivät olleetkaan tavallisia öljyastioita! Rosvot olivat piilossa niissä! "Voi ei!" hän ajatteli. Morgiana oli nopea ja kekseliäs. Hän tiesi, mitä tehdä. Hän juoksi keittiöön ja laittoi suuren kattilan täyteen öljyä kuumenemaan tulelle. Öljy kiehui pian ja kuplien pinnalla. Kun öljy oli tulikuumaa, Morgiana otti kauhan ja lähti takaisin pihaan. Hän kaatoi kuumaa öljyä jokaisen rosvoastian sisään, yksi toisensa jälkeen. Rosvot eivät ehtineet edes huutaa, he vain vaikenivat. Tämä oli todella vaarallista, mutta Morgiana pelasti Ali Baban perheen. Kun rosvojen päällikkö luuli, että kaikki oli valmista, hän hiipi ulos. Hän kutsui hiljaa: "Rosvot, nouskaa esiin! Nyt on aika toimia!" Mutta kukaan ei vastannut. Hän kutsui uudelleen, mutta yhä hiljaisuus vastasi. Rosvojen päällikkö avasi yhden astian kannen ja näki sisältä vain kuolleen rosvon. Hän avasi toisen ja toisen – sama näky kaikkialla. Kaikki hänen rosvonsa olivat kuolleet! Rosvojen päällikkö tajusi, että hänet oli petetty. Hän oli täynnä pelkoa. Hän ei voinut uskoa, että joku oli ollut häntä ovelampi. Hän juoksi pakoon niin nopeasti kuin vain pystyi, eikä koskaan palannut Ali Baban taloon. Ali Baba heräsi aamulla ja löysi kaikki tyhjät astiat. Morgiana kertoi hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut yöllä. Ali Baba oli niin helpottunut ja kiitollinen. Hän halasi Morgianaa ja sanoi: "Olet perheemme sankari! Kiitos, että pelastit meidät jälleen kerran!" Ali Baba ei enää koskaan pelännyt rosvoja. Rosvojen uhka oli nyt lopullisesti voitettu.

Lopetus

Ja niin Ali Baba ja hänen ystävänsä elivät onnellisena, tietäen, että rohkeudella ja ystävyydellä voi voittaa minkä tahansa haasteen. Kiitos, että kuuntelit tämän jännittävän tarinan kanssamme. Toivottavasti pidit siitä! Muista, että maailma on täynnä ihmeellisiä kertomuksia ja voit itsekin luoda oman. Ehkä löydät oman salaisen luolasi tai autat jotakuta pulassa? Kerro Sonacastille, jos sinulla on palautetta, ja tavataan taas seuraavassa seikkailussa! Nähdään!

Lisää tarinoita